tiistai 18. maaliskuuta 2014

Chavis: "Poetry and story therapy. The healing power of creative expression" (2011)

Lyyriset runot ja lyhyet kertomukset voivat toimia tehokkaina ponnahduslautoina kasvussa, itsensä kasvattamisessa ja parantamisessa. Ohjaajan aulla ihmiset voivat löytää oman luovan tapansa ilmaista  itseään ryhmässä, ja kun he tekevät sen, he voivat löytää oman äänensä, vahvistua ja selvitä (copying) eteen tulevista haasteista.

Helppolukuisessa kirjassa kerrotaan, miten sopivia tekstejä valitaan keskusteluiden pohjaksi ja se kertoo tekniikoista, jotka ovat käypiä kasvun edistämisessä lyhyiden, toistuvien istuntojen aikana.

Kirjailija ehdottaa myös tapoja, miten itse voi kirjoittaa omia tekstejään ja käyttää hyväksen muita medioita - ja vaikkapa luonnossa liikkumista. (Takakansi)

     *     *     *

Otin tämän kirjan tarkoituksella TIME-lehden artikkelin jatkoksi, jossa siinäkin puhuttiin voimasanoista, voimaannuttavista sanoista, mutta aivan eri merkityksessä. Sanat voivat olla ladattu täyteen (myönteisiä / kielteisiä) tunteita, jos lukija haluaa nähdä sanat sellaisina. Välttämättä sanat eivät sisällä voimakkaita tunteita, ja viime kädessä lukija / kirjoittaja on se joka tulkitsee sanojen sävyn ja merkityksen. Jos hän itse suhtautuu esimerkiksi runoon vihamielisesti, tunteet ovat toisenlaisia kuin jos hän pitää sanoja vapauttavina omien kokemusten kuvaajina.

Paradoksi on, että suurten tunteiden kohdalla voi olla vaikea vetää raja raivon ja ekstaattisten tunteiden välillä. Vihan vallassa tapahtuva toisten ihmisten tappaminen ja ekstaattinen väkivaltapelien pelaaminen tulevat tunnetasolla lähelle toisiaan. - Siksi väkivalta viihteeseen tulisikin suhtautua hyvin varauksellisesti, mitä kulttuurissamme ei tehdä. Elämme väkivallan kulttuurissa, jossa väkivalta on hyväksyttyä mutta moralisoitua, kun se kohdistuu etukäteen katsottuna heikompaan osapuoleen esimerkiksi naisiin.

     *     *     *

Elämä johtaa lopulta siihen, että elämä itsessään osoittautuu tietyllä tavalla julmaksi ja väkivaltaiseksi. Suurin osa sairastuu elämänsä aikana yhteen tai useampaan krooniseen sairauteen ja monet kuolevat väkivaltaisesti esimerkiksi liikenteessä. - Toisen maailmansodan jälkeen liikenteessä on kuollut enemmän ihmisiä kuin sodan aikana, mikä tuntuu hämmästyttävältä. Yksityisautoillaan valta- ja moottoriteillä kaahaavat kuljettajat ovat siis tämän päivän pahimpia murhaajia. Eivät väkivaltaiset miehet kotona, vaikka niin saattaa helposti luulla.

Näihin elämän moniin ristiriitaisiin asioihin runojen ja tarinoiden lukeminen voi tuoda jotain järjestystä - ja ne voivat selventää omia ajatuksia ja kokemuksia, mihin mm. Geri Chavisin kirja  "Poetry and story therapy. The healing power of creative expression" (2011) antaa eväitä. Hyvin lyetkin nasevat, loitsumaiset tekstit voivat olla valaisevia, ja jäsentää omia kokemuksia. Tai itsekirjoitetut tekstipätkät ovat sellaisia. Koko mieltä vaivaa ongelma voi saa jonkin mielen vain niin, että asian, sanan kirjoittaa paperille ja miettii sitä.

Sanoissa on jotain maagista. Vaikka ne ovat aina koodikieltä suhteessa kielen ulkopuoliseen maailmaan, ne kertovat aina jotain siitä, mikä on kielen toisella puolen. Chavis korostaa usein sitä, miten luonnollinen, äidinkielemme on täynnä kielikuvia tai metaforia, jotka herättävät kuvia mielessämme.

Meidän ei tarvitse nähdä, eikä kuulla mitään muuta kuin sana, mikä avaa kielen sisäisen maaillman, joka on jokaiselle ihmiselle hieman erilainen.

     *     *     *

Omassa terapeutin työssään Geri Chavis on huomannut, että erityisesti surutyössä tilanteeseen hyvin valittujen runojen lukemisesta ja käsittelystä on apua. Runot lievittävät ihmisen kokemaa tuskaa.

Runoilija on ikään kuin kokenut ihmisen kokeman tuskan etukäteen. Kertonut miltä ihmisestä tuntuu, kun esimerkiksi hänen veljensä on kuollut syöpään. Mikä tahansa menetys on helpompi kestää, kun sen pystyy käsitteellistämään ja antamaan sille kertomuksen muodon, joko omin tai toisen sanoin.

Chavis korostaa toivon merkitystä. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa, vaikka tilanne sinänsä olisi toivotonkin. Runoterapia-ryhmää ohjaavan ohjaajan tehtävänä on siis valaa ihmisiin uskoa ja toivoa heidän ja heidän läheistensä tulevaisuuden suhteen.

Linkki: 

Geri Chavis - author of "Poetry and Story Therapy: The Healing Power of Creative Expression". YouTube

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti