sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Salomaa: "Narsismin tiedostaminen - toipumisopas narsistille ja uhrille" (2011)

Narsisti ja narsismin uhri ovat henkisesti hylättyjä lapsia, joiden oireiden määrä ja laatu vaihtelevat hylkäämisasteen mukaisesti. "Narsismin tiedostaminen - toipumisopas narsistille ja uhrille" (2011) piirtää selvän kuvan heidän sisäisesti samanlaisista mutta ulkoisesti vastakkaisista piirteistä. Sama henkilö voi muuttua ihmissuhteesta toiseen narsistista uhriksi ja päinvastoin, tai hän voi ilmentää samassa suhteessa vaihtelevasti näitä molempia rooleja.

Tässä oppaassa esitellään narsismin syitä, seurauksia ja toipumistyökaluja. Kirja lähestyy aihetta syyttämättä mutta ongelman vakavuutta kieltämättä. Tietoisuustaitojen kehittämistä esittelevässä osuudessa yhdistetään läntisen tieteen ja itäisen viisausperinteen arvokkainta ainesta. Kirjan sisältö puhuttelee jokaista lukijaa, sillä terveen narsismin löytäminen ja ylläpitäminen on meille kaikille elämänpituinen tehtävä. (Takakansi)

     *     *    *

 Sisällys

- 1. Narsistinen maailmankuva - 2. Narsistiset ihmissuhtteet - 3. Tietoisuustaitojen kehittäminen - 4. Narsismista vapautunut maailmankuva - 5. Tietoisuustyöskentelyn mahdollisuuksia - 

      *     *    *

Kirjasta tekee erikoisen ainakin kaksi seikkaa. Kirjoittaja Paula Salomaa ei ole psykologi tai psykiatri vaan jonkin sortin valistunut maallikko (mielestäni mutta vain kirjan perusteella arvioituna). Ja sen lisäksi hänellä on omakohtaisia kokemuksia narsismista, mitä hän peilaa tässä kirjassakin. Hän ei ole myöskään sitoutunut mihinkään teoreettiseen näkökulmaan tai lähestymistapaan, mistä aiheutuu jonkin verran ongelmia, sillä kirja toisinaan rönsyilee ja terminologia ei aina ole kovin selvää.

Ansiokasta on tietysti se, että Salomaa on rohkeasti tarttunut vaikeaan aiheeseen. Itse lähtökohta on tärkeä, minkä ammattimiehet ja -naiset useasti unohtavat. Nykyinen suomalainen yhteiskunta suosii ja suorastaan ruokkii kaikenlaista narsismia, ja se on monesti pahoinvoinnin takana, mikä on tavallista esimerkiksi työpaikoilla. (Porvarillinen, itsekkyyttä lietsova, nationalistinen kilpailumentaliteetti on kaiken pahan alku ja juuri, mihin myös työväenliike on lähtenyt innolla mukaan.)

Erityisen ansiokkaana pidän hänen sosiaalipsykologista tapaansa tarkastella ihmisten välisiä suhteita. Salomaa pyrkii välttämään turhaa psykologisointia. Ja koska kirjassa tarkastellaan ihmisten välistä vuorovaikutusta ja siihen liittyviä riippuvuuksia ym., narsismi paljastuu 2-suuntaiseksi asiaksi. Ei ole yksiselitteisesti narsisteja ja heidän uhrejaan vaan tilanteet vaihtelevat varsinkin ihmissuhteesta toiseen mikä on erittäin tärkeä havainto. (Lisäksi hän korostaa vielä ehkä kaikkein tärkeintä seikkaa, että tasapainoisten - ja sanoisinko terveiden - ihmisten voi olla hyvin vaikea elää narsistien / uhrien yhteisöissä, sillä heidät helposti koetaan uhkaksi ja kummajaisiksi.)

      *     *    *

Kirjan pääotsikot jakaantuvat lukuisiin alaotsikoihin, joista valitsen satunnaisesti alaotsikon 'Tietoinen läsnäolo'. Kappale alkaa näin:

"Maailmamme kärsii vakavasta tuhovoimasta, joka on johtanut sotiin ja terrorismiin, ahdasmielisyyteen ja mielipuolisuuteen. Enimmäkseen tässä kaikessa on pohjimmiltaan kysymys itsekeskeisyyydestä, muiden häikäilemättömästä hyväksikäytöstä ja erimielisyyksien ratkaisemisesta toisia vahingoittamalla." (s.130)

Narsistien ja heidän uhriensa tapa ratkaista ongelmia on joko avoin tai piilevä väkivalta ja toisten vahingoittaminen. Tämä näkyy hyvin viime päivien kansainvälisessä politiikassa, kun ajatellaan vaikkapa sitä millä tavoin Venäjää ja sen johtajia kyykytetään järjestelmällisesti, mikä on yhdenlaista narsistista kiusaamista. USA ja Vietnamin, Irakin ym. sodat ovat jotenkin päässeet unohtumaan samoin vain sukupolven takaiset juutalaisvainot. Mitä sen rinnalla merkitsee se, että Krim on verettömästi, tyylikkäästi ja perustellusti liitetty osaksi Venäjää? EU:n logiikkaa on täysin mahdotonta ymmärtää muuta kuin natsi-Saksan politiikan suorana jatkona. Nykyinen Ukrainahan sai muotonsa Hitlerin valloituspolitiikan tuloksena.

Se mitä olen edellisessä kappaleessa yrittänyt tuoda esiin on Salomaan kirjassaan peräämää 'tietoista läsnäoloa'. On terveelllistä hetkeksi pysähtyä miettimään, missä tässä kaikessa oikein on kyse, eikä tyytyä kaikkein helpoimpaan ja mukavimpaan vastaukseen. Suomalaisen poliittisen narsismin huippua edustaa ehdottomasti pääministeri Jyrki Katainen mm. Nato-lausuntoineen ja intohimoisella pyrkimyksellään jatkuvasti kyykyttää yhteiskunnan huono-osaisimpia - ja tehdä heistä viime kädessä tykinruokaa.

      *     *    *

Kokonaisuutena ottaen Paula Salomaan kirja  "Narsismin tiedostaminen" ei tarjoa sellaisia välineitä kuin oppaalta voisi edellyttää. Joissain tilanteissa kirjasta toki voi olla apua. Erilaiset yksilölliset harjoitteet ym. tehtävät voivat olla hyödyllisiä, mutta eivät ne tuo työyhteisöihin tai ihmissuhteisiin ratkaisuja, sillä kyse on muustakin kuin siitä, mitä juuri sinun pääsi sisällä tapahtuu tai on tapahtumatta. Ja miten sinä voit tietoisuutesi kautta vaikuttaa omassa lähiympäristössäsi.

4 kommenttia:

  1. Saman kirjan lukeneena haluaisin tuoda esille kirjan todellakin uudenlaisen näkökulman narsismiin ja humanistinen käsittelytapa tiedostamisen kautta, antaa jokaiselle mahdollisuuden ymmärtää viestin ja muuttaa toimintaansa, jos siis aika on tullut omalle sisäiselle kasvulle. Kirja ei puhu asiasta vain persoonallisuushäiriönä kuten useimmat muut teokset ja siksi tämän kirjan anti työyhteisön kehittämisessä onkin mahdollinen.

    Tosin työyhteisön kehittämisessäkin johto ja koordinointi ovat tarpeen, joten mielestäni ei ole tarkoituskaan, että kirjan luettuaan jokaisen tarvitsisi kuvitella, että oman ymmärryksen kautta työyhteisökin muuttuisi. Kaaoshan siitä tulisi, jos muutosta ei joku johda. Mutta teoksen tarjoama ajattelumalli antaa kehittämisen ammattilaiselle mahdollisuuden Salomaan teorian hyödyntämiseen työyhteisössä työkaluna. Tosin olen myös huomannut, että pelkkä kirjan lukeminen ei saa aikaan kehittäjiäkään toimimaan ennen kuin on valmis kehittämistyökalu teorian tueksi.

    VastaaPoista
  2. Niin, en tiedä muuttaako asiaa sinänsä miksikään se, puhutaanko siitä häiriönä vai ei. Yhteisön kannalta joka tapauksessa kyse on häiriökäyttäytymisestä.

    Ja oppiva organisaatio, jos sellainen on mahdollinen, tunnistaa ongelman, ja hakee keinoja ratkaista tämän ongelman.

    Ja voi olla niin että - jos ja kun kyse on häiriöstä persoonallisuudessa - ainoana keinona lopulta on samoin kuin alkoholistien kohdalla hoitoon ohjaus. Kyllä sekin on yksi vaihtoehto.

    Liian usein, näin asian näkisin, lähdetään sille tielle, että kollektiivisesti ryhmittäydytään, klikkiydytään - ja haetaan esim. työpaikkakiusaamisen kautta ratkaisuja tilanteeseen. Tällöin joudutaan ojasta allikkoon. 'Terveet' alkavat itse häiriköidä - eikä ongelmainen saa täsmäapua ongelmaansa.

    VastaaPoista
  3. Se millä nimellä asiasta puhutaan on siinä mielessä tärkeää, että jos menisit henkilöstön kehittäjänä puhumaan työyhteisölle, että "hei tänään selvitetään kenellä on persoonallisuushäiriö tai kehitetäänpä teidän narsistista käytöstä hieman" niin voisi lähteä ryhmä ovet paukkuen ulos, koska eihän kukaan halua myöntää omaavansa persoonallisuushäiriön.

    Jos työyhteisössä on "sairas" henkilö, voi hänellä hänellä olla asiasta diagnoosi, joka on lääkärin tekemä ja jos ei ole niin lääkäri on ainoa joka voisi puhua henkilöstä persoonallisuushäiriöisenä. Eli työyhteisön kehittämisen kannalta kannattaa nimittely kuitenkin jättää tekemättä. Työpaikkakiusaamisessakin voi olla taustalla sekä ns. "terveitä" tai "sairaita", mutta ne joilla diagnoosi on, tuskin ovat kiinnostuneetkaan avusta, koska eivät yleensä näe itsessään mitää vikaa. Heille on jo joku luultavasti tarjonnutkin apua esim. työterveyslääkäri tai diagnoosin tehnyt henkilö.

    Jos kuitenkin löytyy henkilö, joka selkeästi kaipaisi hoitoon ohjausta, on sitä hyvä yrittää, mutta voi myös olla, että se ei johda sinänsä mihinkään henkilön ja työyhteisön kohdalla. On siis keksittävä muita keinoja.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kritiikistä, se on aina tervetullutta! Voisitko kuitenkin poistaa tuon "jonkin sortin valistunut maallikko", sillä se johtaa harhaan. Työlläni on vankka tieteellinen parusta, ja olen kehittänyt lisensiaatintyöni pohjalta Patentti- ja rekisterihallituksen hyväksymän aitoitse-menetelmän, jota sovellan mm. narsismiin. Kyseessähän on ennen kaikkea vuorovaikutusongelma: manipulointia, mitätöintiä, solvaamista, valehtelua... Kiitos jo etukäteen, "Asko"!

    VastaaPoista