sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 73-

CC by  Mimmi Lithen - Carpe Diem
TV2:n "Inhimillisessä tekijässä" oli viikko sitten otsikkona 'Kuolemanrajan tuolle puolen'. Kun väestö ikääntyy kovalla vauhdilla, kiinnostus kuolemaan kiihtyy samassa suhteessa. Yksi tapa hälventää pelkoja, on keskustella rajatilakokemuksista. Jotkut ovat käyneet rajalla ja olleet hetken aikaa kuolleita.

Vieraina ohjelmassa oli tällä kertaa kaksi kuoleman rajalla elämänsä aikana ollutta henkilöä anestesialääkäri Matti Kiviluoto ja taiteilija Marja Rehn. Toimittajana studiossa oli Sari Valto, ja asiantuntijaksi hän oli kutsunut uskonnonfilosofian dosentin Leo Näreahon.

      *     *     *

Ohjelmaa katsellessa yksi asia, jota ei kertaakaan mainittu, oli erityisen häiritsevä. Kukaan ei sanonut ääneen, että kukaan vain muutamia tunteja kuolleena ollutkaan ei ole vielä herännyt henkiin. Kun ihminen kuolee lopullisesti, ihminen kuolee lopullisesti.

Rajatilakokemukset liittyvät yksittäisiin, hetkellisiin tilanteisiin, joissa on ollut tietynlaisia tuntemuksia jotka tulevat ja menevät.

Tässä mielessä unet ja painajaiset, lääkkeiden ja huumeiden tuottamat harhat, psyykkiset sairaudet ja erilaiset pelkotilat ym. ovat myös tiloja - ja tuottavat tilanteita -, joissa syntyy samanlaisia harhaisia kokemuksia. Tämä ei tietysti tarkoita sitä, etteivät ne olisi olleet kokijoilleen hyvinkin todellisia.

      *     *     *

Rajatilakokemuksiin liittyvä ruumiista irtaantuminen, josta rajalla käyneet mainitsivat, liittyy myös selkouniin, joten siinäkään ei ole mitään sinänsä ainutlaatuista. Kokemus muistuttaa myös siinä mielessä selkounta, että kokemuksen aikana ihminen vain kuvittelee näkevänsä itsensä ja huoneen jossa on itsestään irrallaan. Kyse on siis aivojen tuottamasta hätkähdyttävästä harhasta, jonka olen itsekin kokenut.

Tätä on jopa testattu siten, että leikkaussaliin on sijoitettu esineitä ja symboleja paikkoihin, jotka voi nähdä vain leikkauspöydältä käsin leikkauksen aikana. Kaiken kuuden tutkitun ruumiista irtaantumisen yhteydessä ihmiset eivät, vastoin ennakko-oletuksia, olleet nähneet näitä esineitä. Tämä todistaa sen, että sen sijaan että ihminen olisi todella irtaantunut ruumistaan, hänen mielessään on vain syntynyt tällainen vaikutelma.

Jokainen jonka mieli toimii voimakkaasti tietää, miten mielikuvia on mahdollista tuottaa myös valvetilassa. Kun silmänsä sulkee ja keskittyy ajattelemaan esimerkiksi tiettyä henkilöä ja  menneisyydessä tapahtunutta tilannetta, mieli alkaa mahdollisesti tuottaa kuvia. Tällainen kuvien tuottaminen on sikäli petollista, että mielikuvat eivät välttämättä ole sama asia kuin mikä todellinen tilanne oli ollut, sillä mieli todellakin tuottaa kuvat, eikä vain käytä hyväksi tapahtumiin liittyvää muistitietoa. Osa kuvitelmasta on siis totta ja osa fiktiota, joita ihminen ei välttämättä pysty erottamaan toisistaan.

      *     *      *

Paljon enemmän kuin itse ilmiöstä ja omista kokemuksistaan "Inhimillinen tekijä"-ohjelmassa olleet ihmiset kertoivat omasta tavataan ajatella ja suhtautua näihin ilmiöihin ja yleensä elämän- ja kuolemankysymyksiin.

Kaikki olivat liikuttavan yksimielisiä siitä, että tapahtumat jollain tavalla todistivat siitä, että kuoleman jälkeen on elämää, mikä esitettyjen todisteiden valossa oli valitettavasti silkkaa pötyä. Ennemmin keskustelu todisti vain sen, miten juutalais-kristillinen kulttuuri, johon he olivat tunnetasolla sitoutuneet, manipuloi ihmiset ajattelemaan asioista tietyllä tavalla.

Surullisinta oli, miten keskustelu paljasti korkeasti koulutettujen ihmisten empatian puutteen, jonka - heidän omien sanojensa mukaan - vasta rajatilakokemus toi esiin. Juutalais-kristillisessä kulttuurissa ei todellakaan ajatella ja rakasteta lähimmäisiä ja heikompiosaisia ja heidän etuaan vaan uskonto oikeuttaa kaikenlaisen moraalittomuuden ja kansan enemmistön etujen nimissä tapahtuvan massamurhaamisen ym. Jumalahan antaa aina ja kaikki synnit anteeksi, kun Häneen vain uskoo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti