sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Buñuel: "Andalusialainen koira" (1929)

"Andalusialainen koira" (1929) on espanjalaisen Luis Buñuelin käsikirjoittama ja ohjaama 16 minuutin surrealistinen mykkäelokuva, joka tuotettiin Ranskassa.

Elokuva sai alkunsa avantgardistisesta elokuvaliikkeestä mutta oli myös sen kritiikkiä. Avantgardistisen muodon mukaisesti elokuva koostuu näennäisesti toisiinsa liittymättömistä, ajoittain vastenmielisistä kohtauksista, jotka pyrkivät järkyttämään katsojaa. (Wikipedia)

     *     *     *

"Andalusialainen koira" kiteytyy sen ensimmäiseen kohtaukseen, joka on varmasti yksi jälkikäteen mietityimpiä kohtauksia elokuvan historiassa. Mitä Luis Buñuel ja Salvador Dali ovat voineet tarkoittaa, sillä että mies katselee kuuta partaveitsi kädessä. Samassa kuun yli lipuu nopeasti pilvi, mikä assosioituu veitseen, joka viiltää naisen silmämunan erikoislähikuvassa halki.

Kohtaus kertoo ensinnäkin elokuvan voimasta, sillä valokuvalla tällaista yllätyksellistä effektiä, montaasia ei olisi voitu saada aikaan.

Elokuva alkaa arkisella tapahtumalla, jossa mies tavanomaiseen tapaan terottaa partaveistään. Odotuksena on, että hän alkaa ajaa partaansa. Mies kuitenkin siirtyy odotusten vastaisesti kylpyhuoneen sijaan parvekkeelle, jossa hänen katseensa osuu taivaalle.

Kuun yli lipuva pilvi assosioituu miehen mielessä veitseen, joka väkivaltaisesti viiltää naisen silmää. Katsoja yhdistää miehen kädessä olevan veitsen ja naisen viiltämisen veitsellä toisiinsa. Niin kohtaus kuin ajatus ovat sekunninmurto-osassa ohi.

Kohtaus on itsessään pienoiselokuva, tarina joka kertoo katsojalle katsojasta itsestään. Jokaisella on jatkuvasti, hetkellisesti niin seksuaalisia / kiihottavia kuin väkivaltaisia / aggressiivisia ajatuksia mielessään, jotka ihminen tavallisesti pystyy hillitsemään. Ajatukset tulevat ja menevät, eikä niitä jää miettimään ja torjunnan takia niiden olemassaoloa tuskin edes huomaa. Saati sitten, että ne varta vasten visualisoisi ja siirtäisi valkokankaale kaikkien katsottavaksi!

     *     *     *

Buñuelin kohtaus on kiero, sillä se pakottaa (fatalismi) katsojan yhdistelemään asioita tavalla, jota hän ei välttämättä halua tehdä. Jo tässä tulee esiin se, mihin ohjaaja on itsekin viitannut: hänen katolinen taustansa entisenä jesuiittakoulun oppilaana.

Synnilliset ajatukset pyritään torjumaan ja kieltämään, mutta silti ne puskevat piilotajunnasta läpi. Uskonnon ongelmallisuus on siinä, että asioita ei pyritä käsittelemään ja pohtimaan, sitä mistä ajatukset kenties tulevat - ja minne menevät.

Elokuvaohjaaja voi pakottaa kuvallisella kerronnallaan (montaasi) katsojansa ajattelemaan asioita, joita he eivät muuten tekisi. Kuka esimerkiksi suostuisi vapaaehtoisesti menevään "Andalusialainen koiran" naista ahdistelevan miesnäyttelijän nahkoihin - ja viiltelemään naista partaveitsellä? Nyt katsoja joutuu sen tekemään itse pakon edessä kuin Lontoon Viiltäjä-Jack konsanaan. - Seuraavan yön painajaiset ovat valmiina. Ja syntiset ajatukset toisten vahingoittamisesta.

     *     *     *

Toista kohtausta ei analyyseissä ole jostain syystä käsitelty, joka on yhtä kiinnostava kuin ensimmäinen. Aasinkorvainen mies ajaa polkupyörällä kohti naisen asuntoa. (Vrt. esim. Apuleius "Kultainen aasi") Nainen asuu kerrostalossa, ja jotenkin aavistaa tai tietää, että mies on tulossa. Nainen on kauhuissaan, ja jos hänellä olisi puhelin, hän varmasti soittaisi poliisin paikalle.

Mutta mitä tapahtuukaan!! Nainen on äärimmäisen kiihottunut (seksuaalisesti?) ja peloissaan, mutta kun mies kaatuu pyörällään naisen talon eteen ja lyö päänsä kiveykseen ja menettää tajuntansa, nainen ryntää portaa alas ja alkaa hoivata miestä - kuin sydämensä suurinta rakkautta.

Ennakko-odotusten vastaisesti nainen vie miehen asuntoonsa, jossa he ovat kaksin, ja jokainen tietää, miten tyhmää on varta vasten hakeutua 4-seinän sisällä henkilön kanssa, jonka kanssa ei halua olla missään tekemisissä, ainakaan kahdestaan.

Eikä ole yllätys - naisen pelot ja miehen kiihkon huomioon ottaen -, että mies kiihottuu naisen läsnäolosta, ja alkaa ahdistella tätä. Nainen juoksee ympäri huoneistoa, ei pyri asunnosta ulos, ja lopulta mies tietysti onnistuu saamaan naisen seinää vasten - ja alkaa hieroa tämän rintoja. - Mies ei revi vaatteita naisen päältä tai pyri raiskaamaan naista vaan hän fantasioi naisen alastomasta ruumiista silmät kiinni.  Miehelle riittää, että hän saa koskea naisen ruumista. Hän ei halua,  moraalisista ja uskonnollisista syistä häpäistä naista tms, mutta haluaa jotenkin naisen läsnäollessa tyydyttää himonsa.

Mies näkee mielessään naisen alastomana, edestä ja takaapäin, ja saa huvittavasti oman mielensä sisällä tyydytyksen naisesta. (Mieleen tulee mm. amerikkalaisten teinien autossa harjoittama seksi, jossa tabuna on vain penetraatio, mutta kaikki muu on sallittua.)

     *     *     *

Kun nainen on tuonut miehen asuntoonsa, hän alkaa kuvitella avioliittoa / yhteiselämää miehen kanssa. Hän asettelee sängylle miehen vaatteita, ja selvästi kuvittelee millaista olisi seksi puhtaiden, pehmeiden lakanoiden välissä ym.  Nainen istuu ja tuijottaa sänkyä, mutta tuntuu lopulta pitkästyvän ajatuksiinsa.

Sitten hän kääntää päänsä ja katsoo, mitä mies tekee. Mies ei ole sillä hetkellä ollenkaan kiinnostunut naisesta. Kaikkea muuta. Hän tuijottaa kiinnostuneena omaan kämmentään. Nainen nousee ylös ja kävelee miehen luo ja näkee kämmenen keskellä kaatumisesta syntyneen haavan, josta ryömii muurahaisia.

Mies ja nainen vaihtavat hämmentyneinä katseita, ja kumpikaan ei tiedä mistä muurahaiset oikein tulevat. Miehen haava selvästi viittaa miehen kaatumiseen talon edessä. Kenties mies ja nainen symbolisesti hämmästelevät tilannetta, jossa nyt ovat. Miten on mahdollista, että pelkkä haava päässä ja kämmenessä sai naisen toimimaan niin kuin hän toimi? (Haava assosioituu katsojan mielessä seinällä olevaan krusifiksiin ja Kristuksen haavoihin kämmenessä.)

Onko naisen käytöksessä kyse jostain riitistä, joka tapahtuu aina, kun toinen ihminen on haavoittunut? Olennaista ei ole kuka tai mikä mies on ja mikä on hänen suhteensa mieheen vaan siitä missä tilassa mies on naisen takia. 

Jeesus kärsi ristillä ihmisten syntien takia, vaikka oli hän rikollinen itsekin roomalaisen oikeuden edessä. (Sama vastakkain asetelma on olemassa vielä tänä päivänä. "Raamattu" vastaan "Suomen laki" ym.)

     *     *     *

Buñuelin mies ja nainen ovat saman dilemman edessä, sillä mies on samaan aikaan jumala(n kuva) ja kansan (mm. naisten) kiihottaja eli rikollinen. Lain mukaan on siveetöntä kiihottaa viatonta, nuorta naista, jonka kanssa ei ole kihloissa tms.

Tosin mies ei tarkoituksella kiihottanut naista (seksuaalisesti), vaan nainen kiihottui siitä, kun mies sai haavan käteensä ja päähänsä. Itse haava oli se, joka kiihotti samalla tavoin kuin ristillä riippuvan Jeesuksen haavat olivat naisista kiihottavia ja merkki hänen kärsimyksistään heidän tähtensä.

Haavat assosioituvat katsojan mielessä tietysti myös naisen omaan haavaan, verta vuotavaan vulvaan, johon miehen kädessä oleva haava on myös viittaus. Naisen sisältä, niin kuin miehen kädestä, ryömivät esiin pienet toukat tai hyönteiset, jotka lopulta kehittyvät sopivissa oloissa uusiksi ihmisiksi.

Ikään kuin niin mies ja nainen olisivat autuaan tietämättömiä siitä, miten lapsia tehdään - ja miten seksiä harjoitetaan. Kumpikaan ei osaa käsitellä sen kummemmin kauhuaan kuin kiihkoaan...

     *     *     *

Huomio siirtyy miehen kämmenestä siihen, mitä ulkona tapahtuu. Mies ja nainen menevät ikkunaan ja edelleen katselevat toisiaan hämmentyneinä ihan, kun eivät tietäisi, miksi ovat siinä missä ovat ja mitä heidän pitäisi keskenään tehdä.

Ulkona paikalla, johon mies oli kaatunut pyörällään ja satuttanut itseään, on kertynyt paljon ihmisiä. Paikalla on myös poliisi sekä sokea nainen. Kadulla lojuu käsi, joka voisi olla asunnossa olevan miehen käsi, mutta miehellä on käsi tallella. (Tai ehkä se on sittenkin, jollain tavalla, juuri tuon miehen käsi, joka katselee kättä naisen kanssa ikkunasta.)

Sokea nainen (joka voisi olla sama nainen kuin joka katselee ikkunasta) on löytänyt käden valkoisella kepillään. Tilanne on tietysti absurdi. Pelkkä ajatus siitä, että sokea nainen löytää keskeltä katua, ihmisvilinästä, ihmisen käden, on päätön.

     *     *     *

Poliisi hajottaa paikalle kertyneet ihmiset, ja vain sokea nainen jää kadulle ylimääräisine käsineen. Poliisi ottaa käden kadulta ja panee sen laatikkoon ja antaa naiselle. Sokea nainen selvästi tietää, kenen kädestä on kyse. Laatikko on kaiken lisäksi sama, joka miehellä oli ajaessaan polkupyörällä naisen talon eteen.

Laatikon kautta käsi suoraan viittaa talon sisällä olevaan mieheen ja naiseen.

Mistä tässä voi olla kyse? Jotain unimaista, Salvador Dalille tuttua, tässä on kyseessä. Kenties mies haluaa pyytää / on pyytänyt naisen kättä. Kosinut naista. Nainen ei ole suostunut / sanonut mitään.

Mies on luultavasti toistuvasti, pyytänyt naiselta kättä, ja seuraus on ollut aina sama. Nainen ei tiedä mitä tekisi ja mitä haluaa. Tilanne on johtanut siihen, että nainen on surrealistisesti saanut lopulta koko miehen käden tai kämmenen itselleen. (Vrt. Pyhän Lucian silmä)

Nyt miehen ei tarvitse enää pyytää naisen kättä tai naisen saada miehen kättä. Miehen käsi on aina naisen mukana, kun hänellä on laatikko mukanaan, mitä pidetään kaulassa. Ongelma on ratkaistu yhdellä kirveen iskulla tai mikä käden sitten onkaan irrottanut kehosta.

     *     *     *

Lopulta sokea nainen jää keskellä autonajotietä yksin. Autot vilahtelevat naisen ohi aivan hänen vierestään. Yksi autoista tai kuljettajista on selvästi päättänyt ajaa naisen yli, nainen vaistoaa juuri tuon auton tulemisen, ja hetken kuluttua auto on ajanut naisen yli, ja nainen jää makaamaan kuolleena tai ruhjoutuneena keskelle katua.

Tapahtuma kiihottaa varsinkin ikkunasta katselevaa miestä, minkä jälkeen mies alkaa asunnon sisällä ahdistella naista, mikä johtaa siihen, että lopulta nainen ja mies ovat vastakkain seinää vasten - ja mies yksinkertaisesti vain hieroo naisen rintoja tekemättä mitään muuta sen kummempaa. Nainen on passiivisesti paikallaan.

Mies sulkee silmänsä ja fantasioi naisen pyöreistä muodoista. Miehen keskittyminen itseensä selvästi ärsyttää naista - ja nainen työntää miehen luotaan ja lähtee pois tilanteesta, minkä jälkeen mies ei enää onnistu pääsemään naisen luokse. Vihainen nainen pönkkää itsensä seinää vastaan ja uhkaa miestä tennismailalla ym. Lisäksi miehen pään sisäiset aasinpäät ja papit saarnoineen heräävät henkiin ja estävät häntä enää lähestymästä naista.

Nainen kauhistuu nyt sitä, mitä estoja tms mies kantaa sisällään. Syntyy jopa vaikutelma, että nainen mieluummin antaisi itsensä miehelle, kun katsoisi tämän kärsimystä. Nainen kääntää selkänsä miehelle, kun ei voi enää katsoa tätä - ja tietyllä tavalla tarjoaa itsensä takaapäin tälle, mikä voisi viitata anaaliyhdyntään.

     *     *     *

Vihdoin nainen kuitenkin päättää luikahtaa asunnosta ulos, jolloin miehen käsi jää ranteesta oven väliin. Nainen kuitenkin vääntää väkisin ovea kiinni.

Nainen taistelee sisällään ristiriitaisten mielikuvien kanssa. Oikeasti hän haluaisi miehen sänkyynsä, mutta hän ei tiedä miten sen tekisi hallitusti.

Naisen mielestä tarina siirtyy reaalitodellisuuteen. Nyt mies todella makaa naisen sängyllä, mutta yksin vaatteet päällä, aasinkorvat korvissaan. Aamulla oveen koputetaan, nainen avaa oven ja oven takana on ilmeisesti miehen isä, joka raivoaa miehelle ja heittää hänen vaatteitaan ja tavaroitaan ikkunasta ulos. Mies passiivisena odottaa, mitä isä tekee seuraavaksi.

Isä ajaa miehen ulos naisen asunnosta, mutta ennen kuin se ehtii tapahtuu, hypätään 16 vuotta ajassa taaksepäin samaan paikkaaa ja samankaltaiseen tilanteeseen. - Mies kohtaa itsensä teininä menneisyydessä - ja ampuu yli kolmikymppisen minänsä. Kenties siksi, että tämä jälleen alistuu orjallisesti isänsä tahtoon.

Samalla syntyy assosiaatio menneisyyteen. Luultavasti mies ja nainen ovat teineinä harrastaneet seksiä, mutta eivät sen jälkeen. Isä ei ehkä ole hyväksynyt nuorten suhdetta, minkä jälkeen nuori nainen / nainen on hylännyt nuoren miehen / miehen, mikä on toistunut ehkä jo useita kertoja. Niin että miehestä on tullut se aasi, mikä hän on. - Isä on selvästi rikas mies, jolla on paljon valtaa...

     *     *     *

Sitten siirrytään taas elokuvan nykyisyyteen. Isä on nyt poissa  - ja mies ja nainen tuijottavat vakavina ja määrätietoisina toisiinsa. Nainen aloittaa riidan, mutta mies on hiljaa (ja samalla tavalla alistuneena kuin isänsä edessä) - maagisestihän jopa menettää suunsa, joka selvästi ärsyttää naista, joka sijaistoimintona alkaa meikata itseään.

Suun sijalle miehen kasvoille tulee karvoitusta, nainen huomaa kainalokarvojensa siirtyneen miehen kasvoille, mikä saa naisen lähtemään vihaisena / ilkikurisesti irvistellen ja ilvehtien huoneesta.

Oven takaa nainen joutuu merenrannalle, jossa hän heiluttelee iloisesti miehelle. Ja he alkavat kävellä merenrantaa.

Nainen suutelee intohimoisesti, oma-aloitteisesti hieman vastahakoista miestä. Rannalta he löytävät laatikon murskautuneena, mikä symboloi kaikkia menneisyyden pelkoja ja ahdistuksia, jotka ovat poissa. Pandoran laatikko on avattu, eikä sieltä löytynyt paljon mitään. Turhia pelkoja ja demonisointeja.

Oudosti elokuva kuitenkin päättyy kevääseen. Mies ja nainen ovat luultavasti kävelleet määrättömästi merenrannalla, ja lopulta hautautuneet rannan hiekkaan, missä he seisovat toisiaan vasten kuin ikuisesti paikalleen jähmettyneinä.

     *     *     *

Elokuvan loppu on yhtä hämmentävä kuin koko elokuvakin.

Katsojan mielessä syntyy assosiaatio, että naisen ja myös miehen kannalta olisi kenties ollut parempi vaihtoehto jäädä menneisyyden ahdistusten, pelkojen ja kauhujen keskelle. Jos vaihtoehtona on pelkkä ... tapahtumattomuus, tylsyys, arkisuus, isän miljoonien aivoton kuluttaminen.

Linkki:

 Luis Buñuel. Andalusialainen koira. YouTube

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti