tiistai 22. huhtikuuta 2014

Kankaanpää: "Sivuviiva" (2008)

Hannu Kankaanpää tekee tutkimusmatkoja kulttuurin reunamerkintöihin. Hän löytää kirjastojen poistohyllyistä muilta jo unohtuneita teoksia ja palauttaa niitä näkyville. Hän poimii luettavaa ja kuunneltavaa näennäisen sattumanvaraisesti, mutta hänellä on ohjelmansa: "Kuvaan omalta kannaltani kirjallisuuskentällä tapahtuneita suuria muutoksia."

Kankaanpää selailee asevelvollisen isänsä 1930-luvun alussa kokoamia ajalle tyypillisiä muistovihkoja ja tavoittelee niiden läpi satakuntalaisen pientilan pojan mielenmaisemaa. Hän yrittää ymmärtää siivoojaäitinsä pohjatonta katkeruutta ja saa hänet vihdoin – tosin jo haudan takaa – puhumaan ankarasta elämästään.

Hannu Kankaanpään matkakumppaneita ovat muiden ohessa kirjailijat Viljo Kajava ja Eila Kivikk'aho ja Olli Jalonen sekä säveltäjät Dmitri Shostakovitsh ja Ralph Vaughan Williams. (Takakansi)

     *     *     *

Runoilijana paremmin tunnetun Hannu Kankaanpään "Sivuviiva" (2008) on esseitä ja esseitä lyhyempiä muistiinmerkintöjä omasta menneisyydestä ja maailmanmenosta - jopa joukko äidin kirjeitä ja isän vahakantisia vihkoja armeija-ajoilta - mitkä ovat mielenkiintoista luettavaa. Mistä tahansa Kankaanpää ei silti kirjoita vaan jollain tavalla tekstit liittyvät kulttuuriin tai kulttuuriperintöön, mitä kirjeetkin tietysti ovat.

Eniten "Sivuviivassa" kerrotaan Kankaanpään runoilijakollegoista ja häntä kiinnostavista lähinnä kotimaisista kirjailijoista. Ja tietysti kaiken Kankaanpää kirjoittaa itsensä kautta pohtien ihmisten, tekstien, kirjojen ja kirjailijoiden merkitystä itselleen omassa stadilaisessa elinympäristössään.

Mitä pidemmalle kirja etenee, sitä lyhyemmiksi ja päiväkirjanomaisiksi kirjan merkinnät muuttuvat. Viimeiset tekstit voisivat olla Hannu Kankaanpään kirjallisesta blogista, jos hänellä sellainen olisi.

     *     *     *

Erityisesti kirjassa kerrotaan muutamita työläisrunoilijoista ja jostain kirjailijastakin. Kankaanpään suosikkilistan kärjessä vuosikymmenet ovat olleet Viljo Kajava, Arvo Turtiainen ja  Lauri Viita. Nuoremman polven lyyrikoista mm. Risto Rasa.

Itseäni kiinnosti eniten, mitä hän kirjoitti omasta runoilijuudestaan. Mikä saa miehen yhä uudelleen julkaisemaan kokoelman runoja, joita lukee kourallinen ihmisiä eri puolilla Suomea. Mitään yksiselittäistä vastausta en kysymykseeni saanut, mutta kyse on selvästi halusta ilmaista itseään ja ajatuksiaan.

JATKUU...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti