perjantai 28. helmikuuta 2014

Bataille: "Silmän tarina" (1986)


Erotiikka ja kuolema ovat kovia juttuja – siinä kirjastonhoitaja Georges Bataillen filosofia kaikesta monimutkaisuudesta riisuttuna. Erotiikka ja kuolema auttavat hänen mukaansa ihmistä ylittämään rajojaan; ja kaikkein masentavin henkilöhahmo on ihminen, joka on oppinut elämään hillitysti ja asiallisesti.

Esikoisromaaninsa "Silmän tarinan" (1986) Bataille julkaisi vuonna 1928 salanimellä Lordi Auch. Voimme lukea tämän riettaan kertomuksen huolettomina, koska - kuten Susan Sontag  siitä kirjoittaessaan totesi - "pornografia on vain yksi vaarallinen tuote muiden joukossa, ja olkoon se miten vastenmielinen hyvänsä, niin erityisen hengenvaarallinen se ei ole, eikä se aiheuta kovinkaan suuria inhimillisiä kärsimyksiä." (Takakansi)

    *     *     *

Harvoin olen lukenut, jos koskaan, tällaista kirjaa, joka on avoimen pornografinen ja paikoittain samalla tavoin väkivaltainen. Toisaalta kuvaus on samaan aikaan viatonta nuorten aikuisten seksielämän ja ennen muuta fantasioiden kuvaamista.

Jotenkin mieli taipuu sanomaan puoliääneen: "tällaisia pitäisi kirjoittaa paljon, paljon enemmän". Ja juuri siitä syystä, miksi Susan Sontag pitää takakansitekstin lainauksessa Georges Bataillen pienoisromaania suhteellisen harmittomana ja vaarattomana verrattuna kaikkeen siihen väkivaltaan, jota on koko ajan TV:n, elokuvien ja kirjojen ansiosta ympärillämme.

Väkivaltaisimman kohtauksen taustan Bataille selittää 'Epilogissaan', joten sekin tulee sen kautta ymmärretyksi ja hyväksytyksi fantasiaksi. Katolisen papin seksuaalinen nöyryyttäminen ja silmän repiminen päästä saa yllättäen hyvin luonnollisen selityksen, jota tosin lukijan ei tarvitse hyväksyä. Ja kammottavahan kuvaus on, ja sellaiseksi myös tarkoitettu.

Lukija jää todella miettimään sitäkin, miksi nuori nainen tunkee silmämunan sisäänsä. Edustaako silmä katolisen papin moralisoivaa katsetta ja asennetta Simonen ripittäytyessä hänelle? Menettämällä silmänsä pappi Don Aminado ei voi enää katsoa häntä, ja kokea häntä seksuaalisena olentona, viettelijänä. Ja kirkon vuosituhantisesta, papin sen hetkisestä katseesta, jota silmä symboloi tulee yllättäen, maagisesti nuoren naisen seksilelu.

Simone yksilötasolla selättää silmämunan avulla häntä lapsesta asti alistaneen ja nöyryyttäneen kirkon, papin ja jopa oman perheensä. Se siis viittaa myös nuoren tytön kapinaan, tässä kirjassa lähinnä äitiään kohtaan. - Tärkeää on että rajuista seksileikeistä huolimatta Simone on koko ajan neitsyt. Hän käyttää leikkeihin kirjan kirjoittaja-kertoja minän, nuoren miehen kanssa vain peräaukkoaan. Täysin omassa hallinnassa on sijaan hänen vaginansa. Hän runkkaa samalla tavalla itseään kuin nuori mieskin ja kirjan toinen nuori nainen Marcelle.

   *     *     *

Kirjan hulluus selittyy Georges Bataillen kahden oman lähisukulaisen hulluudella, jos niin haluaa asian ymmärtää. Hänen isänsä sairasti sylilistä ja sokeutui ja sekosi Bataillen ollessa nuorukainen. Ja omia seksuaalisia ja muita traumojaan hän käsitteli kirjoittamalla mm. tämän pienoisromaanin. 

Kirjan toisen nuoren naisen Marcellen esikuvana on hänen isoäitinsä, joka yritti hirttäytyä samalla tavalla kuin Marcelle, tosin onnistumatta. - Yhdessä lauseessa vilahtaa myös Marcellen sininen silmä samalla tavoin kuin papin silmäkin - Simonen vaginassa. Kenties tälle silmälle löytyy sama selitys kuin sille toisellekin.

Kertoja on tietysti Georges Bataille itse ja Simone on hänen jonkinlainen varjonsa tai alter egonsa, jonka kautta hän tekee tekoja, joita ei itse tekisi tai pystyisi tekemään muuta kuin mielessään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti