torstai 27. maaliskuuta 2014

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 301: "Kuolema kirjaston hyllyluokassa 86. Kirjallisuustiede"

Olen hahmotellut, uskoakseni aika omaperäistä, teemanäyttelyä Hämeenlinnan kaupunginkirjaston verkkokirjastoon.

     *     *     *

Harvoilla työpaikoilla voi harjoittaa sellaista seikkailumatkailua kuin kirjastossa. Alle 10 metrin päästä työhuoneesta voi löytää jotain hyvin kiinnostavaa, mitä ei ole tiennyt olevan olemassakaan.

Tein vähän aikaa sitten muutaman minuutin tripin hyllyluokkaan 86, joka yleisten kirjaston luokitusjärjestelmän mukaan tarkoittaa Kirjallisuustiedettä. Suunnittelin matkan etukäteen selaamalla kirjoja kirjastojärjestelmästä, ja käytin vain yhtä hakusanaa ja se oli ”kuolema”.

Tavallinen kirjastonkäyttäjä olisi mennyt etsimään kuolemaa luultavasti dekkareiden tai sotakirjojen joukosta, mutta eihän siinä ole mitään kovin uutta ja jännittävää. Jokainenhan tietää, mitä nämä kirjat ovat. Hakutulos tuotti 32 kiinnostavaa kirjaa, joiden kuvailut luin läpi. Hyvältä näytti, niissä oli ihan toisenlainen näkökulma kuolemaan kuin dekkareissa tai sotakirjoissa.

Myönnetään: löysin myös muutamia viittauksia rikos- ja sotakirjallisuuteen.  Thomas De Quinceyn "Murha taiteenlajina" (2009) käsittelee murhaa kirjallisuudessa, mutta esteettiseltä kannalta. Eli hän on kiinnostunut siitä, miten murhia kirjoissa tehdään. Lukijat ovat tottuneet siihen, että murha tehdään tietyillä tavoilla. Kaikki tavat eivät ole hyväksyttyjä, mikä saattaa tietysti tuntua hassulta, onhan kyse sentään murhasta. Esimerkiksi mitään kovin yksityiskohtaista kuvausta itse teosta ei dekkarissa voi tehdä ilman että se aiheuttaa närää.

Ilona Kemppainen kirjoittaa "Isänmaan uhrit" (2006) -kirjassa, millä tavoin kirjeissä, muistokirjoituksissa ja kaunokirjoissa toisen maailmansodan aikana puhuttiin laillisesta joukkomurhaamisesta. Jokainenhan tietää, että tappaminen on "Raamatun" mukaan kaikissa tilanteissa kiellettyä. Esteettistä näkökulmaa tappamiseen ei tässä kirjassa ole, mikä sekin olisi kiinnostava tapa tarkastella asioita. Esimerkiksi antiikin Kreikan tragedioiden sotakuvauksissa tähdättiin myös nautintoon eikä vain sodan julmuuksien kauhisteluun.

Liki puolessa kirjoista kirjailijat pohtivat joko omaa tai läheistensä kuolemaa, joka oli voinut aiheutua monista eri syistä harkitusta itsemurhasta yllättävään onnettomuuteen asti. Läheisen kuolema oli saattanut olla hyvin traumaattinen kokemus ja esimerkiksi  James Ellroy kertoo "Hillikerin kirous : elämäni" (2010) –teoksessa, että äidin kuolema teki hänestä rikoskirjailijan. Traagista oli, että hän 10-vuotiaana poikana toivoi äitinsä kuolemaa, ja vähän ajan kuluttua äiti murhattiin, mikä jätti jälkensä Jamesiin.

Osa kirjoista käsitteli niin kuolemasta kirjoittamista kuin kuolemaa käsittelevää kirjallisuutta. Esimerkiksi Joan Didionin "Maagisen ajattelun aika" (2007) on samaan aikaan johdatus surukirjallisuuteen ja kertomus hänen oman miehensä sairaudesta, joka johti kuolemaan.

Lähteet

Auster, Paul. 2012. Talvipäiväkirja. (Keltainen kirjasto ). Helsinki : Tammi

Barthes, Roland. 1993. Tekijän kuolema, tekstin synty. Tampere : Vastapaino

De Quincey, Thomas. 2009. Murha taiteenlajina. Helsinki : Nastamuumio

Didion, Joan. 2012. Iltojen sinessä. Helsinki : Like

Didion, Joan. 2007. Maagisen ajattelun aika. Helsinki : Like

Donner, Jörn. 2006. Kuolemankuvia. Helsingissä : Otava, 2006

Duras, Marguerite. 2005. Kirjoitan.  Helsinki : Like

Ellroy, James. 2010. Hillikerin kirous : elämäni . Helsinki : Like

Gambotto, Antonella. 1005. Pimennys : itsemurhamuistelmat. Helsinki : Like

Heikkilä-Halttunen, Päivi. 2010. Minttu, Jason ja Peikonhäntä : lasten kuvakirjoja kipeistä aiheista. Helsinki : Avain

Hulmi, Heli. 2012. Kuoleman horisontti ja kirjoitus. Helsinki : Kansanvalistusseura,

Huovinen, Veikko. 2007. Pojan kuolema. Helsinki : WSOY

Hapuli, Ritva & Matero, Johanna (toim.). 1997. Murha pukee naista : Naisdekkareita ja dekkarinaisia. Helsinki : Ksl-kirjat

Jauhiainen, Marjatta. 1999. Suomalaiset uskomustarinat : Tyypit ja motiivit. Helsinki : Suomalaisen kirjallisuuden seura

Kemppainen, Ilona. 2006. Isänmaan uhrit : sankarikuolema Suomessa toisen maailmansodan aikana. Helsinki : Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

Kilpi, Tuomas. 2002. Marjatan kuolema. Helsinki : Rasalas

Kokko, Mirja. 2012. Sureva mieli sanoin ja kuvin : läheisensä menettäneen lapsen kokemus Riitta Jalosen ja Kristiina Louhen kuvakirjoissa. Tampere : Tampere University Press

Koski, Kaarina. 2012. Kuoleman voimat : kirkonväki suomalaisessa uskomusperinteessä. Helsinki : Suomalaisen Kirjallisuuden Seura,

Mazzarella, Merete. 2006. Hyvä kosketus : ihmisen kehosta, terveydestä, hoitamisesta ja kirjallisuudesta. Helsinki :

Meri, Veijo. 1974. Kuviteltu kuolema : artikkeleita, esitelmiä ja runoja.  Helsinki : Otava

Mäkelä, Hannu. 1999. Äiti : muistelma.  Helsinki : Otava

Nenola, Aili. 2002. Inkerin itkuvirret.  Helsinki : Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

Nojonen, Uolevi. 2003. Niin kauan kuin on. Helsinki : WSOY

Oz, Amos. 2007. Tarina rakkaudesta ja pimeydestä . Helsinki : Tammi. (Keltainen kirjasto )

Railo, Eino. 1945. Kuolemattomuuden puutarha eli runouden uskonto.

Raittila, Hannu. 2007.  Mitä voi sanoa? : keskustelukirjeitä. Jyväskylä : Gummerus Kirjapaino

Salo, Unto. 2013. Kalevalaiset myytit ja uskomukset arkeologian, kielihistorian ja kulttuurihistorian näkökulmasta.  III: Tuoni, Pohjola, taivas : arkeologian ja kalevalaisten runojen tuonelat.  Helsinki : Hakapaino

Saresma, Tuija. 2007. Omaelämäkerran rajapinnoilla : kuolema ja kirjoitus. Jyväskylä : Jyväskylän yliopisto

Schildt, Göran. 2000. Epäilyn lahja : Hajamietteitä jumalan kuolemasta ja eräästä kadonneesta isästä. Helsinki : Otava, 2000.

Tenhunen, Anna-Liisa. 2006. Itkuvirren kolme elämää. Helsinki : Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

Thomése, P. F. 2004. Varjolapsi. Helsinki : Otava, 2004

Vonnegut, Kurt. 1993. Kuolemaa tylympiä kohtaloita. Helsinki : Tammi


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti