perjantai 28. maaliskuuta 2014

Enzensberger: "Älykkyyden sokkeloissa & Kauhunkylväjät" (2013)

"Me emme ole tarpeeksi älykkäitä tietääksemme mitä älykkyys on“, kirjoittaa Hans Magnus Enzensberger. Hän tarkastelee esseessään 'Älykkyyden sokkeloissa' käytäntöjä, joilla psykologit ovat 1900-luvulta alkaen pyrkineet mittaamaan älykkyyttä, erityisesti näiden käytäntöjen historiaa ja salakavaluutta.

Toisessa esseessään 'Kauhunkylvät' tekijä tarkastelee “radikaalia häviäjää”, josta tulee tappaja – koulusurmaaja tai itsemurhapommittaja. Mikä yhdistää näitä kahta, amok-raivopäätä ja islamistista uskonsoturia? Kirjailija paneutuu ajankohtaiseen ja kipeään aiheeseen rohkein siirroin kriittisiä huomioita kaihtamatta. Essee pyrkii avaamaan historian ja häviäjän destruktiivisen energian välistä sidosta.

Enzensberger on syntynyt vuonna 1929 Kaufbeurenissa, Saksassa ja asuu nykyään Münchenissä. Häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä saksalaisista nykykirjailijoista. (Takakansi)

*    *     *

Aina silloin tällöin osuu silmiin kriittisiä kirjoituksia älykkyydestä ja sen mittaamisesta niin kuin on tämän kirjan toinen essee 'Älykkyyden sokkeloissa'. Näiden kirjoitusten peruslinja on sama, eikä ole muuttunut paljonkaan viimeiseen 30 vuoteen. Mielenkiintoista silti on, että monella tavalla hyvin kyseenalaisia ÄO-testejä käytetään vieläkin eri yhteyksissä. Ja ihmiset ovat Suomessakin kiinnostuneita Mensan testeistä, jotka eivät kerro oikeastaan mistään mitään.

Kaikkein ongelmallisimpia tällaiset testit ovat, kun niiden perusteella tehdään päätelmiä eri kulttuureista lähtöisin olevista ihmisistä ja valitaan ihmisiä sopiviin tehtäviin. Angloamerikkalaiset testit mittaavat tietynlaista matemaattista ja loogista älykkyyttä, jollaisissa menestymiseen koulujärjestelmä on ihmisiä kaiken lisäksi vielä valmentanut.


Enzenberger kääntää - niin kuin monet muut ennen häntä - koko ajatuksen päälaelleen. Entäpä jos esimerkiksi Amerikan alkuperäiskansat saisivat määritellä älykkyyden kriteerit valtaväestölle. Tulos voisi olla Enzenbergin sanaa käyttäen 'nöyryyttävä' esimerkiksi presidentti O'Bamalle.

Opettajankoulutuksessa, jonka kävin vuosia sitten läpi, katselimme ja erittelimme videoita, joilla esiteltiin niin ÄÖ-testejä kuin erilaista älykkyyttä mitä ihmisillä on. Ei ole vain yhdenlaista tai kahdenlaista älykkyyttä vaan leegio erilaisia ominaisuuksia, jotka voidaan yhdistää termin alle. Ja kaiken lisäksi - niin kuin Hans Magnus Enzensbergerkin sanoo - edes siitä, mitä käsitteellä tarkalleen ottaen edes mitatun älykkyyden osalta tarkoitetaan, ei ole täyttä selvyyttä.

Ihminen voi olla loogis-matemaattisilla testeillä mitattuna imbesilli, ÄO alle 70, mutta hän saattaa silti olla monilla muilla älykkyyden osa-alueilla huippuälykäs. Traagista yksilöiden kannalta on, että koululaitos niin lännessä kuin idässä suosii perinteisellä tavalla mitattua älykkyyttä. - Jos ihminen on tyhmä, niin hänen selviytymisenmahdollisuutensa tässä yhteiskunnassa ovat huomattavasti heikommat kuin jos hänellä on sellaista älykkyyttä, jota yleisesti arvostetaan ja palkitaan arvostetuilla työpaikoilla ja korkeilla palkkioilla. Esimerkiksi Paavo Arhinmäki, Jutta Urpilainen ja Jyrki Katainen ovat harvinaisen idioottimaisia ihmisiä korkeista asemistaan huolimatta.

*     *     *


Kirjan toinen essee 'Kauhunkylväjät' ei mielestäni ole aivan onnistunut, ja sen takaa tulevat esiin kirjoittajan omat menneisyyden haamut radikaalina vasemmistolaisena ajattelijana, mikä johtaa - ainakin osittain - aika mustavalkoiseen lopputulokseen. Välillä tuntuu, että kirjan esseet on kirjoittanut kaksi eri henkilöä. Enzensberger ei tekstissä saa pidettyä omia islamilaiseen maailmaan liittyviä kielteisiä asenteitaan ja tunteitaan kurissa, siitäkin huolimatta että hän toistuvasti toteaa, että samat ongelmat ovat lievempänä myös juutalais-kristillisessä uskonnollisuudessa ja kulttuurissa. Eikä hän kiteytä ongelmaa nimenomaan suuriin maailmanuskontoihin, jotka ovat perusongelma, josta muut ongelmat juontavat.

Essee alkaa lupaavasti ja siinä pohditaan mm. länsimaisia koulusurmia ja 'radikaaleja häviäjiä', jotka ovat tekojen takana. Sitten essee vinksahtaa islamisteihin, eikä pääse enää yksiulotteisesta urastaan ylös vaan jauhaa yhtä ja samaa yksitoikkoista väyläänsä pitkin.

Myönteistä on, että essee nostaa lukijan mieleen kysymyksiä mm. naisten passiivisesta aggressiivisuudesta länsimaisissa yhteiskunnissa. Miesvihamielisyys helposti kanavoituu naisten omiin alakulttuureihin, jotka jostain syystä radikalisoituvat ja naiset saattavat käyttäytyä monin eri tavoin
provokatorisesti, arvaamattomasti ja väkivaltaisesti. - Siinä missä nuoret miehet ovat koulusurmaajia, naiset ovat massahurmaajia, mutta lopputulos voi olla kutakuinkin samanlainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti