tiistai 25. maaliskuuta 2014

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 299: "Tänään"

"Hei!


Tänään .. tänään on tänään. Sisi soitti ja sanoi haluavansa minut Turkuun. Sanoin ettei minulle nyt sovi. Ei vaan. Ei se tänään soittanut. Se soitti eilen... Vai oliko se toissapäivänä. Joka tapauksessa: hyvin, hyvin PIAN. Heti .. kun se vain on mahdollista. Siis se halusi minut sinne. - Katsotaan, sanoi gynekologi. Suuttui ja läiskäisi lärviin, tosin vain vertauskuvallisesti Skypen kautta; ja sen jälkeen repi kirjan, jonka olin sille  antanut matkalukemiseksi ja harjoitteluoppaaksi. Sen Kamasutran. Repi ja yritti polttaa portaiden edessä, mutta sivut paloivat vähän huonosti. Saakelin skitso ämmä.

Kevät oli saanut hormonit liikkeelle kuin variksilla .. tai tai vaikkapa sinitiaisilla tai töyhtöhyypillä. Itse asiassa Sisi tietää, etten missään tapauksessa suostu enää sen pompotteluun. Pelit on pelattu, ja pleikkarit on ohi, ja mestaruuskannuja voi alkaa valaa. Tulkoon tänne, jos haluaa tavata. Minulla ei tosin ole yhtä leveää sänkyä, mutta eihän tässä leveää sänkyä tarvitakaan. Kapea riittää.

Kiimainen narttu, pärjää hyvin yksinkin. Miehiä joka sormelle ja varpaallekin, monta joka läpeen, mutta mikään ei riitä, ei. Ei. Haluaa vain minut sinne. Ties miksi. Sanoin, että okei, okei. Mutta mennään ensin naimisiin, vaikka netissä. Piti idioottina. Sanoin, että en jaksa. Vanha mies, ja heikko stondis ja muuta sen sellaista. Se sanoi ettei sillä ole väliä. Sanoin että millä sitten on väliä? Se sanoi että sillä välillä siellä. - Sitähän minäkin, sanoin.

- Jag älskar dig, se sanoi. Enkä muistanut mitä se tarkoittaa suomeksi. Sanoin vaan: vai niin. Mutta vitun upee nainen se on. Oikea ilmestys, vaikka ei sitä ja sen yrmyä ilmettä jaksa aina katsella. Aina se valittaa jostain. Jos ei muuta niin siitä, ettei ole mitään valitettavaa... Se kyllästyy, jumal'auta, alle aikayksikön ihan kaikkeen, ja silloin se voi tehdä mitä tahansa tyhmää vain viihdyttääkseen itseään. Ensin hirveä draivi päällä, ja sitten, silmänräpäyksessä: down. Ei sellaista jaksa kukaan. Ei jaksa.

Mä en kestä, kun se .. miten sen nyt sanoisin .. se koko ajan, sillain, kiehnää itseään. Niin kuin kiimainen kissa, joka on saanut liikaa kissanminttua. Koko ajan se vaivihkaa kiihottaa itseään, milloin mitenkin - ja luulee, että kukaan huomaa mitään. Eikä kai huomaakaan. Se on taitava kaikenlaisessa hämäyksessä ja huijaamisessa. Mutta minua se ei huijaa, ainakaan tässä asiassa.

Kun se on aikansa rumpannut ruumillaan, niin sitten lehahtaa nenään pistävänä sen haju tai tuoksu, miten vaan, huumaava ja täysin vastustamaton ominaishaju, joka oikeasti alkaa pyörryttämään. Kerran melkein pyörryinkin. Ei vaan. Mutta olisi se kai voinut olla mahdollistakin. Tyhjällä vatsalla ja niin päin pois.

Voisipa netin kautta panna sitä niin tekisin sen: panisin kukan korvan taakse ja sulan kainaloon ja kutittaisin. Panisin jos jaksaisin. Nyt en jaksa, joten on hyvä, ettei olla vielä Web 5.0:ssa.

Kutkuttavin terveisin

Armas"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti