perjantai 18. huhtikuuta 2014

Witikka: "Mies tältä tähdeltä" (1958)

"Mies tältä tähdeltä" (1958) on Jack Witikan ohjaama sosiodraama, jota tuki aikoinaan Oy Alko AB. Tea Ista palkittiin elokuvasta naispääosa-Jussilla, Jack Witikka ohjauksesta ja Kalle Peronkoski kuvauksesta.

Toimittaja Eero Koskinen (Kaarlo Halttunen) on riekkunut monta päivää ravintoloissa. Saavuttuaan työpaikalleen työnjohtaja myöntää Koskiselle potkut. Muutenkin Eeron vapaa-aika on mennyt ryyppyporukoissa, eikä nuori vaimo Eeron mielestä ymmärrä häntä. Perhe-elämä alkaa kärsiä alkoholikierteen vuoksi ja miehen elämä muutenkin on alamäessä.

Eero kärsii alkoholista yhä enemmän ja enemmän. Vaimo (Tea Ista) pysyy hyvin katkerana. Eeroa täytyisi auttaa, muuten luvassa ovat enää katuoja, parantola tai puuarkku. (Wikipedia)

     *     *     *

Yllättävän hyvä moderni kotimainen elokuva 50-luvun keskiluokkaisesta kaupunkielämästä ja sen ongelmista - tai oikeastaan yhdestä ongelmasta eli päihteiden väärinkäytöstä. Tarinaa kehitellään aina elokuvan loppupuolelle asti niin taitavasti, että "Mies tältä tähdeltä" on katsottava loppuun asti.

Toisin kuin Wikipedia antaa ymmärtää juopon vaimo Irma Koskinen ei ole katkera ja kostonhimoinen nainen, kaikkea muuta. Hän katsoo tilanteet loppuun asti, ja kun toivo on mennyt, hän kotiäidin roolistaan hakeutuu töihin ja hankkii lapsilleen hoitopaikan naapurista. Ja elokuva päättyy ehkä turhankin melodramaattisesti siihen, että Irma antaa miehelleen Eerolle vielä viimeisen tilaisuuden.

Tapahtumien valossa Irman ratkaisu lopussa ei ole perusteltu, mutta hän ei tiennyt kaikkea mitä oli tapahtunut kulissien takana. Viimeisen tilaisuuden antaminen on tietysti sinänsä hyväksyttävä ratkaisu, sillä kaikille on tietysti annettava mahdollisuus oppia virheistään ja korjata virheensä.

     *     *     *

Elokuva on sikälikin suorastaan erinomainen, että se herättää voimakkaita tunteita, jotka katsojan on mielessään selvitettävä. Eeron ja Irman sekä heidän kahden lapsensa Elinan ja Hannun tarinaa ei voi seurata mustavalkoisesti vaan siihen on otettava erilaisia näkökulmia.

Vaikka Eero on lopulta pahin mahdollinen juoppo, hän osaa käyttäytyä juopuneena. Ja tämä tarkoittaa sitä, ettei hän pahoinpitele vaimoaan ja käy vieraisssa tms toisin kuin isänsä. Hän on siis oppinut jotain edellisen sukupolven virheistä.

Alkoholin aiheuttamasta huumeriippuvuudesta rakennetaan nykyaikaista / nykyisin vallitsevaa kuvaa sairautena, mitä se ei kuitenkaan ole, sillä alkoholismi on aina myös oma valinta. Elokuvan nähtyään katsojalle jää vaikutelma, että Irma on tehnyt pahan virheen ottaessaan miehensä takaisin. Eero on tuurijuoppo, joka ei tältä osin ole parantanut tapojaan.

Palattuaan Järvenpään alkoholistihuoltolasta 3-4 viikon jälkeen, Eero lähtiessään varastaa pullon spriitä matkaevääksi, ja se on sitten sitä myöten selvä. Ensimmäisen kerran Eero joutuu viranomaisten kanssa tekemisiin maatessaan kadulla ja poliisit pidättävät hänet. Tapahtumaa kuvataan käänteenä Eeron alkoholisti-uralla, ja kenties huumeriippuvaiset tarvitsevat juuri tällaisen rajakokemuksen voidakseen lopettaa päihteiden käyttönsä, mutta silloin voi olla jo liian myöhäistä.

     *     *     *

Sosiaali- ja työttömyysturvajärjestelmät eivät olleet vielä 50-luvulla kehittyneet, joten Eero Koskisen kohtalo on luultavasti joutua / päästä työllisyystöihin esimerkiksi lapiohommiin Helsingin kaupungille. Koulutus ja aiemmat ansiot eivät siihen aikaan paljon painaneet tai aiemmat tulot työttömyysturvaa määritettäessä. Työttömyysturvaa kun ei ollut siinä mielessä kuin tänä päivänä.

Irma luultavasti jotka omia toimistotöitään entisen heilansa firmassa, ja vaarana tai mahdollisuutena on, että hänen ja ekonomi Wessmanin välille kehkeytyy rakkaussuhde, mikäli  Eero ei olennaisesti paranna tapojaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti