lauantai 12. huhtikuuta 2014

Akin ym: "New York, rakkaudella" (2009)


"New York, rakkaudella" (2009) on 10 ohjaajan 10 lyhyestä toisiaan risteilevästä romanttisesta episodista koostuva elokuva. Tapahtumapaikkoina viisi eri kaupunginosaa New Yorkissa. Vastaavanlaisen elokuvan Pariisista teki vuonna 2006 ohjaaja Emmanuel Benbihy.

     *     *     *

Tällaisessa episodi-elokuvassa ei tarvitse välittää juonista vaan voi keskittyä tunnelmoimaan. Tarinat tulevat ja menevät ja niistä jää satunnaisia kuvia mieleen. Musiikki, kuvat kaupungista ja sen ihmisistä sekä tapahtumista sekoittuvat suloisesti toisiinsa.

Elokuva tuo mieleeni joskus nuorena näkemäni Woody Allenin elokuvan "Manhattan" (1979), mistä lähtien olen ollut New York -romantikko. Jos lottoaisin ja voittaisin 5-6 ylimääräistä miljoonaa, ostaisin New Yorkista asunnon ja aloittaisin (menestys)kirjailijan uran tässä kaupungissa - ja kirjoittaisin ensimmäiseksi puhki Suomen 1990-luvun. Sen suuren ja kirjoittamattoman lamaromaanin. Asunto saisi mielellään olla jossain taiteilija-korttelissa lähellä Carnegie Hallia.

      *     *     *

Suurin osa ihmisten välisistä kohtaamisista elokuvassa tapahtuu öiseen aikaan, kaduilla ja baareissa, takseissa ja metrossa. Osa tapaamisista on sovittuja mutta yhtä paljon on satunnaisia kohtaamisia. Kaikista asioista - seksistä ja erotiikasta - puhutaan suoraan, avoimesti ja ahdistumatta. Ahdistuksen kulttuurista ei ole tietoakaan, vaikka eletään ja ollaan yhdessä maailman suurimmista metropoleista. 

Kukaan ei uhkaa ketään, vaikka tietysti kaikkea sattuu ja tapahtuu ympärillä, mutta jollain tavalla ihmiset itse tällöin edesauttavat omaa kaltoinkohteluaan. Toisin kuin tämän päivän länsirannikon uskovaiset naiset Suomessa, suurkaupungin naiset eivät pidä kaikki miehiä ensisijaisesti potentiaalisina raiskaajina ja murhaajina.

"New York, rakkaudella" -elokuvan maailma on aidosti monikulttuurinen; ja New Yorkista löytyy maailman monikulttuurisin kaupunginosa Queens, jossa puhutaan yli sataa kieltä ja jossa vaikuttaa kymmeniä kulttuureita ja silti ihmiset elävät sopusoinnussa keskenään. Joillekin Suomessa on liikaa pelkkä suomen puhuminen, ja eletään sentään 2100-lukua. Taiteiden opiskelu ja jatkuva terapeuteilla juokseminen ei ole kykyautomaatti, joka tekee ihmisestä herkän ja empaattisen saati sitten normaalia ja sivistynyttä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti