sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Nispel: "Perjantai 13. päivä" (2009)

Joukko nuoria aikuisia löytää hylätyn leirikeskuksen Camp Crystal Laken, jossa 20 vuotta aiemmin keski-ikäinen nainen Pamela Voorhoos murhasi useita nuoria, ja kosti sillä tavoin poikansa Jasonin hukkumisen.

Marcus Nispelin "Perjantai 13. päivä" (2009) jatkaa siitä, mihin vuoden 1980 Sean S. Cunninghamin samanniminen elokuva jäi. Lähtökohta ei ole yllätys vaan jatko-osan käsikirjoittaja herättää Jasonin henkiin ja Jason jatkaa äitinsä Pamelan joukkosurmaamisen perinteitä. Jason puolestaan kostaa äitinsä murhan yhä uudelleen ja uudelleen.

      *     *     *

Kauhuelokuvan kaava ei ole täysin kaavamainen vaan yllättäen ensimmäisen puolen tunnin aikana tapetaan koko nuorisoporukka tai ainakin siltä hetken aikaa vaikuttaa. Yksi tytöistä Whitney jää kuitenkin henkiin, jota Jason pitää vankina leirikeskuksen alle kaivetuissa maanalaisissa tunneleissa.

Varsinainen elokuva alkaakin siitä, kun Whitneyn veli Clay alkaa etsiä sisartaan. Poliisit ovat jo luopuneet kadonneiden nuorten etsinnästä. Jason on hävittänyt ruumiit niin, ettei niistä ole jäänyt jälkeäkään.

Murhaaminen alkaa uudelleen, kun järven toisella rannalla olevaan kesämökkiin saapuu jälleen uusi ryhmä nuoria aikaisia seksi ja ryyppääminen mielessään. Jason on ilmeisesti ärsyyntynyt joukkion käytöksestä, ja alkaa tappaa heitä yksitellen. Ja lopulta jäljellä ei ole kuin Whitney ja Clay, jotka onnistuvat listimään Jasonin.

Tosin ohjaaja on tehnyt elokuvan loppuun yliluonnollisen lopetuksen, kun 100%:sesti kuollut Jason nousee järven pohjasta, laiturin läpi - ja syöksyy suoraan Whitneyn kimppuun. Mauton loppu mauttomalle elokuvalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti