perjantai 28. helmikuuta 2014

Bataille: "Madame Edwarda" (1998)

Jos pelkäät kaikkea, lue tämä kirja, mutta kuule sitä ennen mitä sanon: jos naurat, naurat koska pelkäät. Luulet että kirja on eloton olio. Paljon mahdollista. Entä jos – ja sitähän sattuu – et osaisikaan lukea? Pitäisikö sinun pelätä…? Oletko yksin? Onko vilu? Tiedätkö missä määrin ihminen onkin ’sinä itse’? Älytön? Ja alaston?

Ranskalainen sosiologi, filosofi ja kirjailija Georges Bataille piti "Madame Edwardaa" kaunokirjallisena pääteoksenaan. Kirja kertoo Pierre Angeliquesta, joka kohtaa Madame Edwardan, huoran. Mutta Madame Edwarda onkin Jumala, ja hän syyttää Pierreä siitä, että tämä on pappi…

Madame Edwarda ilmestyi vuonna 1941 salanimellä kirjan riettaan luonteensa vuoksi. Kirja on kuitenkin jotakin aivan muuta kuin pornografinen. Maurice Blanchot, esseisti ja kirjailija, on kirjoittanut: ”Olin varmasti ensimmäisiä joka sai lukea Madame Edwardan. Vaikutuin (hiljaisuuteen asti) sen ainutlaatuisuudesta ja siitä, että se asettautuu muun kirjallisuuden yläpuolelle. Vaihdoin kirjasta muutaman tunteikkaan sanan Georges Bataillen kanssa, en sillä tavalla jolla puhutaan kirjailijan kanssa jonka teoksia ihailee, vaan tavalla jolla toivoin saavani hänet ymmärtämään että kohtaaminen tuollaisen kirjan kanssa riitti koko elämääni varten. Aivan kuten sen pitäisi riittää hänelle, että hän oli kirjoittanut sen.(Takakansi)

* * *

En ole ollut tänään erityisen hyvässä vireessä flunssa ja kukkivat pähkinäpensaat vaivaavat, joten tämän novellin lukeminenkin jäi iltaan. En ole varma ymmärsinkö - ja miten ymmärsin - tämän tekstin. Georges Bataille on kirjoittanut "Madame Edwardaan" suhteettoman pitkän 'Esipuheen', kääntäjä on kirjoittanut omia kommenttejaan, mutta ne tuntuvat enemmän sekoittavan kuin selventävän. 

Päällimmäisenä mieleeni nousee tarinan kertojan, iättömän ja ajattoman, miehen äkkiä syttyvä intohimo tuntematonta naista kohtaan. Nainen vastaa miehen tunteenpurkaukseen tasavertaisena kumppanina tai ainakin aluksi näyttää siltä. Myöhemmin hän kuitenkin kertoo olevansa Jumala tai ehkä tässä tapauksessa ennemmin Jumalatar.

Jälkikäteen pohdin, ettei naisen suinkaan olisi tarvinnut olla prostituoitu. Olennaistahan tässä on, että nainen on samalla tavalla vapaa harjoittamaan seksiä kuin kuka tahansa 2000-luvun suomalaisnainen. Novellin hahmot elävät 1930-luvun Ranskassa. Bataillen tekstin hengessä kaikki naiset (ja mikseivät myös miehet) ovat huoria. Kaikki haluavat, tavalla tai toisella, kokea seksuaalista nautintoa sopivan, valitsemansa kumppanin kanssa. 

Nautinnon kääntöpuoli on pelko siitä, missä kulkevat rajat? Ja onko olemassa mitään rajoja? Novellissa mies ja nainen lähtevät hyvän seksin jälkeen yhdessä liikkeelle taksilla jonnekin, mutta eivät varsinaisesti päädy minnekään. Jumalattareksi ennen matkaa ilmoittautunut nainen harrastaa seksiä matkan aikana taksinkuljettajan kanssa, mutta lukijalle herää epäilys, nauttiiko hän todella siitä mitä tekee vai tekeekö hän mitä tekee vain jotenkin pakonomaisesti. Mies ei reagoi mitenkään Jumalattaren outoon käytökseen vaan seuraa tapahtumaa vierestä.

Välillä satunnaisesti alkuillasta kohdannut pari kuljettajineen päätyy taksilla johonkin syrjäiselle pimeälle kadulle, jossa nainen hetkeksi häviää yön pimeyteen ja tulee taas esiin ja matka jatkuu. Tarina päättyy siihen, miten väsynyt kolmikko nukkuu autossa...

* * *

"Madame Edwarda" on saattanut ilmestyessään olla tapaus, sillä siinä käsitellään rinnakkain kahta vakavaa aihetta seksiä ja kuolemaa tai tietoisuutta vääjäämättömästä lopusta, joka tulee jokaisen kohdalle. 

Koska meistä jokainen kuolee, missä määrin elämässä tulee ottaa tämä seikka huomioon? Kertoja on aina vain ahdistuneempi Jumalattarensa seurassa. Kuinka pitkälle tähän suuntaan on mielekästä mennä? Jumalattaren läsnäolo ja käytös saa muutenkin aikaan erilaisia pelkoreaktioita ja kauhuntunteita. Paradoksaalisesti kauhu ja nautinto tuntuvat kietoutuvan tunteina toisiinsa.

Mies ei osaa irrottautua naisesta, vaikka nainen tuottaa hänelle koko ajan pieniä kuolemia.

Linkki:

Madame Edwarda. YouTube. - Adaptation of the short story by George Bataille, where a man becomes erotically obsessed with a whore who turns out to be God. Directed by Alexandra Jasper and Eveline Rachow. Music and Sound Design by Nick Ravenscroft

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti