perjantai 18. huhtikuuta 2014

Wiesel: "Palavat ikkunat" (1988)

Raphael Lipkin on saapunut pitkän ja monivaiheisen sodan ja rauhan ajan jälkeen Puolasta New Yorkiin, missä hän jäljittää sodan kauhuissa kadonnutta ystäväänsä. Hän toimii kirjallisuusterapeuttina mielisairaalassa, kun menneisyyden ja yksinäisyyden paineet alkavat purkautua.

"Palavat ikkunat" on jännittävä kuin vauhdikas dekkari. Samalla se on suuri kertomus: ikuisesti olemassaolon pinnalle pingoittuneiden kysymysten mystinen tulkki, yritys löytää toivoa ja rakkautta, vastaus ja eheys mielettömyyden pohjan alta.

Kymmeniä kirjoja julkaissut Elie Wiesel on palkittu rauhannobelilla 1986. (Takakansi)

     *     *      *

Kenties yksi parhaita holokaustia yhden yksilön näkökulmasta luotaavia teoksia. Lukija joutuu  1930-luvun juutalaisena keskelle myllerrystä, jota on vaikea ymmärtää vielä tänä päivänä. Kaikki tuntuu hyvin epätodelliselta ja epäuskottavalta. Ei tällaista voi tapahtua ilman mitään syytä. Kaikkein ikävimmät ajatukset liittyvät silti tähän päivään, vuoteen 2014. "Eihän näitä asioita ole oikeasti koskaan selvitetty perin juurin, ei edes yritetty..." Ja. "Ketkä kaikki ovat tämän päivän vainottuja, joita muut saavat kohdella niin kuin haluavat."

Ikävimmistä ikävimmät ajatukset liittyvät siihen, että niin Saksan kuin muiden EU-maiden logiikkaan kuuluu sulkea suuri osa kansalaisistaan yhteiskunnan ulkopuolelle, eikä heistä tarvitse piitata sen jälkeen. Ehkä ikääntyvät ihmiset ovat 2000-luvun hiljaisen holokaustin ensimmäisiä kohteita.  Saksastahan viedään jo vanhuksia Puolaan ja eri puolille Itä-Eurooppaa; jotain samaa tässä on kuin keskitysleireissä. "Kenties työttömät ovat seuraava kohde?" Kaikki perustuu näennäiseen vapaaehtoisuuteen. Työttömille akateemisille humanisteille ja yhteiskuntatieteilijöille tarjotaan mahdollisuus siirtyä Suomesta ulkomaille. Kaikki näyttää ulkoisesti hyvältä, mutta todellisuudessa heillä ei ole enää paluuta takaisin. Eivätkä he edes halua takaisin...

       *     *      *

Raphael Lipton on monien vaiheiden jälkeen löytänyt itsensä New Yorkista kirjallisuuden opettajana / professorina, mutta omasta halustaan hän on päässyt joksikin aikaa, muutamaksi kuukaudeksi vain, mielisairaalaan, jossa on tutustuu lähinnä sairaalan potilaisiin jonkinlaisena kirjallisuusterapeuttina / kirjastonhoitajana.

Lähinnä Raphael kuitenkin terapoi itseään ja käy mielessään läpi menetyksiään 1930-40-lukujen vaihteen saksalaismiehityksen aikana, mutta useita viittauksia tulee myös menetyksiin uudessa kotimaassa USA:ssa (avioero vaimosta Tiarasta, ystäväperheen tyttären Lidian luopuminen juutalaisuudesta ym).

Miehen henkistä tasapainoa järkyttää ennen muuta puhelinsoitto. Tuntematon mies kertoo tunteneensa Raphaelin hyvän ystävän Pedron, ja kertoo miten Pedro ei ollut ollenkaan sellainen henkilö, millaisena Raphael tämän esittää kirjassaan. Pedron ihmisihanne on kiteytynyt hänen auttajaansa Pedroon, johon hän tutustui heti sodan jälkeen varhaisteininä vapautetussa getossaan Puolassa. Pedro vei hänet monen muun juutalaisen mukana Pariisiin, mistä käsin hän selvitti mm. Raphaelin omaisten kohtaloa.

Pedro kuitenkin katosi jonnekin Neuvostoliittoon etsiessään Raphaelin vanhempaa veljeä Joelia, joka löytyy mielisairaana mielisairaalasta. Joel oli hieman yksinkertainen, mutta tuli ilmeisesti lopullisesti hulluksi vasta mielisairaalassa. Pedro jäi sairaalassa kiinni yrittäessään hakea Joelia, eikä hänestä sen sen jälkeen kuulunut mitään ennen yllättävää puhelinsoittoa.

Pedro oli jäänyt Raphaelin mielessä elämään  eräänlaisena varjo-minänä ja ihmisihanteena, mistä syystä hänen on pakko pysähtyä tarkastelemaan myös itseään kuultuaan epäilyttäviä uutisia vuosikymmenten jälkeen Pedrosta. "Saattoiko hän erehtyä niin pahasti ystävänsä suhteen, voisiko tämä olla sellainen kuin millainen hänen vainoajansa olivat?" Pelottava ajatus.

Raphael joutuu myös kysymään - niin kuin niin monet juutalaiset saksalaisten leireissä -, missä heidän jumalansa oli silloin, kun he häntä kipeimmin tarvitsivat. Ja menemään kysymyksissään pidemmälle kuin koskaan ennen oli mennyt. "Oliko mahdollista, että jumala oli tullut hulluksi?" Tai. Voivatko jumalaan uskoa kaiken tapahtuneen jälkeen muuta kuin hullut?". Tällöinhän jumala pitäisi sulkea vankilamielisairaalaan aikojen loppuun asti kaiken sen pahuuden takia, jonka hän on sallinut ja aiheuttanut.

       *     *      *

JATKUU...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti