torstai 3. huhtikuuta 2014

Pakkasvirta: "Vihreä leski" (1968)

"Vihreä leski" (1968) on Jaakko Pakkasvirran ohjaama elokuva vuodelta 1968. Se kertoo turhautuneen tapiolalaisen kotirouvan elämästä. Vaikka se oli ajan kohuelokuva, sen yleisömenestys oli kuitenkin vuoden 1968 näytelmäelokuvien toiseksi heikoin. Elokuvan nimi on peräisin saksan kielessä käytetystä termistä.

"Vihreä leski" sai Valtion elokuvapalkinnon ja pääosan esittäjä rouva Lehmusto (Eija Pokkinen) Valtion elokuvataiteilijapalkinnon. (Wikipedia)

     *      *      *

Ahdistava elokuva noin 30-vuotiaasta kotiäidistä rouva Lehmustosta vuoden 1968 Suomessa. Naisella ei ole lähiössä läheisiä ystäviä sen kummemmin miesten kuin naisten keskuudessa. Muut pyrkivät eri tavoin käyttämään naista hyväkseen omiin tarkoitusperiinsä.

Kolmen lapsen äidillä ei ole turvaverkkoa, ja lopulta hän putoaa tyhjän päälle, kun eräänä päivänä kihlakunnanoikeuden haastemies saapuu ovelle. Aviomies on pannut vireillä avioeroprosessin, ja nainen on jäämässä yksinhuoltajaksi. 

Elämä ei alunpitäenkään ollut tasapainossa. Avioliitto on rakkaudeton ja miehellä on rakastajatar. Kotona hän käy vain viikonloppuisin, jos silloinkaan. Vaimoaan hän epäilee uskottomuudesta, joka lopulta myös toteutuu.

Kampaamon ympärillä hyörivä naisporukka pyytää rouva Lehmuston kotijuhliin, missä hän alkaa käydä säännöllisesti yksinäisinä viikonloppuina. Niin miehet kuin naiset juopottolevat ja käyttävät mietoja huumeita. Lopulta nainen saa yhdestä miestä itselleen rakastajan. Suhde kestää aikansa.

    *      *     *

Elokuvan sivujuonteena on kertomus tutkivasta toimittajasta, joka on kiinnostunut lähiönaisten elämästä. Eräänlaisena keskushenkilönä on kampaamon omistava rouva Saxen. Toimittaja on säännöllisessä puhelin-/radiopuhelinyhteydessä naisiin: ainakin rouva Saxeniin, tämän parhaaseen ystävättäreen ja rouva Lehmustoon, jotka avoimesti kertovat ajatuksistaan mm. seksuaalisuudestaan ja fantasioistaan miehelle.

Kun kotiäiti on jäämässä yksin lasten kanssa, toimittajassa syntyy halu auttaa naista, mutta pelkurimaisesti hän kuitenkin viime tingassa vetäytyy vastuusta, mihin elokuva päättyy.

Vaikka elokuva on kohta 50 vuotta vanha, se tuntuu tuoreelta, kun ajattelee tämän päivän Suomea. Monissa asioissa on menty taaksepäin. Tämän päivän Suomessa rouva Saxen olisi työtön yksinhuoltaja, joka hakee netin kautta epätoivoisesti seuraa itselleen löytämättä muuta kuin satunnaisia suhteita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti