lauantai 12. huhtikuuta 2014

Borges: "Hiekkakirja" (1975)


Jorge Luis Borges on Argentiinan lahja maailman kirjallisuudelle. Hän oli omalakinen fantastikko, kertoja ja runoilija, joka kertomuksissaan rakensi labyrintteja ajatusten, ajan ja ihmiskohtaloiden vaeltaa. Tähän teokseen kuuluu kaksi ennen suomentamatonta novellikokoelmaa: "Brodien selonteko" sekä "Hiekkakirja" (1975). Borges oli näitä 1970-luvun kertomuksia kirjoittaessaan ollut sokea jo yli kolmekymmentä vuotta, mutta hänen uskomaton muistinsa ja uneksijan kykynsä olivat tallella. Kirjailija itse sanoi vaatimattomasti näistä mestarillisista novelleista:

"Kuten Tuhannen ja yhden yön tarinat minunkin kertomukseni haluavat viihdyttää ja kiehtoa mieltä, eivät vakuuttaa." (Takakansi)

     *     *     *

Ensimmäisen kokoelman "Brodien selonteko" niminovelli kertoo katolisesta lähetyssaarnaajasta David Brodiesta, joka kohtaa viidakossa ennen tuntemattoman pakanakansan. Brodie ei saa tähän kummalliseen heimoon minkäänlaista otetta ja se käyttäytyy täysin toisin kuin, mihin hän itse on tottunut. Tämä tietysti tarkoittaa myös sitä, että umpimielisiä kristittyjä on yhtä turha pyrkiä saamaan luopumaan järjettömästä uskostaan kuin Mlch-kansan ihmisiä omasta uskostaan.

Brodie ei ole ihan varma millaisia ihmisiä Mlch-kansa tai yahoot joiksi hän heitä kutsuu ovat. Hänellä on teoria, että nämä ihmiset ovat taantuneet siitä, mitä he ovat joskus olleet, jollekin alemmalle tasolle. Heidän alapuolellaan ovat vielä apinaihmiset (Apemen), joita vastaan yahoot viidakossa kamppailevat.

Mlch-kansan moraali on ja arvot ovat päälaellaan suhteessa siihen, mihin David Brodie on oppinut ja joita hän kristinuskonsa kautta opettaa. Silti yahoot pysyvät kansana koossa, vaikkei heitä olekaan enempää kuin 600 henkeä. Persoonallinen jumalakin heillä on, mutta sen nimi on Uloste ja se saa esimerkiksi muurahaisen tai käärmeen muodon.

     *      *      *

"Hiekkakirja" -kokoelman samanniminen novelli kertoo kirjasta, jolla ei ole alkua eikä loppua. 2000 -luvulla internetin ja hypertekstien aikakaudella tällainen kirja ei herätä enää ollenkaan ihmetystä, sillä sähköisessä muodossa kirja voi todellakin olla rajaton ja jatkuvasti muuttuva ja täydentyvä.

Jorge Luis Borge oli viimeisinä vuosinaan ennen kuin sokeutui kirjastonhoitaja, ja novellin lopuksi hän sanoo piilottaneen Hiekkakirjan Argentiinan kansalliskirjaston kokoelmiin. Tänä päivänä esimerkiksi  Euroopassa ovat kansalliskirjastot alkaneet säilyttää myös sähköistä aineistoa kuten internet-sivustoja.

JATKUU...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti