perjantai 21. maaliskuuta 2014

Jung: "Piilotajunnan psykologiaa" (1966)


Eräs nykyaikaisen syvyyspsykologian perustajista valottaa ihmissielun tiedostamatonta tavalla, joka syvällisesti ohjaa meitä sielunelämäämme liittyvien vaihtelevien ja monimutkaisten ongelmien ymmärttämiseen. (Etulieve)

     *     *     *

C.G. Jungin "Piilotajunnan psykologiaa" (1966)  käännöksenä ja kirjana tuskin on tekijänsä parhaimpia, mutta hänen keskeiset ajatuksensa tulevat käytyä läpi esseemäisessä tekstissä, mitkä ovat tuttuja esimerkiksi lukion psykologian kursseilta ja oppikirjoista.

Paljolti Jungin teksti on uskontokritiikkiä, jonka kohteena on kristinusko. Ristiriitaisesti hän tosin toisinaan puolustaa uskoa jumaliin, missä hän erottautuu Friedrich Nietzschestä. Kristinusko on tietyllä tavalla väkivaltaa ihmisen mielen syvimpiä osia vastaan, näin voidaan varmaan tiivistää kirjan yksi keskeisistä sanomista. Tosin uskonnottomuus tai kollektiivisen piilotajunnan unohtaminen johtaa sekin hallitsemattomaan tilanteeseen, mistä on esimerkkinä porvarillinen / liberalistinen Ranskan Suuri vallankumous.

Jung on tullut tunnetuksi arkkityypeistään, jotka ovat kirjan käyttövoima. Hänen näkemyksensä tulevat lähellä tämän päivän kognitio-tieteitä, sillä myös ne lähtevät liikkeelle siitä, että ihmisellä ovat heti synnyttyään - tai jo kohdussa - jollain tasolla valmiudet kielen ymmärtämiseen. Ja yksi syy, miksi Jung puolustaa jumalaa, on siinä että hän näkee sen yhtenä ihmisen mielen sisään rakentuneista arkkityypeistä tai esikielellisistä elementeistä.

     *     *     *

Esimerkiksi suomalaisten muinaisuskossa vanhimpia 'jumalia' olivat haltijat, ja jokaisella ihmisellä oli itsellään oma haltija, joka suojeli häntä. Haltijat siis ovat vanhempia kuin jumalat, joiden syntyä ja syntymisen tarpeellisuutta ja mieltä voidaan pohtia. Miksi haltijat eivät riittäneet?

Jung yhdistää jumalat valtaan ja voimankäyttöön, joten jumalat mitä ilmeisimmin ovat syntyneet siinä vaiheessa, kun vaeltelevat, hajanaiset ihmisyhteisöt ovat jääneet asumaan aloilleen. Ukko-ylijumala oli suomalais-ugrilaisten kansojen jumala, jolla erottauduttiin muista kansoista ja niiden kielestä ja kulttuurista.

Nykyinen elämä verkottuneessa maailmankylässä on jälleen otollista aikaa fantasia-, tieteis- ja kauhutarinoille, joita hallitsevat erilaiset mielikuvitusoliot hirviöineen.

     *     *     *

C.G. Jung ei tässä kirjassa käy läpi, mitä kaikkia arkkityyppejä on olemassa ja millaisia tarinoita niiden ympärille on rakentunut. Joka tapauksessa tarinat ovat jollain tavoin allegorisia.

Jotain vihiä tarinoista ja niiden rakenteesta antavat unet, sillä ne ovat suora yhteys sekä henkilökohtaiseen että kollektiivisiin piilotajuntaan. Tutkijan ja analyytikon ongelmana tietenkin on, miten hän pystyy erottamaan tarinat toisistaan, ja löytämään niistä arkkityyppisen sisällön ja muodon.

Varmana Jung pitää muun muassa sitä, että kristinusko on omilla tarinoillaan ja niiden kautta tapahtuneella vallankäytöllä aiheuttanut ihmisissä psyykkisiä häiriöitä, koska on puututtu mm. ihmisten seksuaaliseen käyttäytymiseen. Haitat ovat ilmenneet neuroottisuutena, hysteerisyytenä sekä (perhe)väkivaltana ym. Erilaiset intohimot, niin seksuaalinen energia kuin viha patoutuvat, ja purkautuvat  ennalta-arvaamattomasti.

Jung korostaa, toisin kuin Freud, ihmissuhteiden merkitystä ja vapautumista niin vanhemmista kuin muistakin auktoriteeteistä, mutta edessä on aina uusia tilanteita ja ristiriitoja, mikä edellyttää tietoisuutta siitä, mikä on itselle arvokasta ja yleensä elämässä merkityksellistä. Tämä ei tietysti ole helppo tehtävä. Jung kuitenkin uskoo siihen, että ihminen iän myötä viisastuu. - Samalla tavoin kuin Niezsche hän pitää itämaisia uskontoja ja elämänfilosofioita esikuvina, joista länsimainen ihminenkin voi oppia jotain. 

Samaan aikaan hän ei unohda mainita, että myös itämaiset "esikuvat ovat syntyneet esi-isien elämästä, iloista ja suruista, ja pyrkivät takaisin elämään elämyksinä ja tekoina".

    *     *     *

Kirjan "Piilotajunnan psykologiaa" (1966) tapa hahmottaa asioita on hieman hapuilevaa. C.G. Jung on silti selvästi vakuuttunut siitä, että ennen muuta unia pystytään tulevaisuudessa aina vain paremmin tulkitsemaan - ja sen kautta auttamaan neuroottisia ja häiriöisiä ihmisiä. Ja sivutuotteena kenties rakentuu yhä tarkempi kuva vuosituhantisesta kollektiivisesta piilotajunnasta ja sen monin verroin kristinuskoa rikkaammasta (mieli)kuvamaailmasta ja tarinallisista kerrostumista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti