keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Kaunisto : "Synnintekijä" (2013)


Kun Olavi Maununpoika, vastavihitty pappi ja Turun piispa Maunu Tavastin ottopoika, lähestyy Pariisia, hän haistaa ensimmäiseksi kaupungin löyhkän. On vuosi 1425, sydäntalvi, ja Itämaan kirkasotsaiselle nuorukaiselle avautuu uusi maailma houkutuksineen ja hirvittävyyksineen. Sorbonnen yliopiston oppilaana hän muuntaa nimensä komeaan latinankieliseen asuun, hänestä tulee Olaus Magnus.

Olauksen huomio kiinnittyy Sorbonnen kirkkaimpaan älyyn, Miracle de Servièresiin, ja he ystävystyvät. Miracle kutsuu Olauksen perintölinnaansa etelä-Ranskaan, ja tämä lähtee, vaikka aavistaa, että siitä tulee hänen hurskaan elämänsä taitekohta. Kesä maaseudulla on löytöretki yltäkylläisyyteen ja kiellettyyn intohimoon. Kun Olaukselle selviää Miraclen häpeällinen menneisyys, joutuu koetukselle myös hänen oma minuutensa.

Milja Kaunisto kuljettaa tarinaa hengästyttävällä otteella. Kerronta on täyteläistä ja eläytyvää, kieli runsasta ja häpeilemätöntä.

Olavi Maununpoika oli Sorbonnen yliopiston ainoa suomalainen rehtori, Jeanne d’Arcin aikalainen ja Turun piispa. "Synnintekijä" (2013) kertoo hänen oppivuosistaan Pariisissa, mutta pääosaan nousee myös rietas ja armoton keskiajan Eurooppa. Romaani saa jatkoa Kauniston seuraavissa teoksissa, jotka kertovat Olavi Maununpojan myöhemmistä elämänvaiheista. (Takakansi)

     *      *     *

Jotain näin rehevää kuvausta ihmisistä ja heidän elämästään olen odottanutkin suomalaiseen kirjallisuuteen. Parhaimmillaan esikoiskirjailija Milja Kaunisto on juuri tilanteiden ja tunnelmien kuvaajana. Hän pääsee uskottavasti keskiaikaisen turkulaismiehen nahkoihin ja tuo mieleen Kaario Utrion historialliset kuvaukset.

Oman mielenkiintonsa kirjaan tietysti tuo, että Olaus Magnus tai Olavi Maununpoika on aito historiallinen henkilö, jonka elämän yksityisestä puolesta ei tietysti tiedetä paljon mitään ja siksi hän onkin herkullinen kohde tällaiselle romaanille. Hän oli aikansa oppineimpia suomalaisia ja toimi urallaan mm. Turun piispana eli oli Suomen korkein kirkollinen katolinen virkamies.

Katolisena pappina Olavi Maununpoika ei tietysti voinut kuvitella menevänsä naimisiin, mutta ennen pappisvihkimystään hänellä on voinut olla muita suunnitelmia, mitä Kaunisto kirjassaan spekuloi. Tässä kirjassa Suomen piispa on homoseksuaali tai ehkä ennemmin biseksuaali, joka Sorbonnessa ollessaan rakastuu opiskelijatoveriinsa Miracle de Servièresiin. - Jotta tilanne ei olisi aivan yksiselitteinen, Miracle paljastuu lopulta mieheksi tekeytyneeksi naiseksi. Naiset eivät voineet keskiaikana esimerkiksi opiskella, joten menemällä miehen nahkoihin Miracle saattoi tehdä mitä ylhäisenä naisena halusi.

     *     *     *

"Synnintekijä" (2013) kertoo suomalaisen suurmiehen paheellisista nuoruusvuosista Ranskassa - ja hänen paluustaan takaisin Suomeen. Keskiaikana matka kesti pitkään, mitä Kaunisto kuvaa pitkään ja hartaasti.

Loppua kohti kirja alkaa polkea paikallaan, kun kaikki olennainen on jo sanottu, ja Olavi Maununpoika on päättänyt ryhtyä pappisuralle. Kirja on kaikenkaikkiaan piristävä uutuus historiallisen kirjallisuuden genreen.

Kukapa ei haluaisi päästä mielessään edes hetkeksi keskiaikaisen ihmisen mielenmaisemaan ja haistelemaan tuon ajan eurooppalaista ilmapiiriä. Arkaainen kieli, jota kirjassa käytetään, helpottaa pääsyä tunnelmaan.

Dramatiikkaakin kirjaan sisältyy ennen muuta siinä vaiheessa, kun Olavin rakastetun Miraclen äiti Beatrix poltetaan roviolla noitana. Kirjan ensimmäisen osa, ensimmäiset 70 sivua on itse asiassa Beatrixin tarinaa ennen kuin päästään Olaviin ja Miracleen ja Pariisin riemuihin.

Milja Kaunisto ei kirjoita kirjaansa todellakaan lonkalta niin kuin romanttisia viihderomaaneja usein kirjoitetaan, vaikka muodoltaan kirja ei ole kovin kaukana romanttisesta viihteestä. Hän on historiankirjansa lukenut enemmän kuin hyvin.

Kaunisto ei kuvia kumartele vaan esimerkiksi yliopiston rehtori Pierre Cauchon käyttää surutta valtaansa nuoriin poikiin, mikä merkitsee tietysti seksuaalista hyväksikäyttöä, mikä on kuulunut kirkon traditioon 700-luvulta lähtien hyväksyttävänä toimintatapana, joten sodomia kukoistaa.

Olavi Maununpoika joutui hänkin Beauvais'n piispan Pierre Cauchonin  edessä ruskean reiän ritariksi:

"Niin Jumala nauroi minulle ja rankaisi siveettömyydestäni siten, että jouduin Beauvais'n piispa Pierren mielihalujen välikappaleeksi. En muistele bacculaureusvuottani ja sen tapahtumapaikkoja tässä paljonkaan, sillä olen tehnyt kaikkeni kyetäkseni unohtamaan ne." (s. 241)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti