maanantai 21. huhtikuuta 2014

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 306: "Onko kaikki yhtä uskomusta?"

Kun joskus 100 vuotta sitten aloitin yliopisto-opiskelut, opintoihin kuuluivat jonkinlaiset yleisopinnot, joihin kuului mm. filosofiaa. Muistaakseni kurssiin liittyi Gerholm & Magnussonin jo silloin vanha "Ajatus, aate ja yhteiskunta" (1972). Kirja ei tosin ollut ollenkaan hullumpi, sillä se käsitteli niin tieteen, teknologian kuin ajatusjärjestelmienkin historiaa. - Sain tuolloin oivalluksen, joka jäi elämään mieleeni siitä lähtien.

Aina kun eteeni läväytettiin jostain, esimerkiksi yhteiskunnasta, uusi viitekehys, teoria tai ideologia, ensimmäinen ajatus oli, että tämä käsitejärjestelmä voidaan täyttää kaikilla tunnetuilla faktoilla ja silti lopputulos on jonkinlaista fiktiota.

Asiat todellisuudessa ovat niin kuin ovat. Ajatus kulkee omia teitään. Jokin yhteys niiden välillä kuitenkin on. Kaikki mitä ihminen tekee perustuu uskomuksiin, joiden takana on käsitys siitä, millainen todellisuus on tai millainen sen halutaan olevan.Tekemisen taustalla on siis ajatus jos toinenkin.

      *     *      *

Se miksi aloin kirjoittaa tätä kirjoitusta liittyy (poistokirjojen joukosta Rengosta) löytämääni Leea Virtasen artikkeliin 'Perinteen yhteisöllisyys' (1980).  Virtanen kirjoittaa mm. stereotypioista:

"Erilaisten stereotypiain merkitys kulttuurissa on niin keskeinen, että kulttuurin käsite on määritelty niihin vetoamalla: kulttuuri on kulloisenkin yhteisön jäsenille ominaisten opittujen käyttäytymispiirteiden ja kaavojen sekä näiden tuotteiden yhtenäinen kokonaisuus." 

Ihmisillä, meillä, on stereotypioita esimerkiksi miehistä ja naisista.

Kun nainen kohtaa ensimmäisen kerran miehen (vaikkapa treffeillä), hänellä on käsitys miehistä yleensä.

Itseasiassa stereotypiat ulottuvat vielä tätäkin syvemmälle. 25-vuotias nainen ei luultavasti edes harkitse lähtevänsä treffeille kuin tietyn ikäisen miehen kanssa.

Vuosia sitten (v. 2006) olin verkko-ohjelmoinnin kurssilla, huvin vuoksi, Lahdessa ja luin aamulla paikallista kaupunkilehteä. Jostain syystä mieleeni jäi yksi artikkeli lehdestä, jossa kerrottiin miehestä ja naisesta, jotka olivat muuttaneet yhteen asumaan. Mies oli joku paikallisesti tunnettu henkilö .. vai oliko se nainen?

Jutussa jota oli aukeaman verran keskityttiin vain yhteen asiaan, heidän ikäeroonsa. Toki jutussa kerrottiin myös niitä ja näitä, mutta juttu oli kehystetty häiritsevästi tämän yhden asian ympärille. Jutussa niin mies kuin nainen puolustelivat ratkaisuaan ikään kuin keskistä rakkautta tarvitsisi jollain tavalla perustella muille.

      *      *     *

Muistan vieläkin suuren kuvan, joka lehdessä oli. Mies ja nainen onnellisina ja hymyilevinä, muista piittaamattomina. Hämmentyneinä saamastaan suuresta huomiosta. Kuvatekstissä todettiin jotain miehen nuorekkuudesta. Nainen oli 20-vuotias, mies 49-vuotias.

Juttu assosioitui mielessäni kertomukseen monen sukupolven takaisesta sukulaismiehestä isoisän isoisästä, joka oli karjalainen suuren talon isäntä. Hänen vaimonsa kuoli nuorena, ja hän tapasi käydessään kauppaa Pietariin nuoren venäläisnaisen, jonka otti emännäksi. Eikä tapahtuma aihettanut minkäänlaista ongelmaa. Palkoolliset hyväksyivät emännäkseen nuoren, kokemattoman venäläisnaisen. Heille riitti se, että mies rakasti naista, että hän oli valinnut naisen puolisokseen ja nainen oli halunnut tulla miehen puolisoksi.

"Stereotypiain merkitys käy hyvin ilmi esimerkiksi tilanteessa, jossa kaksi toisilleen melko vierasta ihmistä kohtaan toisensa. (..) Jos puhuja on nainen ja kuulija mies, nainen voi olettaa, ettei tämä halua keskustella vaatteiden ostamiseta tai kodinhoidon ongelmista turvautuen stereotyyppiseen käsitykseen."

Ilman ennakko-oletuksia ei voi toimia, mutta kokonaan toinen asia on kuinka pitkälle näiden oletuksien perusteella voi mennä ja sepittää tarinoita esimerkiksi siitä, millaisia kaikki keski-ikäiset miehet ovat ja miten he haluavat vain sitä ja tätä ym, ym. Puhumattakaan siitä, että alkaa ystävilleen ja tuttavilleen mustamaalata miestä, jonka kuvittelee tuntevansa iän, sukupuolen ja valokuvan perusteella. Unohtaen kokonaan sen, miten itse käyttäytyy kuin vainoharhainen teinityttö, joka pitää siveyden sipulistaan kiinni kuin uusioneitsyt neitsyydestään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti