torstai 24. huhtikuuta 2014

Enqvist: "Olemisen porteilla" (1998)

"Olemisen porteilla" (1998) on fyysikko Kari Enqvistin kirjoittama tietoisuutta modernin fysiikan perusteella käsittelevä tiedekirja. Kirjassa käydään läpi kvanttiteorioita ja niiden kehitystä. Muita käsiteltäviä aiheita ovat mm. efektiivinen teoria, emergenssi ja erilaiset kvanttiteorioita hyödyntävät uskomukset. Kirjassa päädytään siihen että tietoisuus on efektiivinen ilmiöselvennä eikä siihen liity mitään muuta kuin fysiikkaa.

Teos voitti Tieto-Finlandian vuonna 1999. Palkinnon jaosta päättänyt genetiikan professori Leena Palotie perusteli valintaansa sillä, että Enqvistin kirja ”haastaa lukijan pohtimaan tieteen totuuksia, itsestäänselvyyksiä ja näennäisiä ristiriitaisuuksia”. ”Vaikeasta tekstistä huolimatta Enqvistin teksti elää ja hengittää ja viettelee uuden maailmankäsityksen pohdintaan.” Sosiaalipsykologian professori Kullervo Rainio kritisoi kirjan ontologista osuutta kuitenkin vähätteleväksi ja osin virheelliseksi. (Wikipedia)

* * *

Enqvistin kirja sopisi esimerkiksi lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten elämänkatsomustiedon lukemistoksi. Ja tietysti jokaisen suomalaisen oli hyvä - ei vaan lukea - vaan myös ymmärtää mitä tässä kirjasssa on kerrottu.

Kun kirjan on lukenut, ymmärtää miksi mm. juutalais-kristillisen tradition pyhistä kirjoituksista on vähitellen luovuttava kokonaan muuta kuin kiinnostava historiallisena jäänteenä ja kaunokirjallisuutena. Galileo Galileistahan se kaikki lähti liikkeelle, lauseesta "se pyörii sittenkin". (Sanoi "Raamattu" ja Vatikaani siitä sitten mitä tahansa.)

Kirja on lohdullinen sikäli, että sen luettuaan ymmärtää, että ihmisen maailma tulee aina olemaan jossain määrin sumea, mitä kuvaa termi emergenssi. Systeemi on enemmän kuin osiensa summa, mikä tahansa systeemi, ja tätä on vaikea tarkalleen ottaen selittää. Niin vain on. Yhtenä syynä tähän kuitenkin on, että ihminen lajina aistii vain hyvin rajallisesti ja rajallista osaa tunnetusta todellisuudesta.

* * * 

Tieteellinen ajattelu, ennen muuta Isaac Newtonin fysiikka, haastoi uskonnollisen ajattelun lisäksi  terveen järjen tai ns. maalaisjärkeen perustuvan ajattelun. Ensimmäistä kertaa renenssanssin aikana alettiin tajuta, että jokin oli ihmisten ajattelussa mennyt suurten uskontojen aikana pahasti pieleen.

Filosofi René Descartes oli kenties viimeinen joka tosissaan yritti puolustaa juutalais-kristillistä ajattelua, ja jättää hengelle edes vähäisen sijan ihmisen mielessä. Hän kuitenkin epäonnistui päättelyssään surkeasti, mikä ei kuitenkaan horjuttanut uskovaisten uskoa jumaliinsa ja omaan henkisyyteensä.

Klassinen fysiikka niin kuin myöhempi kvanttifysiikkakin, josta Kari Enqvist ennen muuta kirjoittaa,  edellyttää että hengen täytyy saada ravintoa voidakseen toimia. Pelkällä Pyhällä hengellä ei pitkälle pötkitä. Mieli / tietoisuus / henki siis tarvitse ihka aineellista energiaa toimiakseen, mikä vie pohjan kaikenlaiselta uskonnolliselta ajattelulta.

     *     *     *

Se mitä päämme sisällä tapahtuu ei ehkä ole (vielä) täysin ymmärrettävissä, mutta on monta asiaa, jotka ovat ehdottoman varmoja. Kaikki se mitä pään sisällä tapahtuu - ja se mitä siitä tiedetään - on tavalla tai toisella aineellista.

Ihminen on jonkinlainen kone, siinä missä tietokonekin, mutta paljon mutkikkaampi. Tosin parhaimmillaan tietokone ylittää ihmisen suorituskyvyssään. Jo luultavasti tulevaisuudessa ihmisen aivoja pystytään tuunaamaan siten, että sen ominaisuuksia esimerkiksi nanoteknologialla pystytään parantamaan. Nykyiset mobiililaitteet ja tietokoneet verkkolaitteineen - tai niiden ominaisuudet - kenties kytkeytyvät suoraan aivoihin mikroskooppisen pieninä implantteina.

Ja vastaavasti: koneet muistuttavat kyvyiltään yhä enemmän ihmisiä, ja kenties tietokoneet läpäisevät lähitulevaisuudessa ns. Turingin testin eli ihmiset eivät pysty enää erottamaan konetta ja ihmistä toisistaan arkiajattelun tasolla. Eli Enqvistia mukaillen koneet ovat efektiivisesti ihmisiä, vaikka näyttävät ehkä ulkoisesti hieman erilaisilta.

     *     *      *

Ihmisen ongelma lajina on, ettei se tyydy osaansa lajina lajien joukossa. Kukaan ei jää kaipaamaan huikentelevaa ihmistä, jos ihminen eräänä päivänä häviää Pallon pinnalta. Väärin: toki ihmisen omat loiset, lapamato ja päätäi surevat edesmennyttä. Kari Enqvist sanoo saman asian kauniimmin toteamalla, ”ettei luonto tarvitse tietoisuutta vaan näyttää hoitavan asiat itsestään”. Ihmisen tietoisuus käy luonnolle ja on sille koko ajan yhä suurempi rasite. Tänä päivänä – joka ikinen päivä – Pallolta häviää yksi laji sen toisen lajin, ihmisen, takia. Ja on ihminen tappanut sukupuuttoon ihmisenkin, sen toisen jonka kanssa se eli pitkään, yli 20 000 vuotta rinnakkain, eli neandertalinihmisen. Kummatkin lähtivät eri aikoina Afrikasta ja valloittivat Aasian ja Euroopan, pimeää pohjoista myöten. Vanhin Suomessakin asunut ihminen on ollut neandertalinihminen.
 

Ihmisen aivot ovat kehittyneet mutaation tuloksena sellaisiksi mitä ovat. On arveltu, että ihmiseen iski virus, joka sai aikaan tietoisuuden kehittymisen. Siis tavallista pahempi influenssavirus tms ja ”Bäng!” lajien joukosta nousi yksi hyväkäs ylitse muiden, joka alkoi uskoa olevansa muita parempi siksi, että pystyi symbolisella kielellä ajattelemaan olemistaan. Kari Enqvist kuitenkin muistuttaa, että ihmisen aivot eivät loppujen lopuksi ole paljon sen kummoisempi asia kuin tietokone. Aivot ovat tietokone. Ja ihmiset aivoihin on ihmisen historian aikana muokkautunut ohjelmia, geneettinen koodi, jonka pohjalta ihminen tekee sitä mitä ihminen tekee. Levittäytyy kuin syöpä kaikkialle, hävittäen ja tuhoten kaiken eteensä tulevan. Kenties se toinen ihminen oli empaattinen ja rauhaa rakastava ja joutui siksi väistymään.
 

Vaikka ihminen kuvittelee itsestään vaikka mitä, olevansa ”jumalansa kuva”, ”luomakunnan kruunu” ym, ihmisen tietoisuus on hyvin rajoittunut. Monet muut lajit ovat paljon tietoisempia ympäröivästä aineellista maailmasta kuin ihminen. Aistiensa, havaintokykyjensä puutteiden takia ihminen on kehittänyt erilaisia teorioita siitä, millainen on maailma tietoisuuden ulkopuolella. Enqvist fyysikkona keskittyy kvanttiteorioihin. Fyysikotkin ajattelevat kvanttejaan niin kuin tavalliset ihmiset omaa arkista maailmaansa. Kirjoittaja käyttää tässä yhteydessä ilmaisua ”efektiivinen kuvailu” eli teoriat ja mallit pitävät likipitäen paikkansa, mutta eivät ihan. Ihminen on lajina lajien joukossa siis eräällä tavalla kuin elefantti lasitalossa. Se hyörii ja pyörii ja tahattomastikin aiheuttaa kaikenlaista pahaa aikaan niin itselle kuin muille.
 

Kari Enqvist ottaa esimerkiksi ”punaisen värin näkemisen”. Miten syntymästään sokea mieltää tällaisen asian? Hänellähän ei voi olla kokemusta väreistä. Sokea joutuu turvautumaan erilaisiin efektiivisiin tai likimääräisiin kuvauksiin siitä, millainen on punainen väri ja mitä sen näkeminen tarkoittaa. Se ettei henkilö voi havaita suoraan sitä, mikä on suurimmalle osalle ihmisiä itsestäänselvyys, ei kuitenkaan tarkoita, etteikö hän voisi jollain tavalla ymmärtää mistä on kyse. Parhaimmassa tapauksessa hän ehkä saa teknologioiden kehittyessä jonkinlaisen näön ja värinäön tai hänen aivojaan pystytään kenties ulkoisesti ärsyttämään siten, että hänelle pystytään tuottamaan suoraan aivoihin punaisen värin kokemus
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti