perjantai 21. maaliskuuta 2014

Eastwood: "Invictus – voittamaton" (2009)


"Invictus – voittamaton" (2010) on Clint Eastwoodin ohjaama 'Nelson Mandela' -aiheinen draamaelokuva vuodelta 2009. Sen tapahtumat sijoittuvat Etelä-Afrikassa vuonna 1995 pelatun Rugby World Cup -turnauksen ympärille.

Presidentti Mandelaa esittää Morgan Freeman ja Matt Damon François Pienaaria, Etelä-Afrikan rugbymaajoukkueen kapteenia. Elokuva sai Oscar-ehdokkuudet parhaasta miespääosasta (Freeman) sekä parhaasta miessivuosasta (Damon). (Wikipedia)

      *      *      *

Clint Eastwood on ollut muutaman vuoden ajan yksi suosikkiohjaajiani vahvoilla ohjaustöillään ja roolisuorituksillaan - ja tarkoitan nyt ennen muuta hänen edellistä elokuvaansa "Gran Torinoa" (2008) -, eikä tämäkään elokuva petä odotuksia.

Elokuva on samalla tavalla rosoinen ja ristiriitainen kuin "Gran Torino" ja hyvä niin, ja katselijalta tällainen elokuva vaatii paljon kriittisyyttä. Yhtenä vaihtoehtona on kuitenkin hurahtaa urheilun ja rasisminvastaisuuden ihanaan maailmaan.

Olennaista kuitenkin on nähdä, että elokuva kertoo myös Etelä-Afrikan ikoniksi 90-luvun puolivälissä nousseen presidentti Nelson Mandelan ja koko kansallisvaltio-ajattelun heikkouksista ja vaarallisuudesta. - Elokuvan tapahtumat keskittyvät Mandelan ensimmäiseen presidenttivuoteen 1995, jolloin Etelä-Afrikka voitti rygbyn Maailman cupin ennakkosuosikin Uusi-Seelannin nenän edestä. Maan ei etukäteen uskottu pääsevän 16 joukkueen turnauksessa hädin tuskin välieriin.

Presidentti Mandela käytti rugbya määrätietoisesti oman valtansa pönkittämiseen, mitä Suomessa voisi verrata jääkiekkoon. Rugby oli sikäli kiinnostava laji, että joukkueessa oli yksi musta urheilijat, mikä teki siitä tietyllä tavalla kansakuntaa yhdistävän lajin.

     *     *     *

Urheilun lisäsi Mandelan valtteina olivat hänen ihonvärinsä (musta). Sen sijaan hän ei halunnut korostaa sitä, mihin klaaniin hän kuului. Tämä asia nousi vaivihkaa elokuvassa myös esiin. Hänen esikuntansa oli selvästi valittu hänen oman klaaninsa edustajista, mitä ei kuitenkaan haluttu ulospäin korostaa mitenkään.

Afrikan kansalliskongressin ANC:n jäsenenä hän oli vasemmistolainen ja uskonnoton, mutta käytti presidenttinä kristittyjen jumalaa retoriikassaan yhdistävänä voimana. Samoin esimerkiksi englantilaisia tapoja sekä afrikaansin kieltä.

Ymmärrettävistä syistä kaikki eivät sulattaneet Nelson Mandelan kaikkia tempauksia, mutta laajan suosionsa ansiosta hän hoiti tehtävänsä menestykkäästi, ja jäi Etelä-Afrikan historiaan ensimmäisenä mustana valtionpäämiehenä.

     *     *     *

Kiinnostuin elokuvasta siksi, että Nicholas Mazza "Poetry Therapy" (2007) -kirjassaan mainitsi elokuvan. Nelson Mandela nostaa elokuvassa esiin viktoriaanisen ajan englantilaisen runoilijan William Ernest Henleyn runon 'Invictus', josta koko elokuva on saanut nimensä.

Ennen Maailman Cupin alkamista Nelson Mandela kutsuu rugby-joukkueen kapteenin François Pienaarin  luokseen, jolloin he käyvät syvällisen kaksinkeskisen keskustelun, jossa presidentti kertoo, miten hänellä oli vankilassa aikaa sivistää itseään mm. runoilla ja muulla kultturilla.

Myöhemmin kun joukkue on harjoitusleirillä, Mandela ökymäisesti lentää helikopterilla paikalle ja toivottaa jokaiselle pelaajalle henkilökohtaisesti onnea - jokaisen nimeltä mainiten -, ja lähtiessään hän sujauttaa runon Pienaarille. Samalla joukkue saa avec-kutsun vankilasaarelle, jossa Nelson Mandela oli ollut poliittisena vankina.

Kokemus vankilasaarella ja varsikin Mandelan sellissä käynnistä tekee rygby-kapteeniin lähtemättömän vaikutuksen - ja runo palautuu sellissä hänen mieleensä. Tämän jälkeen hän piiskaa joukkueensa voitosta voittoon aina finaalia myöten. Ja presidentti tietysti hyrisee tyytyväisyyttä, ja laiminlyö muita velvollisuuksiaan seuratessaan joukkueen etenemistä voitosta voittoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti