torstai 3. huhtikuuta 2014

Fedortšenko: "Niittymarien taivaalliset vaimot" (2012)

"Niittymarien taivaalliset vaimot" (2012) on eroottinen kuvaus marien elämästä ja naisista. Aivan kaikkea ei tarvitse uskoa täysin todeksi, mutta taiteilijalla on vapautensa.

Venäläinen elokuvaohjaaja Aleksei Fedortšenko aloitti uransa mockumentarylla eli sepitteellisellä dokumentilla Neuvostoliiton 1930-luvulla laukaisemasta salaisesta kuuraketista.

Kahdessa viime elokuvassaan Fedortšenko on tehnyt matkoja ”maailman viimeisten aitojen pakanoiden” elämäntapaan. "Niittymarien taivaalliset vaimot" perustuu Fedortšenkon mukaan marien kansanperinteeseen. Asiaan kuuluu, ettei tekijä ota kantaa keksityn ja toden suhteeseen, mutta uralistiikan tuntijat voinevat esittää arvioita elokuvan nähtyään.

Elokuva on maalaileva kuva kulttuurista, jossa naisen kauneus ja seksuaalisuus ovat suuressa arvossa. Elokuva koostuu 23 vinjetistä, joissa naiset muun muassa etsivät aviomiestä tai epäilevät miestään uskottomuudesta; yksi joutuu metsänhengen kiroukseenkin. Marinkielisenä se on jo sinänsä todellinen harvinaisuus. Elokuva palkittiin Wrocławin Nowe Horyzonty -festivaalin pääpalkinnolla 2013. (Yle Areena)

     *     *     *

Yksi vaikuttavimpia ja omaperäisimpiä elokuvia, mitä olen koskaan nähnyt. Aivan hulvaton ja täynnä naisista tihkuvaa erotiikkaa. Miehet ovat sivuosissa, suurin osa nimettömiä.

Toisin kuin Euroopassa, Venäjällä on vielä säilynyt kymmeniä alkuperäiskansoja, joista jotkut elävät vielä niin kuin ovat eläneet tuhansia vuosia. Euroopassa katolisen ja protestanttisen kristinuskon krusifiksillä on tapettu omat alkuperäiskansat, viimeisinä saamelaiset.

Venäjän federaation kulttuuriministeriö saa tästä elokuvasta suuren sulan hattuunsa, sillä elokuvan tukeminen on merkittävä kulttuuriteko suomalais-ugrilaisille kansoille ja erityisesti mareille.

     *     *     *

Elokuvan rakenne on vallankumouksellinen, mistä jopa Sergei Eisenstein voisi olla kateellinen puhumattakaan elokuvan sisällöstä. Kenties Venäjältä on alkamassa uusi vallankumous, joka ei ole tällä kertaa poliittinen vaan kulttuurinen. Ja toivottavasti Suomi liittyy YYA-sopimuksella tähän rintamaan ja haistattaa pitkät uusfasistiselle Natolle ja Euroopalle.

Kun on nähnyt elokuvan prologin, on yllättäen nähnyt koko elokuvan. Tämän tajuaa vasta lopputekstien jälkeen. Elokuva ei etene niin kuin perinteinen elokuva, eikä pyri muodostamaan minkäänlaista yhtä eheää tarinaa.

Sen sijaan elokuva koostuu paristakymmenestä toisinaan hyvin lyhyestä kertomuksesta, jotka ovat nimetty naisten nimien mukaan. Jokainen kertomus on oma pienoiselokuvansa, jotka muodostavat loistavan tarinoiden mosaiikin. Ja ennen muuta ne ovat täsmäkuvauksia vahvasti tuntevista naisista, jotka tuntevat oman arvonsa.

     *     *     *

"Niittymarien taivaalliset vaimot" on osoitus siitä, mikä merkitys kielellä ja kulttuurilla on muuttuvassa maailmassa. Suomessa ihmisen arvon mittana on työ ja varsinkin siitä saatava rahapalkka. Marien maailmassa asiat ovat toisin, ja tästä maailmasta meillä olisi paljon opittavaa. Ensimmäinen asia voisi olla tuhatvuotisen vääryyden korjaaminen, ja suomalaisten oman muinaisuskonnon palauttaminen kunniaan. Ja tässä yhteydessä paha tuli nimenomaan lännestä, ja kyykytti suomalaiset kansallisvaltion ja valtionkirkon orjiksi.

1 kommentti:

  1. Olen koettanut aina ajoittain miettiä mitä tästä elokuvasta oikein pitäisi ajatella. Tavallaan siinä nähdään jotain marikansan elämästä, mutta toisaalta on vaikea sanoa täsmälleen ottaen mitä. Tätä kautta voisi tavallaan aueta eräs elokuvan idea eli se, että todellisuuden kuvaaminen on oikeastaan mahdotonta. Elokuvan katsoja jää aina puntaroimaan sitä mikä tässä nyt oli totta ja mikä sepitettä. Ehkä ohjaajan eräs tarkoitus oli sanoa jotain sen suuntaista? Toisaalta elokuva näytti perustuvan käsikirjoittajansa Denis Osokinin kirjaan. Voi olla että kirjan lukeminen selventäisi joiltakin osin elokuvan sanomaa. Toisaalta elokuva kannattanee katsella omana, kirjasta erillisenä taideteoksenaan.

    VastaaPoista