lauantai 31. toukokuuta 2014

Corbijn: "The American" (2010)

Palkkamurhaaja piiloutuu Italiaan vielä viimeistä tehtävää varten...

     *     *    *

Jack (George Clooney) pakenee pieneen Castel del Monten kaupunkiin ruotsalaisia takaa-ajajiaan, mistä hänet kuitenkin löydetään, mutta hän selviää ilmeisesti ruotsalaisen mafian kostajista. 

Miehen seuraava - ja viimeiseksi jäävä - tehtävä ei ole tappaa ketään vaan rakentaa tehokas ase toiselle palkkamurhaajalle, belgialaiselle Mathildelle (Thekla Reuten). Kun Jack päättää kesken kaiken, ettei hän enää tämän tehtävän jälkeen halua olla tappoalalla, tulee metästäjästä itsestään hänen itsensä rakentaman aseen ja toimeksiantajan palkkamurhan kohde ja vapaata riistaa. 

Jack osaa aavistaa venäläisen toimeksiantajansa Pavelin (Johan Leysen) ajatuksenjuoksua, ja melkein onnistuu pakenemaan Mathildea ja Pavelia pienen kaupungin kujilla... (IMDb:tä mukaillen)

     *      *     *

Tunnelmaltaan hyvin erikoinen elokuva, jossa ei aluksi tapahdu käytännöllisesti katsoen mitään. Elokuva on kuin italialaista matkailumainosta, jossa ympäristöä tarkkaillaan George Clooneyn silmin.

Vähitellen maaseutuidylliin tulee säröjä, ja ne alkavat siitä, kun George tai elokuvan Jack soittaa jollekin miehelle, joka sanoo, että hänellä olisi uusi tehtävä Jackille. Jack ei ole kovin innostunut, mutta suostuu, koska hänen ei tällä kertaa tarvitse itse osallistua likaiseen työhön. Riittää kun hän vain toimittaa tarvittavan aseen Pavelin kylään lähettämälle naiselle.

Parin päivän päästä puhelinsoitosta paikalliseen postiin tulee lähetys, missä on aseen osia. Samaan aikaan asunto muuttuu pieneksi metalliverstaaksi. Jackin tekemisiä kuvataan oudon yksityiskohtaisesti, kuin hän suorittaisi jotain uskonnollista rituaalia tms.

Kylässä hän tutustuu  odotusten vastaisesti Isä Benedettoon (Paolo Bonacelli), jonka luona hän käy ensin lasillisella, sitten syömässäkin. Miehet ystävystyvät. Jack kertoo papille olevansa valokuvaaja, mitä tämä ei taida ainakaan kovin kauaa uskoa. - Kun kylään saapuu toinen ulkomaalainen, joka eräänä yönä mystisesti kuolee, Isä Benedetto laskee yhteen 1 + 1 vaikka Jackiä ei epäillä tai syytetä mistään.

     *      *     *

Pikkukaupungin Castel del Monten keskustassa hän tutustuu Clara nimiseen naiseen (Violante Placido), joka on prostituoitu. Jack ja Clara jopa rakastuvat, mikä saa Jackin harkitsemaan jäämistä kaupunkiin - ja palkkamurhaajan töiden lopettamista.

Kun Jack on saamassa projektinsa valmiiksi, hän ilmoittaa toimeksiantajalleen Pavelille lopettavansa työt. Kaikki ei suju kuitenkaan niin kuin Jack olisi toivonut. Hän luovuttaa kokoamansa aseen ja tekemänsä ammukset belgialaiselle kollegalleen syrjäisessä kahvilassa - ja lähtee pahaa aavistamatta kotikyläänsä.

Kylässä on karnevaalipäivä, ja Jack ja Clara ovat tehneet treffit. Vain vähän kohtaamisen jälkeen muutamien korttelien päästä kuuluu laukaus ja nainen putoaa kuolleena kadulle. Jackin tekemä ase on räjähtänyt Mathilden silmille hänen yrittäessään tappaa sillä Jackin.

Jack on laskenut oikein: hänet halutaan tappaa. Hän antaa Claralle saamansa palkkiorahat ja kehottaa tätä menemään paikkaan, jossa he olivat olleet jokin aika sitten picnicillä. Clara tekee työtä käskettyä. Jack alkaa kulkea ihmisjoukon keskeltä kohti asuntoaan ladattu ase taskussaan.

Itse Pavel on saapunut kylään varmistamaan, että Jackistä päästään eroon. Mies vaanii Jackiä matkan varrella, mutta Jack osaa ennakoida Pavelin suunnitelman - ja miehet ampuvat toisiaan keskellä  katua kuin italo-westerneissä. Kumpaankin osuu - ja Pavel kuolee heti.

Jack ottaa autonsa ja ajaa luonnon keskelle joenvarteen, missä Clara odottaa häntä. Sitten Jack menettää tajuntansa, mihin elokuva myös päättyy.

RUNO ON VAPAA. Osa 195: "Valkoisia runoja - White Poems: The White Poem 2 "


The White Poem 2

Jo on NIIN valkoista, NIIN valkoista
ettei sanotuksi saa-aaa!





Linkki:

Niin Lonto raita niin Lonto raitaYouTube

RUNO ON VAPAA. Osa 194: "Valkoisia runoja - White Poems: The White Poem 1 "


The White Poem 1

Tämä on kirjoitettu ihan viimeiseksi, muistutukseksi siitä, että alkua ennenkin on ollut jotain.

Tässä kohtaa voisi - lukijoiden viihdytykseksi - kertoa, miten itsensä voi luoda tyhjästä. Siis ihan ei-mistään.

(The begin)

Tähän voisi kirjoittaa kaikki maailman kirjat tai jotain muuta yhtä hauskaa.

Kirjoittamisen voisi aloittaa sen kertomisesta, mitä kaikkia kirjaimia on Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisessa ja missä järjestyksessä ne ovat.

(The end)

Lopun jälkeen, ihan kaiken kirjoitetun jälkeen, voisi näpyttää vielä yhden vitun pisteen:

"." tai sitten jättää - piruuttaan - tekemättä sen. Siis sen pisteen.

Lopun jälkeen voisi tehdä vielä jonkun rakentavan - tai miksei myös tuhoavan - teon esimerkiksi repiä rullan vessapaperia tai työntää tikun silmäänsä.

Schlöndorff: "Kauppamatkustajan kuolema" (1985)

Ikääntyvä myyntimies huomaa elämänsä tyhjäksi ja yrittää tehdä sille jotain.
       *     *     *

Yli 60-vuotiaan kaupparatsun Willy Lomanin (Dustin Hoffman) elämä on suomeksi sanottuna perseellään. Hän on vaarassa menettää kokonaan työnsä mitä hän tekee enää heikolla provisiopalkalla, eikä pysty maksamaan enää edes laskujaan. 

Hänen poikansa Biff (John Malkovich) ja Happy (Stephen Lang) eivät, puheistaan huolimatta, kunnioita miestä ehkä siksi että Willyllä on ylimitoitettuja odotuksia poikiensa suhteen. Mies miettii mikä meni elämässä pieleen ja voiko sille tehdä vielä jotain. (IMDb:ta mukaillen)

       *     *     *

Elokuva perustuu Arthur Millerin klassikkonäytelmään "Kauppamatkustajan kuolema" (1949), joka on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä näytelmistä New Yorkin Broadwaylla.

Itse pitäisin tätä ajattomana porvarillisen / työläisyhteiskunnan kuvauksena siitä, miten työläispojistakin yritetään kasvattaa hienoperseitä, yrittäjiä ja äkkirikkaita. Ja pahimmillaan lopputulos on yksilöiden kannalta täysi katastrofi. Kauppamatkustaja vertaa itseään koko ajan veljeensä Beniin (Louis Zorich), joka on hänelle normi menestyjästä, jostain sellaisesta mitä hän ei itse koskaan saavuttanut.

Hyvin kuvaavaa on, että elokuvassa Willy puhuu pitkiä, yksinäisiä monologeja Benin kanssa - tai tietysti - Benin haamun kanssa. Itse miestä hän on tuskin nähnyt vuosikymmeniin. Ja kun Willy ei itse menestynyt, hän siirsi menestyksen paineet vanhimpaan poikaansa Biffiin, jossa näytti aluksi olevan aineksia vaikka mihin, mutta sitten joku meni hieman - vain hieman - pieleen.

       *     *     *

Ohjaaja Volker Schlöndorffin "Kauppamatkustajan kuolema" (1985) on kuin valkokankaalle siirretty näytelmä, sillä suurimmaksi osaksi elokuva tapahtuu Lomanien talon sisällä. Vain muutaman kerran hetkellisesti poiketaan jossain muualla, hotellihuoneessa ja työpaikalla.

Näytelmän / elokuvan tapahtumat tapahtuvat kahden päivän aikana, jolloin vanhempi poika n. 35-vuotias Biff on käymässä vanhempiensa luona. Kolmikymppinen Happy (Harold) asuu vielä kotona. Kummallakaan pojalla ei ole omaa perhettä tai elämää, mutta Happyllä on työpaikka yrityksessä, jossa hänellä on etenemismahdollisuuksia ja kohtalainen palkka. Biff on työtön, ja vähitellen paljastuu, että hän on kenties vasta vapautunut vähäisten röstöstelyiden takia vankilasta.

Perheessä on tärkeää pitää yllä kulisseja, ja varsinkin isä Willy elää loputtomien elämisvalheiden keskellä, eikä hän enää tiedä mikä on totta ja mikä kuviteltua. Kohtaaminen Biffin kanssa pakottaa hänet lopulta katsomaan totuutta suoraan silmiin.

Vaimo Linda on nähnyt merkkejä siitä, että Willy ehkä suunnittelee itsemurhaa, mistä hän kertoo pojille. Kukaan ei oikein tiedä mitä asialle tulisi tehdä, ja vaikka Biff ottaa asian riitelyn keskellä puheeksi, asia jää silleen.

Ilmeisesti korsi joka katkaisee kamelin selän on se, että Willy saa potkut töistään, joista hän ei tosin ole pitkään aikaan saanut edes palkkaa. Kun muut ovat menneet nukkumaan, Willy harhojensa keskellä lähtee ulos - ja ajaa autolla itsensä hengiltä, mikä on viimeinen hyvä teko vaimolle Lindalle. Näin hän takaa, ettei tämän tarvitse elää loppuelämäänsä tyhjätaskuna vaan saa sievoisen vakuutuskorvauksen, mikäli nyt vakuutusyhtiö suostuu korvauksen maksamaan...

Ephron: "Uneton Seattlessa" (1993)

Hiljattain leskeksi jääneen miehen alle 10-vuotias poika soittaa radion keskusteluohjelmaan ja yrittää löytää isälleen uuden kumppanin - ja itselleen uuden äidin. (IMDb)

     *     *     *

"Uneton Seattlessa" (1993) on Nora Ephronin ohjaama yhdysvaltalainen lämminhenkinen romanttinen komedia, jossa pääosia näyttelevät Tom Hanks (Sam Baldwin) ja Meg Ryan (Annie Reed) sekä poikana Ross Malinger (Jonah).

Elokuva menestyi hyvin, ja se oli mm. Oscar-ehdokkaana parhaasta musiikista ja käsikirjoituksesta. "Uneton Seattlessa" (1993) noudattaa tietoisesti vanhojen nostalgisten Hollywood-elokuvien kaavaa, jossa rakkauden tiellä on monia esteitä, mutta lopussa on aina happy end.

Tärkeässä osassa elokuvassa ovatkin Hollywoodin kulta-ajan vanhat musiikki- ja elokuvaklassikot, varsinkin Deborah Kerrin ja Cary Grantin tähdittämä "Unohtumaton rakkaus" (1957), johon elokuvassa usein viitataan. (Wikipedia)

      *      *     *

Myönnän, en ole koskaan katsonut elokuvaa alusta loppuun. Nyt katsoin siitä suurimman osan, minkä TV-mainoksilta ehdin. On sietämätöntä, miten jatkuvat katkokset vaikuttavat katselunautintoon. Minulla ei ole DVD-tallenninta tms, joten en pääse skippaamaan mainoksia pois.

Elokuva huipentuu samalla tavalla kuin Leo MacCareyn ohjaama "Unohtumaton rakkaus" (1957) New Yorkin Empire State Buildingin huipulla. Ja tältä osin elokuva on suorastaan em. elokuvan pastissi jos ei sitten melkein parodia. - Edes suuteluun asti ei päästä, sillä Sam ja Annie tapaavat oikeastaan nyt vasta ensimmäistä kertaa kasvokkain!

      *      *     *

"Uneton Seattlessa" (1993) on loistava elokuva, kun ajattelee, miten vähäisistä aineksista se on kursittu kokoon, ja silti siinä on kerrottu tiivistetysti koko elämä kuin hyvässä proosarunossa.

Elokuvan sanailu, keskustelut, koko vuorovaikutus ihmisten välillä on hyvin viihdyttävää ja uskottavaa. Sellaista kuin se romanttisissa komedioissa vain voi olla...

Tunnelman ja miljöön kuvaus on onnistunut. Pelkästään paikka missä Sam ja Jonah asuvat on aivan ideaalinen kelle tahansa - kesämökissä keskellä kaupunkia meren rannalla.

Neuroottinen Annie kaikkine ristiriitaisuuksineen vetää sanattomaksi. Naisten - miehille käsittämätöntä - logiikkaa pullollaan.  - Ja entäpä sitten hänen sulhasensa Walter (Bill Pullman), joka ei sitten ollutkaan hänen sulhasensa. Juuri näin ihmisten tulisi hoitaa suhteitaan, yrittäen ymmärtää toisiaan. Täydellinen vastakohta ilta toisensa jälkeen TV:stä tuleville rikos- ja poliisisarjoille, joissa nyrkein, veitsin ja pistoolein ratkaistaan ongelmia.

Ehkäpä elokuvan ainoa kauneusvirhe on Samin entinen tyttöystävä, räkättävästi naurava Victoria, toisaalta minkäpä ihminen naurulleen voi... Vai voiko? Samia se ei kuitenkaan haitannut, toisin kuin Jonahia.

      *      *     *

Unettomuus elokuvan lähtökohtana on tietysti kutkuttavan kiinnostava. Huonosti nukkuvia ihmisiä on paljon, joiden on varsinkin nettiaikana helppo olla yhteydessä toisiinsa. Toisin oli silloin kun tämä elokuva tehtiin vuonna 1992, jolloin netistä ei tiedetty vielä paljon mitään. (Vielä yhtenä päivänä toteutan suunnitelmani luopua kaikista sähköisistä vimpaimista...)

Kun unettomuuden yhdistää siihen, että isästään - ja hänen yksinäisyydestään - huolissaan oleva pikku poika soittaa radion keskusteluohjelmaan, ja kertoo isän naisongelmasta, asetelma on kutakuinkin täydellinen.

Isä saa postin mukana satoja kirjeitä, mutta Jonah tykästyy heti Annieen, johon hän on elokuvan aikana eri tavoin yhteydessä. Jonah ja naapurintyttö Jessica (Gaby Hoffman) kehittelevät erilaisia tapoja pitää aikuisten välistä yhteyttä yllä. - Ja kaikki siis huipentuu ESB-kohtaukseen. Lentolipun Chicagosta New Yorkiin junailee Jessica, sillä hänen äitinsä on matkatoimistossa töissä.

Jonah ja Jessica pakottavat myös Samin lähtemään New Yorkiin, Jonahin perään, missä Samin ja Annien kohtaaminen sitten vihdoin tapahtuu. Annie oli New Yorkissa muutenkin samaan aikaan, sillä hänen oli tarkoitus mennä Walterin kanssa kihloihin tms, mutta Annie tajuaa, ettei hän rakasta miestä niin kuin hänen pitäisi, mistä Walter on samaa mieltä. - Toisaalla Jonah ja Jessica ovat Samin nimissä lähettäneet Annielle kirjeen, jossa Sam ehdottaa tapaamista... ja viime tingassa Annie myös saapuu paikalle.

RUNO ON VAPAA. Osa 193: "Mustia runoja - Black Poems: The Black Poem 2 "


The Black Poem 2

BBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBB
ÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖ
ÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖ
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
ÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖ
ÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖ
BBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBBB

perjantai 30. toukokuuta 2014

RUNO ON VAPAA. Osa 192: "Mustia runoja - Black Poems: The Black Poem 1 "


The Black Poem 1

          The Black Poem
         The Black Poe
        The Black Po
       The Black P

     The Black
   The Black
The Black
   The Black
     The Black

       The Black P
        The Black Po
         The Black Poe
          The Black Poem

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 91 -

CC by  Mimmi Lithen - Carpe Diem
Viime viikkoina olen katsellut sellaisia ohjelmia, joita en tavallisesti katsele ja lukenut lehtiä, jotka eivät kuulu lukemistooni.

Eilen pysähdyin TV1:n 1400-luvun Englantiin sijoittuvan "Valkoisen kuningattaren" (2013) -aloitusjakson jälkeen pariinkin kertaan miettimään ajan suhteellisuutta.

      *      *     *

Uusimmissa Valituissa Paloissa on mm. artikkeli 'Matka menneeseen maailmaan', jossa on Lia Graingerin kertomus matkasta vuoden 2014 Transsilvaniaan, jossa eletään vielä tänä päivänä samalla tavoin kuin 1400-luvulla elettiin.

Meidän jälkiteollinen Eurooppamme ei sittenkään ole ihan sellainen, jollaisena sen mielellämme haluamme nähdä. Edellinen suuri muutos Transsilvanian saksalaisalueilla oli, kun Romanian presidentti Nicolae Ceaușescun valtakoneisto romahti vuonna 1989, ja ihmiset pääsivät jälleen vapaasti liikkumaan rajojen yli.

Esimerkiksi Malancravin saksalaiskylän noin 1 000:sta asukkaasta kotiseudulleen jäi vain vajaa viidennes. Saksalaiset olivat muuttaneet 1100-luvulla nykyisille asuinsijoilleen, ja kaikkiaan Transsilvaniassa on ollut 250 saksalaiskylää.

     *     *     *

Malancravin kylän saksalaiset siis siirtyivät kuin aikamatkustajina keskiajalta Saksan nykyisyyteen vain ylittäessään valtioiden välisen rajan. Ja ne harvat jotka jäivät, jäivät vielä tähän päivään asti menneisyytensä vangiksi.

Transsilvania on tullut tietysti tutuksi 1800-luvun lopulla kreivi Draculasta, joka on Bram Strokerin kirjan fiktiivinen hahmo, joka tosin perustuu todellisen historiallisen henkilöön eli prinssi Vlad III:n tarinaan. Prinssi eli juuri tuolla mystisellä myöhäiskeskiajalla 1400-luvulla. Stroker siis toi keskiaikaisen historiallisen henkilön keskelle modernia aikakautta.

     *     *     *

Samaan aikaan kun Englannissa käytiin ennennäkemättömän veristä sisäistä valtataistelua 1400-luvulla, mistä kansa joutui kärsimään, Transsilvaniassa Vlad Seivästäjä tappeli yhtä verisesti ottamaaneja vastaan Euroopan rajoilla.

Sotimisen jälkeen mikään ei Transsilvaniassa muuttunut. Aika pysähtyi. Muslimit jäivät rajan toiselle puolelle, kristityt toiselle puolen. Kansa rajan kummallakin puolella eli elämäänsä niin kuin oli aina elänyt. Niin kauan kuin maata oli alueella viljelty eli noin 5 000 vuotta.

     *     *     *

Nykyään tosin vielä harvat turistit, niin kuin Valittujen Palojen toimittaja  Lia Grainger, ihailevat Transsilvanin kauniita muinaisia maisemia. Rinnakkain elävät niin romanialaiset, unkarilaiset kuin saksalaiset, jotka ovat eri aikoina tulleet alueelle ja perustaneet omia kyliään. Ottomaanit ovat edelleen rajan - ja Mustanmeren - toisella puolen Turkissa.

     _     _     _    _     _     _

Ajan suhteellisuus tuli eilen illalla esille myös toisesta, paljon teoreettisemmasta ja samalla konkreettisemmasta näkökulmasta. TV-kanavalla Jim jatkui siellä ilmeisesti jo pitkään pyörinyt sarja "Muinaiset avaruusoliot". Menossa oli ohjelmatietojen mukaan peräti 4. tuotantokausi, mutta syrjäsilmin katselemani jakso oli ensimmäinen, jota olin itse katsonut.

Kiinnostukseni heräsi, kun fyysikko Albert Einstein oli jolloin ihmeen tempulla saatu ympättyä mukaan sarjan tähän jaksoon. Einsteiniä käsiteltiin ohjelmassa myyttisenä hahmona, nerokkaana tiedemiehenä, jonka aivot olivat mahdollisesti rakenteeltaan toisenlaiset kuin muilla, tavallisilla ihmisillä olivat.

Ohjelma pönkitti monin eri tavoin vanhaa mytologiaa, jota vuosikymmenten aikana on rakennettu Nobelistin ympärille. Ufoin juttu tietysti oli ajatus siitä, että Einstein sai tietoa jostain-sieltä-toiselta-puolen. Muuten hän ei olisi esimerkiksi pystynyt kirjoittamaan vuoden aikana niin montaa maailmankuvaamme mullistavaa artikkelia.

Mieleen tästä ohjelmasta tulivat mm. Bram Strokerin vampyyritarinat. Nämä olivat yhtä suurta pötyä kuin mikä tahansa fantasia, mihin aina joku myös uskoo. Totta on tietysti aina toinen puoli. Johonkin tieteis- ja fantasiatarinat tietysti aina pohjautuvat.

Ja totta on varmasti myös se, mikä ohjelmassa todettiin, että Albert Einstein oli aikaansa edellä mm. siinä mielessä, että hän mullisti myös monien tiedemiesten, fyysikkokollegojensa maailmankuvan täysin - ja pakotti ihmiset ajattelemaan perustellusti toisella tavalla asioista.

     *     *     *

Enkä voi tässä yhteydessä olla muistuttamatta siitä, että Albert Einstein oli pasifisti, joka hienovaraisesti vastusti, koska avoimesta vastustamisesta ei ollut mitään hyötyä, häntä edeltänyttä aristotelistä / suurten uskontojen maailmankuvaa. Mm. edellä kuvatuista syistä: niiden sotaisuuden takia.

Ihmisten historiallinen muisti on kuitenkin lyhyt ainakin Euroopan reuna-alueilla, natsi-Saksan entisissä liittolaismaissa Romaniassa ja Suomessa. Muutamassa vuodessa rikollisista tehdään suuria sankareita niin kuin C.G.E. Mannerheimista, suuresta valkoisesta sotapäälliköstä. - Ja heidän sankarillisuutensa tietysti perustuu perivihollisten vastustamiseen, oli kyse sitten turkkilaisista tai venäläisistä.

Linkki:

Vlad III. Wikipedia

Teague ym.: "Valkoinen kuningatar" (2013)

Uusi BBC:n 10-osainen TV-sarja "Valkoinen kuningatar" (2013), joka sijoittuu 1400-luvun loppupuolen Englantiin, alkoi eilen jaksolla 'Kuninkaan rakkaus'. Sarja perustuu Philippa Gregoryn romaaneihin.

Ns. Ruusujen sotaa Lancastereiden ja Yorkien välillä on käyty jo kymmenkunta vuotta, Yorkit ovat niskan päällä. Pakkaa sekoittaa nuori kuningas Edvard IV, joka menee v. 1464 salaa naimisiin kilpailevan puolen aatelittoman lesken Elizabeth Woodvillen kanssa ja tekee tästä kuningattaren.  (TV1 tv-opas)

     *     *     *

Sarja on monella tavalla valaiseva. Siinä yhteiskunnan yläluokka kirkon siunauksella verissäpäin taistelee keskenään ja välillä Ranskaakin vastaan. Kansa kärsii, ja pakko-ottoina kuka tahansa talonpoika ja varaton voi joutua sotaväkeen halusi tai ei.

Naiset juonivat siinä missä miehetkin, käyttävät ulkoista kauneuttaan surutta hyväkseen ja ovat vallanhimoisia paskoja, jotka haluavat pojistaan kuninkaita ja tyttäristään kuningattaria keinolla millä hyvänsä.

Ulkoisesti käytös on korrektia, kaikki keljuimmatkin asiat tehdään sivistyneesti ja kauniisti ja etiketin mukaan. Kulissien takana suunnitellaan murhia ja vaikka millaisia pelikuvioita oman vaikutusvallan lisäämiseksi.

      *     *     *

Ensimmäinen jakso on pahaenteinen. Edward IV menee naiivisti rakkaudesta naimisiin, mikä ei sovi juuri kenenkään valtakuvioon, ei Yorkien, ei Lancastareiden tai esimerkiksi Englannin ja Ranskan. Avioliitto hämmentää ja sotkee kaiken ja vain rakastavaiset ovat varauksettoman tyytyväisiä tilanteeseen.

Edward IV:n vahvin tukija lordi Warwick selvästi miettii tukensa vetämistä kuninkaalta ja jopa Edwardin oma kuningataräiti on tyytymätön poikaansa ja uhkaa julistaa tämän äpäräksi, mikä tosin ei olisi ollut hänen omien etujensa mukaista.

Linkki:

Ruusujen sota. Wikipedia

torstai 29. toukokuuta 2014

Thoretton: "Yves Saint Laurent - hullu rakkaus" (2010)

Pierre Thoretton dokumentaari muotidesigner Yves Saint-Laurentin suhteesta rakastajaansa Pierre Bergéen.

Niin Bergén kuin muidenkin ystävien haastattelut on tehty vähän Saint-Laurentin kuoleman jälkeen ja ne etenevät kronologisesti lähtien siitä, kun Pierre ja Yves tapasivat 1. kerran Christian Diorin hautajaisissa vuonna 1958, jolloin Yves oli jo Diorin taiteellinen johtaja.

Elämään mahtuu menestyksen lisäksi myös vastoinkäymisiä, masennusta ja huumeongelmia. (IMDb)

     *    *    *

Elokuva alkaa pitkähköllä Yves Saint-Laurentin puheella, missä hän ilmoittaa jäävänsä eläkkeelle 44 vuoden jälkeen. Pian tämän jälkeen hän sitten kuolee, hänet tuhkataan ja tuhkat löytävät tiensä Marrakechissä sijaitsevaan puistoon, jossa Pierrellä ja Yvesillä oli hulppea talo. Toinen runollinen pitsihuvila, jossa he viettivät vapaa-aikaansa, oli Provencessa minne Bergé lennätti heidät helikopterilla.

'Hullussa rakkaudessa' on loppujen lopuksi hulluutta aika vähän. Kenties hulluinta oli tolkuton työn tekeminen jatkuvasti ja lähes koko ajan. Puurtamisen välissä vietettiin ylellistä ja hulvatonta yö- ja seurapiirielämää.

Pariin otteeseen 70-luvulla juhliminen Pariisissa meni muutaman kerran niin pahasti överiksi, että Pierre Bergé muutti lyhyeksi aikaa pois heidän yhteisestä asunnostaan.

     *    *    *

Dokumentista on suhteettoman suuri osuus annettu heidän yhteisille 'lapsilleen' eli 20 vuoden aikana kootulle taidekokoelmalle - tauluille, veistoksille ym. taide-esineille -, jotka Chartiers' huutokauppaa ohjelman lopulla. Esineistä maksetut summat olivat ökysummia, sillä pelkästään yhdestä lohikäärme-nojatuolista maksettiin 19,5 miljoonaa euroa.

Mikä oli Yves Saint-Laurentin suuren omaisuuden kohtalo, sitä ei ohjelmassa kerrottu. Olisin jotenkin odottanut, että Pierre Bergé olisi lahjoittanut osan omaisuudesta Sidaction -järjestölle, jonka puheenjohtaja hän on. Järjestö kamppailee AIDS:ia vastaan ja homoseksuaalien oikeuksien puolesta.

Bergé on ollut muutenkin poliittisesti aktiivinen toisin kuin Saint-Laurent, ja hän on mm. tukenut sosialistipresidentti François Mitterrandia ja on hänen ystävänsä.

RUNO ON VAPAA. Osa 191: "Valkoinen rinki / sormus..."

valkoinen rinki (white ring)

Valkoinen rinki on parasta 'witch house / ghost' punkia, miten tämä musiikkigenre - tai ryhmä joka sitä soittaa  - sitten halutaan nimetäkään. Haamupunkin johtavan laulajan Kendran ääni on aavemainen, ja silti enkelimäinen, ja se upottaa sinut.  Musiikin kuuntelu voi vaikutttaa sinuun myös näin: saa sinut tuntemaan, että olet yksin tässä pakanamaassa, ehkä korkealla, mutta et voi tietää johtuuko se musiikista joka vie sinut transsiin.

Esimerkki. "Lbr (=let be real) white ring is perfect."

(Urban Dictionary)

     *     *      *

Valkoinen sormus (white ring)

Valkoinen sormus oli Nenyan, yhden haltioiden kolmesta mahtisormuksesta, kutsumanimi siihen kiinnitetyn valkean jalokiven mukaan. Celeborn antoi sormuksen Galadrielille, joka piti sitä hallussaan kolmannen ajan loppuun saakka. Sormus tunnettiin myös nimillä Timanttisormus ja Veden sormus.

(Kontuwiki)

     *     *     *

Yhden suositun kakun nimi on 'Enkelikakku' (The Angel Cake). Siihen liittyvä nolo tarina alkoi kiertää maailmaa 80-luvulla. Kakku on korkea, sylinterimäinen ja sen keskellä on reikä - ja se on kuorrutettu valkoiseksi. Se on siis suuri valkoinen rinkula.

Kakkua on tehty perinteisesti hautajaisten jälkeistä ateriaa varten, ennen muuta afro-amerikkalaisissa perheissä. Suklaakuorrutteista kakkua on vastaavasti kutsuttu 'Paholaisen kakuksi' (The Devil's Cake).

Langennut enkeli (urbaani legenda)

Tässä tarinassa kakkua ei tehty hautajaisia vaan seurakunnan myyjäisiä varten. Nainen joka kakun teki, teki sen kaikessa kiireessä - ja se lässähti. Hänen täytyi nopeasti keksiä jotain,  jolla sai rakennelmansa kohotettua uudelleen.

Hän meni vessaan ja otti sieltä vessapaperia, jolla täytti tyhjän paikan vuo'assa - ja sitten vain kuorrutti kakun. Lopputulos oli hyvännäköinen.

Lähtiessään hän kehotti tytärtään menemään kauppaan, ja ostamaan samanlaisen kakun ja tuomaan sen sitten vaivihkaa myyjäisiin. Tyttö teki työtä käskettyä. Kun tyttö saapui myyntipaikalle, äiti huomasi kauhukseen, että kakku oli myyty eikä asialle voinut tehdä enää mitään.

Pari päivää myöhemmin ystävätär kutsui naisen kotiinsa pävälliselle ja paikalla oli pöydällinen muitakin naisia. Pääruo'an jälkeen nainen näki kauhukseen, miten hänen tekemänsä kakku tuotiin keskelle pöytää. Kaunista enkelikakkua ihasteltiin eri puolilla pöytää.

Nainen päätti houkutella emännän kanssaan keittiöön, ja kertoa tälle kakun tarinan. Ennen kuin hän ehti nousta tuolista, emäntä sanoi ihastelijoille, että hän oli ihan itse leiponut kakun...

(Jan Harold Brunvand "Too good to be true", 1999)

      *     *     *

Valkoiset naisorjat (urbaanit legendat)

Maailmalla on liikkunut 1920-luvulta lähtien tarinoita siitä, miten nuoria valkoisia naisia on kaapattu keskellä kirkastaa päivää kaupungin vilinässä ja heistä on tehty seksiorjia.

Tarinoissa kerrotut tilanteet ovat voineet tapahtua tavaratalossa, vaateliikkeessä, kauneussalogissa tai teatterissa. Yleensä tarinoihin liittyy se, että naiset ovat jollain tavoin huumattu esimerkiksi pistämällä heidän käsivarteensa jotain ennen kuin heidät on kuljetettu pois paikalta.

Joissain maissa - erityisesti Ranskassa - oletetut rikokset ovat yhdistetty juutalaisiin liikemiehiin, mutta koskaan tällaisia tapauksia ei kuitenkaan ole dokumentoitu. Ei missään maassa.

Viime vuosikymmeninä tarinat ovat vähentyneet ja sen sijaan ovat yleistyneet kauhutarinat, joissa naisten kimppuun hyökätään neuloilla julkisilla paikoilla, ja motiivina on esimerkiksi AIDS:in tai hepatiitin tartutttaminen viattomiin ihmisiin; mahdollisesti kostona ihmisiltä, jotka ovat itse saaneet tällaisen tartunnan.

(Jan Harold Brunvand "The Encyclopedia of urban legends", 2002)

    *     *      *

P-RUNO

(Kylmä rinki perseessä hän istuu aamuyöllä yksin tyhjässä keittiössä. Pelkkä liesi ja jääkaappi seuranaan. Uusi jääkaappi surisee tyytyväisyyttään.)

- Tässä tämä nyt sitten on. Ensimmäinen oma asunto. 0 euroa.
- Jaa-jaa. Rahalla saa ja Porschella pääsee. Fak. Fak-fak-fak!

(Asunto keskellä kaupunkia tai ainakin melkein, Pitkänsillan toiselle puolella. Hän voimaantuu omista sanoistaan, itsestään ja asunnostaan. Uusista kodinkoneista. Ja kiihottuu nopeasti niin että joutuu puristamaan tiukasti jalkoja ristiin.)

- Nyt sitä ollaan sitten niin hipsteriä, niin hipsteriä, mutta sitähän ei tietysti saa sanoa ääneen.
- Se täytyy muilla tavoilla osoittaa. Se että on hipsteri, ja varsinkin että omistaa asunnon.
- Sanomattakin on selvää, että taide on se juttu, jolla jotain osoitetaan.Siis maalaamalla ja sillain. Tai ainakin täytyy tietää vitusti taidehistoriasta ja nykytaiteesta. Ja osata puhua ja esiintyä uskottavasti. Ja olla sillain näyttävä ja viettelevä, sillä minkäs sitä ihminen hyvälle ulkonäölleen ja loistavalle tyylilleen voi...

(Ensimmäisenä vaativana tehtävänä uudessa kodissa on enkelikakun tekeminen. Netistä löytyi tietysti reseptejä, joista yhdessä olivat tarkat ohjeet.

Kaupasta tarvikkeet.

Rei'ällinen vuoka kulkeutunut rapakon takaa vuosia sitten vaihto-oppilasvuotena.

Hän häsää nopeasti taikinan ja läiskäisee sen vuokaan ja panee sopivan lämpöiseen uuniin ja ottaa sitten jonkin ajan kuluttua pois.)

- Voi vittu Fak. Fak-fak-fak! Mikä lätty!

(Ei muuta kuin kauppaan takaisin, sillä ensimmäiset tuparit ovat kohta. Siis ihan kohta. Nopeasti hän lähtee taksilla Stokkalle - ja vähän ajan kuluttua tulee takaisin The Angel Cake mukanaan.

- Onpa komee kakku! Ja ihan itse tehty. Tai ainakin melkein. Itse haettu...

(Hän hymyilee ja katsoo kakkua. Mennessään ulos hän oli vienyt kakun ensimmäisen kokeiluversion orgaanisten jätteiden joukkoon.

Ovikello soi, ensimmäistä kertaa.

Hän tuntee, miten jotain lämmintä valuu pitkin reisiä.)

Linkki:

Kendra Morris. Concrete Waves. YouTube
Kendra Morris. Evil. YouTube

Mantila: "Ystäväni Henry" (2004)


"Ystäväni Henry" (2004) on suomalainen elokuva, jonka on käsikirjoittanut ja ohjannut Auli Mantila. Elokuva kertoo kahden lapsen, Elsin ja Henryn välisestä ystävyydestä ja heidän perhesuhteistaan. (Wikipedia)

     *     *     *

Enemmän kuin tarina ystävyydestä tämä on tarina Henrystä ja hänen perheestään. Henryn perheessä eivät ole asiat hyvällä tolalla. Äiti on vakavasti masentunut, eikä tee muuta kuin nukkuu. Isä on kapiainen, joka kiertää työn perässä komennuksilla ympäri Suomea enemmän kuin olisi tarvis. Henry on noin 10-vuotias pikkupoika, mutta hän on asunut jo kuudessa eri paikassa.

Henry ei käy koulua vaan hänen isänsä opettaa häntä kotona. Koulua tärkeämpi asia on kuitenkin se, että hän katsoo äitinsä perään, joka ei pysty huolehtimaan itsestään ja perheestään. Henry ei jaksa viettää päiviä kotona vaan vaeltelee ympäri kaupunkia - ja tapaa ostoskeskuksessa samanikäisen Elsin ja he ystävystyvät.

Erään kerran Henry vie Elsin uimaan erääseen taloon, mikä osoittautuu aivan vieraan perheen taloksi. Henry on valehdellut vieneensä Elsin kotiinsa. Lapset eivät vähään aikaan näe toisiaan, mutta sitten Elsi näkee Henryn sattumalta ja lähtee seuraamaan poikaa. Henry menee tälläkin kertaa taloon, joka ei ole hänen kotinsa ja viettää siellä aikaansa.

Lapset selvittelevät välejään talossa, minkä jälkeen Henry lähtee kotiinsa. Äiti on taas kerran karannut ja ruoka on palanut pohjaan. Äiti on hieman sekavassa tilassa ottanut taksin ja lähtenyt muka matkalle toiselle puolen Suomea Vaasaan, mistä taksikuski aavistaa, että kaikki ei ole aivan kohdallaan.

Sillä aikaa kun kuljettaja soittaa poliisille, Henryn äiti Maj ottaa taksin luvatta haltuunsa ja lähtee ajamaan eteenpäin. Toisaalla isä Kalervo on tullut kotiin ja saa Henryltä kuulla että äiti on kadonnut, ja mies ilmoittaa vaimonsa katoamisesta poliisille.

Poliisi ja isä lähtevät äidin perään ja poliisi onnistuu pysäyttämään Majn sillalle, jossa hän kiipeää taksin katolle, mistä hän uhkaa hypätä alas. Kalervo saapuu toisella poliisiautolla paikalle ja yrittää selvittää tilannetta. Mies on yhtä epätoivoinen kuin vaimonsa ja sen sijaan, että tulisi vaimonsa kanssa alas auton katolta, hän hyppääkin itse sillalta alas ja on kuolla.

Paikalle ovat saapuneet myös Henry ja Elsi, jotka lähtivät hekin toisella, Elsin äidin Paulan autolla, etsimään Majta; ja kun Henry näkee isänsä yllättäen poliisiautossa, he lähtevät poliisiauton perään ja saapuvat sillalle, missä näkevät Mayn ja Kalervon seisomassa taksin katolla.

tiistai 27. toukokuuta 2014

Dawkings: "Geenin itsekkyys" (1993)

Richard Dawkinsin evoluutiota käsittelevä kirja "Geenin itsekkyys" (1993) rakentuu teorialle, jonka esitti aiemmin George C. Williams kirjassaan "Adaptation and Natural Selection" (1966).

Dawkins käyttää termiä 'geenin itsekkyys' kuvaamaan geenikeskeistä evoluutionäkemystä vastakäsityksenä organismiin keskittyvälle evoluutionäkemykselle. Geenikeskeisestä näkemyksestä seuraa, että mitä läheisempää sukua kaksi yksilöä ovat toisilleen sitä järkevämpää (geenien tasolla) on käyttäytyä epäitsekkäästi. Tämän vuoksi konsepti on erityisen hyvä monien altruismin muotojen selittämisessä.

Kirjassa Dawkins esittää myös termin meemi, joka on vastaava ihmisen kulttuurievoluution yksikkö kuin geeni on eliölajien evoluution yksikkö, tosin hieman eri tavalla. Memetiikasta on tullut monien tutkimusten kohde kirjan julkaisun jälkeen.

Kirjan 30-vuotispainoksen esipuheessa Dawkins sanoi ymmärtävänsä, että kirjan nimi saattaa antaa riittämättömän kuvan sen sisällöstä ja että jälkeenpäin ajatellen hänen olisi pitänyt antaa kirjalle nimeksi "The Immortal Gene" (Kuolematon geeni). (Wikipedia)

     *     *     *

Sisällys: - Miksi on ihmisiä - Kopioitujat - Kuolemattomat kierteet - Geenikone - Aggressio: vakaus ja itsekäs kone - Geenien pelit - Perhesuunnittelu - Sukupolvien taitelu - Sukupuolten taistelu -  Jos raaputat minun selkääni, minä hyppään sinun selkääsi - Meemit: uudet kopioitujat  - Kivat kaverit voittavat - Geenin pitkä koura

      *     *      *

Kuulin tästä kirjasta 1. kerran nuorena yliopisto-opiskelijana, mutta en tullut sitä koskaan lukeneeksi kirjaa. Sen perusideat - tai ainakin jotkin niistä - tulivat kuitenkin tutuksi apulaisprofessori Tatu Vanhasen "Biopolitiikan" -luennoilla.

Silmäilin kirjan nyt läpi ja se oli hieman toisenlainen kuin olin ajatellut. Kirja sisälsi kaksi osaa, joita en kuvittelut siinä olevan. Toinen koski meemejä ja Dawkinsin hahmottelemaa teoriaa kulttuurisista geeneistä tms. Esimerkiksi Jan Harold Brunvand viittaa "The Encyclopedia of Urban Legends" (2002) kirjassa meemiteoriaan. Toinen osa joka oli yllätys, liittyi peliteoriaan, jota Dawkins käsitttelee laajasti, ennen muuta ns. vangin dilemmaan liittyvää problematiikkaaa. Mm. Robert Axelrodin 1980-luvulla järjestämät kilpailut, joilla haettiin ratkaisuja iteratiivisiin peleihin, mitä Dawkings ennen muuta käsittelee, tulivat itselleni jatko-opiskelijana tutuiksi.

     *     *     *

Meemit: uudet kopioitujat. Kulttuuri on ollut samalla tavalla evoluutiota kuin biologinen evoluutio. Ihmisen historiassa yksi keskeinen taitekohta tapahtui renenssanssin aikana 1400 -luvulla, jolloin nykyinen tiede alkoi kehittyä. Kenties voidaan sanoa, että meemi nimeltä jumala (ja kaikki mikä siihen liittyy), alkoi korvautua toisenlaisilla tavoilla selittää ihmistä, maailmaa ja universumia. - Tosin viime vuosikymmeninä ihmiskunta on ottanut monta askelta takapakkia.

Se mikä koskee yhteiskuntia ja ihmisyhteisöjä kokonaisuudessaan koskee myös yksittäisiä yksilöitä. Tarkalleen ottaen yksilöt ovat tässä kirjassa käsiteltyjä niin geenien kuin meemien kantajia, eräänlaisia ohjelmoituja geenikoneita. - Mielenkiintoisen tästä koneesta kulttuurievoluution kannalta tekee se, miksi ihmisiin kopioituvat tietyllä hetkellä tietyt meemit, jotka esimerkiksi juoruina, huhuina ja legendoina leviävät kaikkialle.

Ja miksi jotkin kulttuurituotteet ovat muita pitkäikäisempiä ja hedelmällisempiä kuin toiset sekä helpommin kopioituvia. Tietysti kyse on myös muusta kuin yksilöistä eli millaiseen kulttuuriseen liemeen meemit uppoavat ja missä ne lilluvat elämäänsä. Suurten uskontojen pyhät kirjoitukset upposivat otolliseen maaperään, koska ne olivat pitkään ainoaa präntättyä tekstiä ja säilyivät pergamenttiin ja papyrukselle kirjoitettuna vuosisatoja muuttumattomina.

Gutenbergin painokone muutti hetkessä kaiken. Yhtäkkiä mitä tahansa voitiin painaa, ja kuinka paljon tahansa. Ja nyt eletään sähköisten aineistojen aikaa, joka on mahdollistanut uudenlaisten meemien kehittymisen - ja vanhojen levittämisen entistä tehokkaammin. Esimerkiksi kaikenlaiset, hyvinkin paikalliset huijaus- tms viestit leviävät tänä päivänä hetkessä ympäri maapalloa.

Kiinnostaviksi tällaiset viestit muodostuvat siinä vaiheessa, kun ne alkavat elää omaa elämäänsä siitä huolimatta, että ne ovat osoitettu paikkansa pitämättömiksi legendoiksi. Jokin vain saa ihmiset konemaisesti toistamaan joitain meemejä, vaikka ne ovat täyttä paskaa. Ja paradoksaalisesti: ne tarinat jotka kuolevat, eivät sitten olleetkaan niin hyviä tarinoita tarinoina.

     *     *     *

Kivat kaverit voittavat. Otsikko johtaa oikeastaan harhaan. Se viittaa Anatoli Rapoportin tulkintaan ns. vangin dilemma -pelistä, joka on ei-nollasummapeli, johon ei ole  mielekästä ratkaisua tai tasapainotilaa, joka olisi vuorovaikutuksessa keskenään olevien toimijoiden etujen mukainen. (Tosin kun peliä toistetaan riittävän useasti ja kokeillaan erilaisia temppuja, on mahdollista löytää tilapäisiä tasapainotiloja. Evoluutio voidaan nähdä tällaisina vuorovaikutusten ketjuina, jossa erilaisten toimintatapojen joukosta mahdollisesti seuloutuvat muita paremmat.)

Vaikka peliin ei löydy ratkaisua, jos osapuolet valitsevat Siirto  siirrosta -strategian, niiden on mahdollista päästä tasapainotilaan, joka on kummankin kannalta edullinen. Tulos on paradoksi, mikä todellakin tarkoittaa sitä, että "kivat kaverit voittavat", mutta iloa kestää vain niin kauan, kun kaikki kaverukset haluavat olla kivoja toisiaan kohtaan. - Jos joku on kateellinen toisia kohtaan tai haluaa huijata muita, ei-kivat kaverit ovatkin voittajia riippumatta siitä, mitä kivat kaverit tekevät.

Jos pahikset rikkovat sääntöjä, kivat kaverit voivat vedota esimerkiksi lakiin ja oikeuteen, jolloin peli muuttuu ns. nolla-summa -peliksi, jossa on vain voittajia ja häviäjiä. Tällainen asetelma ei voi olla kuin hetkelliseksi kaikkien pelaajien edun mukainen - ja tällaisesta pelistä hyötyvät vain sitä pyörittävät juristit, oikeuslaitos ja vaikkapa vankilainstituutio. Pelaajilla tällainen tulee kalliiksi voittivat he sitten pelissä tai eivät. Esimerkiksi sota on myös tällainen nolla-summa -peli, jossa ei ole voittajia vaan vain häviäjiä.

Richard Dawkings ei valitettavasti mieti, mitä tällaiset pelit merkitsevät kulttuurievoluution kannalta. Ajatellaanpa esimerkiksi huhua, joka pannaan liikkeelle. Jotta kyse olisi pelistä, on siitä oltava etu jonkun kannalta. Huhunhan voi panna liikkeelle, kuka tahansa muukin kuin pelaajat tai se voi syntyä sattumalta.

Mikä tahansa tarina ei kuitenkaan voi saada siipiä alleen. Toisin sanoen huhulle täytyy olla jonkinlainen ns. sosiaalinen tilaus. Se sattuu syntymään sopivaan aikaan, sopivaan paikkaan. Esimerkiksi poikkeustilat ja sodat ovat otollisia tilanteita huhujen syntymiselle. Kun ihmisillä ei ole riittävästi tietoa, he alkavat mielessään kuvitella asioita.

     *     *     *

Edellä mainittu huhu on meemi. Se on syntynyt kulttuurisen evoluution jossain vaiheessa ja jossain historiallisessa tilanteessa johonkin tarpeeseen kuin tilauksesta. Jotkut (esim. kenraalit) haluavat, että ihmisissä syntyy tiettyjä  (kielteisiä, virheellisiä, vääriä) näkemyksiä heidän vihollisina pitämistään ihmisistä.

Huhu voi periaatteessa elää vain niin kauan kuin ihmisillä ei ole muuta tietoa kuin mitä he (sota)propagandana saavat. Silti on myös niin, ettei tällaisiin huhuihin uskota, jollei maaperä ole jo etukäteen ole ollut otollinen tällaisille huhuille. Kehityksen / taantumuksen on jo täytynyt kulkea siihen suuntaan, että tällaiset tarinat osuvat ja uppoavat kuin laivat upotuspelissä.

Toisaalta - ja tämä on tärkeää - (1) hedelmällisimmät ja (2) pitkäikäisimmät tarinat eivät ole välttämättä totta tai niiden (3) suhde siihen mikä on totta on toissijaista suhteessa niiden merkitykseen ihmiselle, jotka kertovat näitä tarinoita toisilleen.

Esimerkiksi presidentti Martti Ahtisaaren toistuvat puheet siitä, miten hän (ja esim. Kokoomus-puolue) kannattavat Nato-jäsenyyttä on EU:n / Suomen poliittisella agendalla huhuun rinnastettava meemi. Ahtisaaren puheet vahingoittavat kansojen välistä rauhanomaista yhteistyötä tai pyrkimyksiä tällaiseen yhteistyöhön. Tämä ristiriidassa myös sen kanssa, mitä etuja Suomen on mahdollista saada EU:n jäsenvaltiona. Silti tällaista meemiä pidetään yllä, koska se sopii menneisyyden eli ns. Kylmän sodan maailmaan, jossa olivat vastakkain kaksi supervaltaa.

Webb: "The Amazing Spider-Man" (2012)

Peter Parker saa vihjeen, joka ehkä auttaa häntä ymmärtämään, miksi hänen vanhempansa katosivat yllättäen, kun hän oli lapsi. Peterin salapoliisintyö johtaa hänet vastatusten hänen isänsä entisen kollegan tohtori Curt Connorsin kanssa. (IMDb)

     *     *     *

Sonyn aloitteesta James Vanderbiltin uudelleenkäsikirjoittama 'Hämähäkkimies' - elokuva(sarja) tuntuu oikealta ratkaisulta. Toinen juttu sitten on, onko koko tarinassa mitään mieltä, ja kannattaako tällaisia tarinoita uudelleenlämmittää, vaikka lopputulos olisikin onnistunut.

Joka tapauksessa Marc Webbin ohjaama "The Amazing Spider-Man" (2012) on varsin viihdyttävää katseltavaa perinteisine Godzilla -tyyppisine hirviöineen.

Jos elokuvasta haluaa etsiä sisällöllisesti jotain positiivista, niin se on ainakin varoitus siitä, että geenimuuntelulla voidaan saada aikaan ehkä jotain hyvää (= Spider-Man) kuin jotain pahaakin (= Lizard). Ja kun virheitä on tehty, niitä on mahdollista yrittää paikkailla.

     *     *     *

Johdannainen ajatus edellisestä on, että hyvääkin tarkoittavalla teolla on mahdollista saada paljon pahaa aikaan. Naiivi Peter Parker (Andrew Garfield) antoi isänsä kehittämän algoritmin tohtori Curt Connorsille (Rhys Ifans), mikä mahdollisti kaiken sen kauheuden, mitä elokuvassa tapahtui. Parkerin onneksi hän hämyhäkkinä onnistui korjaamaan tekemänsä virheet, New Yorkin poliisipäällikön tms ja hänen tyttärensä Gwen Stacyn (Emma Stone) avustuksella, joka sattui olemaan myös Peterin tyttöystävä - kuinka ollakaan.

Kolmas opetus liittyy edellisiin ja on se, että aina ja kaikkia lupauksia ei tarvitse pitää, vaikka ne lupausta annettaessa tuntuisivat kuinka pyhiltä ja lopullisilta. Peter Parker lupasi Gwenin isälle (Denis Leary) tämän kuolemanhetkellä, josta Peter oli osittain vastuussa, että hän jättää Gwenin hämyhäkki-touhujensa ulkopuolella. Peter pysyi muutamia viikkoja lupauksessaan, mutta hautajaisten jälkeen pyörsi pyhän lupauksensa, mikä oli tietysti Peterin ja Gwenin yhteinen tahto.

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 90 -

CC by  Mimmi Lithen - Carpe Diem
Omasta kokemuksesta tiedän, ettei masennuslääkkeistä ole kuin lyhytaikaista apua. Ja on helppo uskoa siihen, että kaikki se mitä Riikka Kaihovaaran toimittamassa "MOT: Masentavat lääkkeet" (2014) -ohjelmassa kerrottiin, on hyvin todenmukaista.

Omaa järkeään on käytettävä, jottei synny ongelmia. Esimerkiksi Cipralex voi akuutisti auttaa, mutta sitä ei pidä käyttää jatkuvasti, mistä syntyy ongelmia ja juuri näistä ongelmista tässä ohjelmassa kerrottiin. Lääkkeiden orjallinen, jatkuva käyttö on - paradoksaalisesti - se, joka on aiheuttanut muun muassa työkyvyttömyyttä.

Pahimmillaan lääkkeet aiheuttavat uusia sairauksia, joita sitten hoidetaan uusilla lääkkeillä jne. Ohjelmassa on tapausesimerkiksi otettu Ulla Tiitun keissi. Tiitu jäi työkyvyttömyyseläkkeelle kiihtyvän douppauksen takia, mutta sai työkykynsä - ja elämänsä - takaisin lopetettuaan lääkkeiden syönnin.

     *     *     *

Kaikkein huolestuttavinta tässä asiassa on se, ettei kukaan tiedä, miten lääkeaineet pitkällä tähtäimellä vaikuttavat ihmisiin. Näyttää kuitenkin siltä, että niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä jatkuvasti käytettynä.

Kohta 500 000 suomalaista käyttää jatkuvasti tällaisia lääkkeitä, joten ongelma on suurin kansanterveydellinen ongelma tällä hetkellä. Ns. SSRI-lääkkeet ovat sikäli erityisen petollisia, että ne aiheuttavat masennuksen kroonistumisen mm. Mehiläisen psykologin ja kuntoutusjohtajan Aku Kopakkalan mukaan. Helsingin yliopiston psykiatrian professori Erkki Isometsä on hänen kanssaan eri mieltä.

Varmaa on kuitenkin esimerkiksi se, ettei kolmasosan masennukseen lääkkeet eivät vaikuta mitenkään ja vain joka seitsemäs saa niistä apua vaivoihinsa. Lievästi ja keskivaikeasti masentuneet eivät hyödy niistä käytännöllisesti katsoen ollenkaan.

     *     *     *

Suomessa suositukset lääkkeiden käytöstä antaa Käypä hoito -työryhmä, jonka puheenjohtajana toimii juuri edellä mainittu professori Erkki Isometsä. Työryhmä on samoilla linjoilla kuin EU:n lääkevirasto, joka myöntää jatkuvasti uusia lupia SSRI-lääkkeille, vaikka niiden tehosta ei ole juurikaan näyttöä. Perusteeksi tällaiseen käytäntöön esimerkiksi viraston ylilääkärin Hans-Georg Eichler mainitsee sen, ettei parempiakaan lääkkeitä ole vielä markkinoilla.

Ratkaisevia kysymyksiä päätöksenteossa ovat ns. lumekontrolloidut, 2-sokkotestit. Jos ne osoittavat, että uudesta lääkkeestä on joillekin edes vähän apua, lääkevirasto antaa uudelle lääkkeelle myyntiluvan Euroopan unionin alueella.

Lääkkeiden turvallisuudesta pitkällä tähtäimellä eivät viranomaiset kuitenkaan jostain syystä kanna kovin suurta huolta, vaikka haitoista on paljon näyttöä. Tehtyjä tutkimuksia on arvioinut mm. The Nordic Cochrane Centre, jonka asiantuntija Peter Götzsche toteaa yksiselitteisesti, että lääkkeet vaikuttavat vain vakavaan masennukseen, mutta siihenkin heikosti. Korkeintaan joka kymmenes saa käytännössä avun vaivaansa - ja sivuvaikutukset ovat apua merkittävämmät.

Esimerkiksi joka kymmenennelle masennus muuttuu ns. 2-suuntaiseksi mielialahäiriöksi, ja mielialojen vaihtelua tasaamaan tarvitaan toista lääkettä. Näin kävi mm. Ulla Tiitulle. Erkki Isometsän mukaan haitat ovat kuitenkin pääasiassa vain kiusallisia.

KELA:n tutkijoiden tuore raportti kertoo, että jatkuvan lääkkeiden käytön sivuvaikutuksena on kenties ollut masennuksen kroonistuminen, sillä vuonna 2008 lääkityksensä aloittaneista vielä vuonna 2013 puolet eli yli 100 000 käytti näitä lääkkeitä ja eri lääkkeiden yhdistelmiä. Lääkkeet eivät siis olleet parantaneet masennusta niin kuin oli tarkoitus.

Jopa Erkki Isometsä kavahti 100 000 kroonikon lukumäärää, sillä ilmeisesti nyt ollaan kipurajalla, sillä kustannukset yhteiskunnalle kasvavat koko ajan... Puhumattakaan inhimillisistä kärsimyksistä, joita lääkkeiden käyttö ilmeisesti aiheuttaa...

Peter Götzsche huomauttaa, että terveydellisten haittojen lisäksi lääkkeet muuttavat ihmisen koko persoonallisuutta, joten mistään vähäisestä ja merkityksettömästä asiasta ei ole kyse, jos ihmisen aivokemia menee pysyvästi sekaisin.

Linkki:

Masennuksesta kansan tauti. 28.1.2002. YLE:n elävä arkisto

Kotwica: "Koti-ikävä" (2005)

"Koti-ikävä" (2005) on Petri Kotwican ohjaama suomalainen draamaelokuva. (Wikipedia)

Sami on 17-vuotias lähiössä asuva helsinkiläispoika, joka tuodaan mielisairaalaan. Yksinhuoltajaäidin kanssa asuva poika ei puhu, eikä kukaan tiedä, mitä hänelle on tapahtunut. (Telvis.fi)

     *     *     *

Elokuvaa on arvioissa luonnehdittu rankaksi ja siinä on kuvattu asioita, joita ei suomalaisissa elokuvissa ole aiemmin kuvattu. Ja se mihin viitataan on mm. äidin ja pojan välinen insestisuhde.

Tasapainoton äiti (Tarja Heinula) takertuu teini-ikäiseen poikaansa (Julius Lavonen) ja - tämän tulkinnan mukaan - hänelle aiheutuu tilanteesta psyykkisiä ongelmia, jotka johtavat sairaalassa muun muassa psykoottiseen käyttäytymiseen.

Elokuvassa kuvataan ennen muuta nuorten psykiatrisen osaston toimintaa kiinnostavasti, sillä se on miljöö, josta en muista aiemmin nähneeni kuvauksia.

     *      *     *

Vähitellen Samin omahoitaja Taneli (Janne Virtanen) pääsee kontaktiin täysin umpimielisen ja puhumattoman nuoren miehen kanssa, joka oma-aloitteisesti kertoo mitä kotona oli oikein tapahtunut. Miten hän oli esimerkiksi pudonnut - tai hypännyt itsetuhoisesti viidennen kerroksen parvekkeelta.

Osaston nuoria ja heidän käyttäytymistään seuratessa mieleen tulee monia asioita. Miten hyvin tämä kuvaa osastojen todellisuutta? Suurin osa nuorista aikuisista oli kuin ketkä tahansa nuoret, mutta heillä oli vain joku ongelma, ja kynnyskysymyksenä sairaalaan tulemiselle oli selvästi ollut käyttäytymisen itsetuhoisuus.

Oliko kuvattu hoito, hoitokeskustelut ja terapia todenmukaista? Mitä siitä jäi ehkä puuttumaan? Voisiko tällaiseen ympäristöön kuvitella kirjallisuus- tai muuta taideterapiaa? Ja itse asiassa miksi sellaista ei ollut mukana. Miksi nuoret vain istuvat yhteisessä tilassa keskenään ja puhuivat omiaan. Oliko näin päädytty mahdollisimman .. helppoon ratkaisuun.

Jotkut nuorista olivat alistuneita kohtaloonsa, ja odottivat vain "joutumistaan yläkertaan", jossa oli aikuisten osasto. Sellaistako se on? Elokuvan lopussa Samin ja hänen äitinsä roolit ironisesti vaihtuvat. Samaan aikaan kun Sami kotiutetaan - hän muuttaa Ruotsissa asuvan isänsä luokse -, äiti joutuu saman sairaalan aikuisten osastolle.

maanantai 26. toukokuuta 2014

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 317: "Hän"


Radio Suomipop klo 14:30.

En tiedä. Jotenkin tätä kuunnellessa tulee aina hyvä olo. Jotain ajatonta. Kaunista. Naiivia.

'Hän' voi olla mitä vaan, vaikka edellä blogattujen elokuvien avaruusolento.

'Hän' voi olla häntä, jollainen vain harvoilla ihmisillä on .. ainakaan kovin pitkä.

'Hän' on hän, joka ei ole minä tai sinä, joku kolmas, joka ei tiedä, että häntä ajatellaan tai hänestä puhutaan juuri nyt. Kukapa ei haluaisi olla hän... Tietysti puheillakin on oma merkityksensä. Ehkä Suomessa hänestä puhuminen helposti yhdistyy juoruamiseen - ja pahimmillaan perättömien huhujen levittämiseen tai vieläkin pahempaan demonisointiin.

     *     *     *

Parempi kuitenkin puhua - ja se että puhutaan - kuin olla täysin välinpitämätön. Se on pahinta. Ettei ole edes hän, on pelkkä Se, jolla ei ole mitään arvoa sinulle ja minulle.

    *     *     *

Hän, sai mut uskomaan, hän,
sai mut toivomaan, hän,
ja vielä enemmän

Säkeistö on mainio, sillä siinä ajatus jätetään taitavasti avoimeksi. Jokainen voi panna oman ajatuksensa laukkaamaan viimeisen säkeen jälkeen. Mikä on "vielä enemmän". No, ehkä tässä tapauksessa vastaus 'uskon' ja 'toivon' jälkeen on trivial pursuit -kysymys.

    *     *     *

Hän, sai mut nauramaan, hän,
sai mut laulamaan, hän,
antoi mulle sävelmän

Mitä enempää voi ihminen toiselle antaa kuin herättää voimakkaita tunteita, myönteisiä tai kielteisiä, aina ei sillä ole väliä kumpia, sillä koko tunneskaala kuuluu elämään.

Tärkeintä on millainen olo jää jälkeenpäin, ehkä päivien, viikkojen, kuukausien, vuosien päästä. Jos hän saa yhä nauramaan, niin .. hyvä niin. Voi hän saada tietysti itkemäänkin tai raivon valtaan.

    *     *     *

Hän, hyvä haltiatar, hän,
yön kuningatar, hän,
on enää nimi iskelmän

Niin kuin kaikki hyvät tarinat päättyvät johonkin tai niissä on jossain kohtaa käänne, niin tässäkin tarinassa. En välttämättä ole samaa mieltä laulajan kanssa, sillä haltiat ja haltiattaret ovat ikuisia ja kuolemattoia, mitä nämä säkeet loukkaavat.

No, J. Karjalainen puhuu tietysti itsestään, ehkä omista kokemuksistaan tai heittää legendaa tai läppää. Vakavistakin asioista voi tietysti vitsailla. Asian voi tietysti kääntää toisinkin päin: se että haltiatar on nimi iskelmän tms tekee omalla tavallaan taruolennosta tai mistä sitten onkaan kyse, kuolemattoman.

    *     *     *

Hän, kun kesä syksyyn vaihtuu ja lehtien nään lentävän
Tunnen saman ikävän,
kun poissa on hän

Kenties tämän tarinan taustalla on kesäromanssi. Laulaja, tai se josta laulaja kertoo, on kokenut jotain laulun arvoista. Ja laulun arvoista on, ettei hän nyt sitten enää olekaan tässä ja nyt vaan jossain muualla.

Ja ikävähän siitä seuraa, mikä ajan myötä kenties haipuu, häipyy syksyn tuuliin ja talven pakkasiin.

    *     *     *
Hän, sai mut nauramaan, hän,
sai mut laulamaan, hän,
antoi mulle sävelmän

Ydinsanoma toistetaan. Se mikä hänestä teki niin merkittävän. Hän oli se joka sai tämän laulun syntymään kuin runoilijan muusa.

    *     *     *

Hän, taas kitarani viritän
Ja kuulen tutun helinän,
kuin luonani ois hän

Menneeseen ei voi palata. Se kai on viimeisen säkeistön sanoma. On vain jatkettava matkaa eteenpäin, mutta muistoissa - ja laulussa - voi aina palata tiettyihin muistelemisen arvoisiin hetkiin hamassa menneisyydessä.

    *     *     *

Linkki:

Karjalainen, J. Hän. YouTube

Cantell: "Unna ja Nuuk" (2006)


"Unna ja Nuuk" (2006) suomalainen koko perheen elokuva, jonka on ohjannut Saara Cantell ja käsikirjoittanut Joona Tena ja Sami Keski-Vähälä. (Wikipedia)

11-vuotias Unna saa eräänä päivänä tuntemuksen, että isoisä on sairas. Nunna pelastaa viime hetkellä sydänkohtauksen saaneen ukin ja saa tältä kuulla olevansa shamaanien sukua. Isoisän vintiltä löytyneen taikarummun avulla Unna lähtee kivikaudelle hakemaan parantavaa yrttiä isoisälle ja tapaa siellä Nuukin, shamaanin pojan.  (Telvis.fi)

     *     *      *

Täydet pisteet ohjaaja Saara Cantellille ja kaikille, jotka ovat olleet tätä elokuvaa tekemässä. Juuri tällä tavoin toivon,että meidän ihmisten mielikuvitusta ruokitaan, ei millään hömppä-fantasioilla, millaisia valitettavasti esimerkiksi huippusuositut harrypotterit ovat.

Unnaa näyttelevä n. 10-vuotias Rosa Salomaa tekee mainion roolisuorituksen samoin kuin Nuukina esiintyvä Toni Leppe. Lapset täydentävät hyvin toisiaan, toinen tosikko ja toinen ilopilleri. Esko Salminen ukkina on loistava valinta, siksikin että hän on popularisoinut taiteensa kautta kansanperinnettä.

      *     *     *

Seikkailu sijoittuu nykyaikaan ja 4- 5000 vuoden takaiseen vasarakirveskulttuuriin, jossa Unna tapaa kaukaisia shamaani-sukulaisiaan. Menneisyydestä Unna löytää Nuukin avustuksella myös joutsipuun kukkia, joita parantaja tarvitsee sydänvaivoja varten.

Unnan isoisä saa elokuvan alussa sydänkohtauksen; ja käytyään äitinsä (Meri Nenonen) kanssa isoisän mökillä, tyttö tajuaa että isoisä tarvitsee parantuakseen mm. edellä mainitun puun kukkia jäädäkseen henkiin.

Mökin vintillä on kivistä tehty kehä ja noitarumpu, jonka avulla Unna pystyy transporttaamaan itsensä menneisyyyteen, samanlaisen kehän sisään kuin missä hän oli isoisän piilopaikassa. Heti päästyään toiselle puolen, toiseen aikaan, hän sattumalta kohtaa ikäisensä sukulaispojan Nuukin.

     *     *     *

Monien vaiheiden kautta Unna vihdoin löytää etsimiään yrttejä, ja pääsee palaan kotiin - tai sairaalaan isoisän luokse. Ja Unnan tuomat rohdot auttavat kuin auttavatkin isoisää pysymään hengissä, aikansa loppuun asti. Unnan seikkailut jäävät selvästi isoisän ja Unnan salaisuudeksi, sillä äiti ei halua tietää mitään muinaisista parantajantaidoista ja pitää niitä selvästi pakanallisena tms taikauskona ja höpön-höpönä.

Elokuvassa on kiinnostavalla tavalla kuvattu Unnan / Nuukin heimon ja sotaisan vasarakirveskansan ensimmäinen kohtaaminen, joka on tässä tulkittu suhteellisen rauhanomaiseksi kohtaamiseksi. Heimon alueelle tulevat uudet ihmiset aiheuttavat pysyville asukkaille erilaisia ongelmia mm. patoamalla joen. Toisaalta he tuovat mukanaan uutta teknologiaa, joka mahdollistaa mm. puiden tehokkaamman käytön rakentamisessa.

Fagerlund: "PIENIÄ TARINOITA LAMA-SUOMESTA" (2013 - 2014)

--  Työttömän tarina vuodelta 1995 -- 

Kerrotuilla tarinoilla ei ole oikeaa järjestystä, ei logiikkaa niin kuin ei lamallakaan, joten niitä voi lukea niin kuin haluaa, missä järjestyksessä tahansa ja tulkita miten tahansa. Kokonaisuus hahmottuu sellaisena kuin hahmottuu, aina hieman erilaisena. 

Tapahtumat sijoittuvat vuoden 1995 Savonlinnaan ja sen lähiympäristöön kevään ja syksyn väliseen aikaan. Työtön kertoja ja Hilppa asuvat keskustan tuntumassa Heikinpohjassa kerrostaloasunnossa, josta on näkymä syväsatamaan.  Vähän matkan päässä samalla saarella Kuninkaankartanonmäellä sijaitsee Savonlinnan opettajankoulutuslaitos.

Hilpan ajasta suurin osa kuluu kesäyliopiston toiminnanjohtajana, mihin kuuluu myös Joensuun yliopiston Avoimen yliopiston suunnittelutehtäviä. Yliopisto ja kesäyliopisto ihmisineen ovat myös kertojan viiteryhmiä.

Alku ja loppu
-- Varoituksen sana lukijalle! Joka ei ole ollut siinä tilanteessa kuin näiden tarinoiden akateeminen työtön, ei luultavasti ymmärrä mistä tässä on kyse, sillä ymmärrystä ei lisää edes se, että asuu samassa taloudessa tällaisen työttömän kanssa. --

Osa 1: "Mykkä"
Osa 2: "Riita"
Osa 3: "Kosto"

Laman syveneminen
-- Jossain vaiheessa yksittäisen, varsinkin koulutetun, työttömän syyllistäminen työttömyyden pitkittyessä kohoaa huippuunsa. Ja jotain vikaahan niissä kaikissa 500 000 ihmisessä täytyy olla. Toinen maailmansota, joka kesti viitisen vuotta, oli lyhyt aika verrattuna siihen mitä yksittäiset työttömät ovat joutuneet kestämään viimeisen 20 vuoden aikana. Eikä heistä ole tehty sen kummemmin sankareita kuin antisankareitakaan, puhumattakaan kirjoista ja elokuvista. --

Osa 4: "Tosi työläinen"
Osa 7: "Kävelemisen taito"
Osa 5: "Verinen sunnuntai"
Osa 6: "Peter Grimes - murhasta syytetty"
Osa 8: "Ihmisarvon lopullinen menetys"

Työttömän toimittelua
--- Ennen työttömyyttä tämä työtön teki neljä vuotta toimittajantöitä. Sitten töitä ei vain yksinkertaisesti enää ollut, jotta kirjoittamalla olisi pystynyt hankkimaan oman toimeentulonsa Itä-Suomessa. Ohimennen sanottuna, työvoimatoimisto on tarjonnut tälle työttömälle 20 vuoden aika tasan yhden kerran töitä. Yhden kuukauden pestin. --

Osa 14: "Tarpeettomuuden ydin"
Osa 13: "Mitätön, pelkkä mies"
Osa 18: "Opiskellen oopperaan"
Osa 16: "Unelma josta tuli totta"
 
Koti ja kodittomuus
-- Työttömällä ei ole turvasatamaa missään. Ei edes kotonaan. Ja tunnetusti koti on maailman vaarallisin ja pahin paikka. Niin tässäkin tapauksessa. --

Osa 15: "Kissan elämää - ja vähän ihmisenkin"
Osa 19: "Syntymättömän lapsen murha"

Elämän mielettömyys
-- Päivät koostuvat pirstaleisista, mosaiikkimaisista, impressionistisista tapahtumista, jotka eivät muodosta selkeää kokonaisuutta. Niin kuin eivät nämä tekstitkään. --

Osa 20: "Elämän mielettömyys 1"
Osa 21: "Elämän mielettömyys 2"
Osa 22. "Elämän mielettömyys 3"

Ihmisiä ja suhteita
-- Kaikesta eristyneisyydestään huolimatta tämä työtön tutustui lukuisiin ihmisiin niin pätkätöiden kuin työvoimakoulutusten ja silkan sattuman kautta. Paradoksi kaiken tohinan keskellä kuitenkin oli, että suurin osa ajasta kului kotona. Neljän seinän sisällä piilossa maailmalta. --

Osa 9: "Anne-Mari - kuvataiteilija"
Osa 10: "Jali - tulevaisuuden tutkija"
Osa 11: "Arja - toimistosihteeri"
Osa 12: "Jouni -  luonnontieteilijä ja kehitysjohtaja"
Osa 17: "Savolainen ukkokööri"

Donaldson: "Peto" (1995)


Viesti avaruudesta sisältää ohjeet, millä tavoin ihmisen DNA:ta tulee muokata, ja tutkijaryhmä tekee kokeen ja saa synnytettyä alienin. (IMDb)

"Peto" (Species,1995) on amerikkalaisen Roger Donaldsonin ohjaama scifi-kauhuelokuva, joka kertoo ryhmästä tiedemiehiä (E. T. Intelligence Project) , jotka yrittävät jäljittää naispuolisen alienin ennen kuin se ehtii onnistuneesti paritella ihmismiehen kanssa.(Wikipedia)

     *     *     *

Lähtökohta on sama kuin pari päivää sitten TV:ssä näytetyssä Greg Mottolan "Paul" (2011) -elokuvassa. Alieni karkaa ihmisten käsistä - ja sitä aletaan jahdata ja yritetään tappaa. Sen sijaan että alieni olisi ollut hyväntahtoinen niin kuin "Paulissa",  nyt alieni on vihamielinen, ja sen tarkoituksena on hävittää ihminen lajina Maapallolta muuttamalla ihmisen perimää.

Asetelmallisesti elokuva on harppaus menneisyyteen 50-luvun scifi-elokuviin, joissa lentävillä lautasilla maahan saapuneet alienit olivat aina uhka avaruudesta, jotka täytyi brutaalisti tappaa niin kuin kaikki valtion viholliset. Nyt alieni saapuu pelkkänä DNA-koodin sisältämänä viestinä avaruudesta, jota aluksi pidetään ystävällismielisenä eleenä.

Avaruusoliosta on tehty mahdollisimman ikävän näköinen monsteri, joka on geneettisesti puoliksi viettelevän näköinen ihmisnainen. Halutessaan olio pystyy muuttumaan joko monsteriksi tai naiseksi; ja ideana on, että se pystyy lisääntymään ihmisten kanssa. Tai oikeammin: sen täytyy lisääntyä ihmisen kanssa voidakseen jatkaa sukuaan ja vallata Maapallon.

Joten yhden ja ainoan alienin sinänsä epäuskottava valtaussuunnitelma on, että se nai mahdollisimman monen miehen kanssa ja saa heidän kanssaan kerralla yhden lapsen. Parittelun jälkeen naispuolinen alieni tappaa miehen. Itse lapsen kehittyminen ei kestää pitkään, joten tällä taktiikalla lisääntymiskykyisten alienien määrä kasvaa kohtalaisen nopeasti. Alieni, joka nimettiin Siliksi (Natasha Henstridge), kehittyi itse kolmessa kuukaudessa 12-vuotiaaksi.

     *     *     *

Kovin älykäs otus ei ole, sillä elokuvan aikana sen onnistuu kunnolla rakastella vain yhden miehen kanssa, jonka kanssa se saa myös ainoan lapsensa, joka melkein heti tapetaan. Partneri on kaiken lisäksi yksi Silin jahtaajista antropologi Stephen Arden (Alfred Molina), joka tietysti kuolee rankan parittelun seurauksena. Tosin välitön syy Stephenin kuolemaan on, että hän tunnistaa monsterin, vaikka tämä on värjännyt hiuksensa ja hieman muutellut ulkonäköään.

Sil pakotetaan tämän jälkeen Los Angelesin viemäreihin, mistä hänet sitten liekinheittäjillä kärvennetään hengiltä samoin kuin vastasyntynyt monsteri. Siliä LA:ssa jäljittävään ryhmään muuten kuuluu myös yksi nainen, "CSI:stä" tuttu molekyylibiologia Laura Baker (Marg Helgenberger).

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

RUNO ON VAPAA. Osa 190: "Pientä ja vihreää. Mmm..."


Vihreät 'M & M':t

1. Karkki jonka on uskottu kiihottavan kuluttajaansa.
Esimerkki. "Johnilla on koko laatikollinen vihreitä 'M & M':jä!"

2. Ainoa naispuolinen 'M & M' -makeinen (joka muistuttaa suuresti smurffi Smurffettea).
Esimerkki. "Vihreät 'M & M':t tekee jäbästä vitun * hotin *."

(Urban Dictionary)

     *    *    *

Vihreät 'M & M':t (urbaani legenda)

'M & M' -makeisista, joita on ollut joitain vuosia Suomessakin myynnissä, liikkui vuosia sitten epäuskottava huhu, että ne parantaisivat syöjiensä potenssia.

Vaikka tarinaan ei uskottukaan, vaikutti se - ja ehkä vaikuttaa vieläkin - joidenkin ihmisten käyttäytymiseen. Yksi tapa aloittaa flirttaileva keskustelu on tarjota vihreitä 'M & M' -makeisia.

Kelpais varmaan sullekin!

('Randy Candy', Snopes.com)

     *     *     *

Mä hot oon
mä hot oon

Mut mä oonkin 
vihree nainen
Turuust!

Ja mä syön joka ilta pussillisen äm-et-ämmiä
ja alan heti lämmitä.

     *     *     *

Linkki:

Burroughs, Edgar Rice. 1917.  A Princess of Mars. Wikipedia
Kipling, Rudyard. 1906. Puck of Pook's Hill (On The Great Wall). Wikipedia / Project Gutenberg
Little green men. Wikipedia
Morgan, Glen  & Wong, James.  "Little Green Men" (1. episodi , 2. tuotantokausi, TV-sarja The X-Files)
The War of the Worlds (radio drama). Wikipedia
Wells, H.G. [1898]. The War of the Worlds. Wikipedia

NOVELLI ON TULLUT TAKAISIN. Osa 21: "Elämän mielettömyys osa 2"


Se oli aivan tavallinen aurinkoinen päivä, kello 12.47, kun 19-vuotias nuorimies ajoi huomattavaa ylinopeutta pitkää suoraa tietä pitkin. Joka suuntaan oli näkyvyyttä satoja metrejä. Tie kuitenkin kaarsi voimakkaasti niin, että tiessä oli sokeita pisteitä, jotka näki vasta melkein kohdalla. Nopeusrajoitus paikalla oli 60 kilometriä tunnissa.

Tie nousi kaupunkiin tullessa ensin loivahkosti mäen päälle, minkä jälkeen alkoi alamäki. Heti mäen huipun jälkeen, keskussairaalan kohdalla, oli suojatie, joka oli merkitty selvästi. Paikka oli myös tunnetusti vaarallinen, sillä edellisenä vuonna nuori nainen oli jäänyt rekan alle ja kuollut.

Tällä kertaa äiti oli kahden pienen lapsen kanssa ylittämässä kävelyvauhtia suojatietä. Toinen lapsista oli vaunuissa, toinen käveli äidin rinnalla tai hieman hänen takanaan. Kun auto yllättäen ilmestyi kummun takaa lähes äänettömästi, äiti ei ehtinyt tehdä paljon. Vaunuissa ollut lapsi selvisi vahingoittumattomana, mutta takana ollut 4-vuotias lapsi kuoli välittömästi. Äiti loukkaantui pahoin, ja kuoli myöhemmin sairaalassa.

Istuin hammaslääkärin vastaanottohuoneessa 100 metrin päässä, kun kolari tapahtui. Olisin saattanut kuulla kopsahduksen, jos ikkuna olisi ollut auki. Samaan aikaan kun nousin mennäkseni hoitohuoneeseen, se tapahtui. Lähdettyäni terveysasemalta kuljin samaa reittiä, kun nainen oli kulkenut.

Nainen ja lapset olivat kuljetettu pois - ja paikka oli jopa ehditty siivota niin ettei suojatiellä näkynyt enää mitään. Vain lyhyet jarrutusjäljet, joita ei huomannut jos ei osannut katsoa oikein ja tiennyt mitä paikalla oli puoli tuntia aiemmin tapahtunut. Verijäljet oli pesty pois.

Myöhemmin mietin elämän mielettömyyttä. Miten helposti ja nopeasti ihminen vastoin tahtoaan, yllättäen, voi päästä hengestään. Jopa paikassa joka on merkitty turvalliseksi. Sääntöjen mukaan auton on tietysti pysähdyttävä suojatien taakse, jos joku kävelee tai pyöräilee valkoisilla viivoilla merkityllä alueella.

Aurinko oli tapahtumapaikalla häikäissyt kuljettajaa, mitä pidettiin lieventävänä asianhaarana. Järkevä kuljettaja hiljentää vauhtia kun ei näe eteensä ja noudattaa tilannenopeutta. Nuori mies otti riskin tai unohti että paikalla oli suojatie jolla saattoi kulkea joku. Tai oli yksinkertaisesti täysin piittaamaton muista tiellä kulkijoista. Luultavasti niin, ja sai lievän tuomion kuolemantuottamuksesta.

Sanomattakin on selvää, että omat ongelmat tuntuivat hetkellisesti mitättömiltä tämän massamurhaamisen keskellä. Toisen maailman jälkeen Euroopan liikenteessä on kuollut kaksi kertaa niin paljon ihmisiä kuin mitä sodassa kuoli, keskitysleirit mukaan lukien; ja tuskin kukaan pitää tavallisia henkilöautojen kuljettajia murhaajina ja autoja välineinä tässä murhaamisessa.

Outoa oloa tehosti se,että en pystynyt puhumaan tuona päivänä juuri ollenkaan, sillä suuni oli täynnä hammaslääkärin määräämien antibioottien aiheuttamaa sienikasvustoa. Kieleni oli aivan tönkkö - ja pelkäsin, että kasvusto leviää nieluuni. Ongelma poistui, kun minulle määrättiin toista antibioottia poistamaan toisen antibiootin haittavaikutuksia.

* P-RUNOJA * P-RUNOJA * P-RUNOJA * (2014)

-- SIKERMÄ P-RUNOJA --


Panda style

Näen silmissäni
perseesi

Istut kyykyssä 
paskalla puun alla
Päästät nautinnollisen 
ähkäisyn, pitkän pierun jälkeen

Et tiedä että katselen sinua,
mielessäni

Kiskot housut jalkaan
    mutta tulen salaa
    puun takaa

Ja saan sinut
paskomaan aina vaan
uudestaan 


Pieru pimeässä - Fart in the Dark

(Alkuun voimakasta, vapautunutta naisen pierun ääntä hyvään seksiin liittyvän voihkinan keskeltä.)

Sanoja ei tähän (p-)runoon
tarvita.

Teot puhukoot puolestaan.

(Loppuun vielä pieni, haiseva törähdys.)


Morsian - Brud

- Paska juttu joutua elävältä haudatuksi.
Tosi, tosi paska juttu,
ajatteli Cecilia
tajuttuaan, että
hänellä
ei
ole
montaa
minuuttia
elinaikaa jäljellä.
- Paska juttu tulla löydetyksi tällä tavalla -
elävältä haudattuna.
Tosi, tosi paska juttu.

Tosi paska juttu kuolla paskoihinsa
täysin terveenä ja vasta vihittynä morsiamena.
Tosi paska juttu kuolla heti häiden jälkeen.
Tosi, tosi paska juttu.


Virtuaalinen vibraattori - Virtual Vibrator

Vivian istuutui yön läpi jatkuneesta sekopäisestä tanssimisesta väsähtäneenä Austin Allegron etupenkille yhtä tyytymättömän näköisenä kuin aina. - Taas pitkä tylsä matka etelään edessä. Olisipa tässä autossa edes vibraattori niin matkan aikana voisi pitää edes vähän hauskaa. Kuljettaja oli hetken aikaa hiljaa ja nostamatta katsettaan tiestä hän totesi yhtä nokkelasti kuin aina, sillä hän oli erityisen nokkela kuljettaja, vaikka perusolemukseltaan poikkeuksellisen tyhmä ja suomea huonosti puhuva suomalainen. - Jaa-jaa. Eikö, eikö tämä auto ole vibraattori. Jag tror det. Moottorin jylinä kuului ja tuntui persauksiin asti, ja se sai housut ja pakarat tutisemaan muhkuraisella istuimella - niin että jos se ei kiihottanut niin ei sitten mikään. Eikä Vivianilla ollut tähän täydelliseen tilanteen tulkintaan mitään lisättävää ja hetken päästä hän jo tunsikin jotain limaista juoksevan reisiään pitkin. - Miten paskamaista... Miten vitun paskamaista... Eikä aikaakaan kun Vivian odotusten mukaisesti ärähti, etteikö tälle tärinälle voi tehdä mitään. - Ei, ei voi. Inte.


Fuck you = I won = Pluck Yew

Hän (she) näyttää etusormeaan
hän (she) näyttää keskisormeaan

Molemmilla käsillään ja
samaan aikaan

Sanoo silmillään:
"Katso minua!

Fuck you!
I won!"

(Se siitä sitten.)

Jos hän olisi hävinnyt,
       hän olisi näyttänyt vain
       keskisormeaan

(Tai sillä mitä siitä on jäljellä.)

Etusormi osoittaa voittajan,
keskisormi häviäjän.

Minä näytän vain etusormea, mutta voiko pelkkiin sanoihini luottaa?


Kylän isoin ...

(Vivian on tutustunut netloreen - ja päättää kokeilla terapiamielessä ruokaan runkkausta. Vivian seisoo 4-kanttisen valkoisen lautasen yläpuolella revat levällään. Hän on nostanut hameen korviin. Housuja hänellä ei ole. Katse on suuntautunut kohti lautasta, joka on siis jalkojen välissä lattialla. Vivian näyttää sihtaavan suoraan keskelle lautasta, mutta hän on hieman epätietoisen näköinen.)

- Mitenhän tämä sama homma onnistuisi naiselta?
- Jaa-a. Jaa-a. Vet inte. 
- Fak. Fak-fak-fak. Fak.

(Vivianilla on nyt sitten ne-päivät kuukaudesta siis kuukautiset, jolloin hän ei haluaisi seksiä. Mutta juuri silloin Se haluaa sitä. Hänellä kun on Sen mielestä kylän suurin v***u ja vain niinä päivinä seksistä saa kunnolla nautintoa. Niin Se kerran sanoisuutuksissaan.) 

- Keksinpä sittenkin. Jag vet va...
- Tänään onkin ruokana veriohukaisia Sille saatanalle.

(Vivian oli tehnyt kotitekoisia verilättyjä, ja kuinka hyviltä ne Siitä maistuivatkaan. Ja sen jälkeen seksi tuntui kummastakin paremmalta kuin koskaan.)

- Tiedätkö, Vivian kysyi, tiedätkö muuten mitä soit päivälliseksi?
- Tiedän, sanoi Armas. Mutta tiesitkö sinä, Vivian, että minä tiesin?


Pallopäät pallopäiden kimpussa?

- Voi, paska. Paska, paska, paska. Paska.
- On ihan hirveetä, miten noita Calderon-delfiinejä kohdellaan täällä meidän Pohjolassa.

(Katselee Fär-saarelaisten ottamia kuvia pallopäiden tappamisesta.)

- Mä en ikinä... En ikinä söis mitään tuollaista. Se on niin moraalitonta. Se on, se on ... vähän niinku söis ihmisen lihaa.Kannibalismia. Joo, sitä se on.

- Vaan on ne, on ne söpöjä ne delfiinit, kun ne sillain seurailee veneitä ja laivoja... 
- No, onhan niitä delfiineitä täällä meillä Suomessakin tietysti. Särkänniemen delfinaariossa.
- Siellä ne nököttää vankilassa, vähän niin kuin ne delfiinit siellä Fär-saarilla ahdistettuna meren lahteen, mutta näitä meidän delfiinejä ei sentään tapeta. Ne saa pitää henkensä. Niin, ja lisääntyäkin.
- Eikä niitä edes ajatella syötävän. Pois se meistä! Ei tulisi mieleenkään. Joo.

(On vähän aikaa hiljaa ja tuijottaa kuvia. Katselee yksityiskohtia.)

- Vaan ei se tietysti ole oikein pitää ketään vankilassakaan... Jos tietäisi joutuvansa eliniäksi vankilaan, voisi olla parempi kuolla... Ainakin mä ajattelen niin.
- No, joo. Vain siinä mielessä, siinä mielessä, ehkä, vois olla hyväksyttävää se lahtaaminen. Jos se olis vaihtoehto vankeudelle.
- Näin ainakin mä ajattelen. Jokanen saa tietysti pitää mielipiteensä.

(Alkaa lukea sarjakuvaa Hämähäkkimiehestä. Ja unohtaa delfiinit ja valaat.)


Tanssiva typerys...

Oot sexi-gööl
Oot sexi-gööl
Oot sexi-gööl 
Ou, jee 

Sä kuuma oot
Sä kuuma oot
Sä kuuma oot 
Hot, hot

Saat housus palamaan
mut palaamaan
mut palamaan 
Ou, jee

Sä tulessa oot
Sä tulessa oot
Sä liekeissä oot
Oot, oot

Mä sammutan sut
Mä sammutan sut
Mä vaahdotin sut
Joo, joo.

Sä twerkkasit niin
Sä twerkkasit niin
Sä twerkkasit niin
Et', voi.

Ilman housuja oot
Nyt housuitta oot
Sä housuitta oot
Hah! Haa


Jäätelö...

Vivian istuu ja tuijottaa haltioituneena styroksista tekemäänsä valtavan suurta jäätelötuuttia.

Päässä soi jäätelömainos 90-luvulta.

"Ou beibe,
ou beibe."

(Vivian sulkee silmänsä.) 

Silmiensä edessä hän näkee elämänsä miehen pyytämässä häneltä jotain suurta ja kuulia. 

- Antakaa  mulle yksi iso super-jäätelö. Kiitos!

"Ou beibe,
ou beibe." 

(Sinä kesänä Vivian myi Valion jäätelöitä Turun torilla ensimmäisen ja viimeisen kerran. Ainakin sanoi myyneensä, jäätelöä.) 


Päätön runo

- Kulta, näytät tänään jotenkin .. erilaiselta kuin ennen?
- Niinkö? Ehkä se johtuu tästä uudesta päähineestä.
- Päähineestä? Niin aivan .. aika erikoinen päähine. Itsekö sen teit?
- Ihan itse. Kierrätysmateriaalia.
- Niin, tuo näyttää ihan sen purkin kannelta, jonka viime kesänä jätin varastoon.. Vihreää maalia.
- Olet tarkkasilmäinen, armaani.

(Kevyitä suukkoja poskelle, otsaan, suulle. Hetken aikaa on ihan hiljaista.)

- Kulta, mistä tuo punainen maali, väri on lähtöisin? Eihän siellä varastossa ollut muuta kuin sitä vihreää maalia?
- Totta puhut. Se on tietysti verta.

(Hetken aikaa on taas hiljaista.)

- Sanoitko verta? Verta! Miten niin verta?
- Katsoisit tarkemmin niin näkisit, että minussa on muutakin uutta kuin hattu!!

(Sanoo sanat melkein vihaisena, ainakin ärsyyntyneenä. Katsoo tarkemmin ja on yhä hämmästyneemmän näköinen.)

- Kulta, sinulla ei ole päätä. Mitä olet tehnyt päällesi?! 

(Pitkä hiljaisuus... Hermostunutta puhetta, korottaa ääntään.)

- Kulta. Missä sinun pääsi on?
- Kumpaa päätä tarkoitat? Ai, tätä. 

(Näyttää sormella hattuaan.)

- Niin, niin...
- ... jos ollaan rehellisiä, en tiedä. Kävin päivällä kaupungilla. Hampurilaisravintolassa. Luulen että sillä on jotain tekemistä sen kanssa. Katsos, eräs mies sanoi, että "sinä olet varsinainen kanan aivo", minkä jälkeen painuin jotenkin kokoon. Annoksessani jostain syystä ollut kananpää kai jotenkin siirtyi oman pääni paikalle ja ne vaihtoivat paikkaa... Niin ainakin luulen?
- Kulta, sinä näytät ihan hyvältä, ihan omana itsenäsi, sellaisena minä olet.
- Kiitos!

(Aurinkoista hymyilyä, puolin ja toisin.)

- Niin, ja onhan minulla sentään tämä uusi hattu.
- Niin on. Se on .. ihan hyvännäköinen niin kuin sinä itsekin.


Led Zeppelin: Stairway to Heaven

          Hän sängyssään makaa ja unta armaastaan näkee 
     Matkalla taivaaseen on
Kaasua lisää, kiitos!

Run, run...

Ja sanasta perille saapuu.
     Vaan onko vessaa täällä, kysyy hän?
          Eikö täällä taivaassa paskotakaan, vaan kaikki
               kultaa on? Kultaa kaikki muukin kuin vain se mikä kiiltää?


Keskiaikaista, niin keskiaikaista...

- Jos minä olen minä ja sinä olet sinä, niin mitä olemme me?
- Jos minä olen minä tässä-ja-nyt, niin mitä olen minä vuodessa 2079 - 65 vuoden kuluttua?

(Tällaisia asioita pohdiskeli hän yhtenä perjantai-iltapäivänä. Ehkä tänään.)

- Jos sinä kuolet nyt, niin mitä minusta silloin jäljelle jää? Mitä minusta silloin jää!  Mitä?
- Mitä jää jäljellä meistä?
- Sillä minä en ole me?

- Sinä olet minä ja minä olen sinä.

- ... myös kuoleman jälkeen ... 

- Jos sinä olet minä ja minä olen sinä, niin on myös kuoleman jälkeen!!
- Mutta mitä olemme me... Nyt ja tulevaisuudessa. Sano mitä? 

(Miettii käsi poskella epätoivoisen näköisenä.)

- Sinä kuolet joka tapauksessa ennen minua, ihan varmasti. Mihin joudut silloin sinä?
- Keskiaikana oli kolme vaihtoehtoa: pyhät pääsivät suoraan taivaaseen ja pahimmista pahimmat joutuivat helvettiin. Eri tavoin syntiset joutuivat kiirastuleen. 
- Nykyihminen ajattelee vielä aika keskiaikaisesti... 
- ... vaikka helvettiin ei ehkä uskota, tuonpuoleiseen uskotaan.
- Tuonpuoleiseen... Taivas vai kiirastuli, taivas ja kiirastuli... noilla sanoilla ei kai enää ole paljon merkitystä.
- Mutta idea, idea on edelleen sama. On olemassa paikka, johon kuoleman jälkeen mennään -
ja ehkä tullaan takaisin. Oli se sitten kiirastuli, taivas tai mikä hyvänsä toinen maailmaa, 
toinen ulottuvuus.

(Hän ponkaisee pystyyn - ja repii hiuksiaan ja melkein huutaa.) 

- Ei tästä mitään tule, ei minusta ole - ei kenestäkään ole - ajattelemaan tällaisia!
- Mutta silti ajatellaan; ja kuvitellaan että tuonpuoleinen on jopa parempi paikka
kuin se missä nyt ollaan. Entä jos ei olekaan niin? Entä jos sielu löytää kodin ... päätäistä tai suolistoloisena jonkun peräsuolesta?

(Ajattelee mielessään ettei tällaisia kerettiläisiä sielunvaellusajatuksia pitäisi ajatella. Ja palaa miettimään meitä.)

- Viheliäinen paradoksi! Ja niin tosi. Kuin Russellin paradoksi. Kuuluu ja ei kuulu joukkoon. Kuka sanoo mikä on mitäkin milloinkin? 

- Kun... kun sinä olet kuollut, haluan, että jäät tänne. Tänne minun luokseni. Et saa mennä minnekään... muualle. 

- Keskiaikana, keskiaikana tänne jääneitä tai tänne palaavia sanottiin kummituksiksi. Vainajat näyttäytyivät eläville. Olivat siis jonkinlaisia ... zombeja.

- Mutta älä tule PAHANA henkenä, tule hyvänä henkenä. Vaikka en ole ollut aina hyvä sinua kohtaan, älä rankaise minua siitä. Älä, älä tule pahalla. Älä pelottele minua tai saa sietämättömän kauhun valtaan. Tule, tule varovasti, hellästi hyväillen. Kuiskaa korvaani: tässä minä nyt olen. Mitä sinä minusta haluat?

- Eniten pelkään, että olet DEMONI. Että sinä näytät sinulta, mutta et olekaan sinä vaan jokin paholaisen inkarnaatio suoraan helvetistä tai mikä se paikka sitten onkaan, mistä pahimmat tulevat. 

- Pyhimykseksi sinusta ei ole, siitä minä olen sinun eläessäsi pitänyt huolen. 

(Nukahtaa väsyneenä perjantai-iltana, ehkä humalaansa, ehkä TV:n ääreen.)


Seksin jatkumo

(Vivian herää aamulla, jollei ole mitään syytä herätä johonkin muuhun aikaan, klo 12 - reikä reikä. Ensimmäinen ajatus hänen mielessään on aina hyvä aamuseksi. Ja harvoin sitä on tarjolla, jos koskaan.)

- Paska...

(Päivän aikana Vivianin on yleensä täysin mahdotonta ajatella muuta kuin itseään ja libinaalisia, seksuaalisia tuntemuksiaan. Vivian ajattelee seksiä 5-6 kertaa minuutissa, mikä häiritsee hänen normaalia elämäänsä, joka pakkomielteisten ajatusten takia on ennemmin abnormaalia kuin normaalia nuoren naisen elämää. Hän näkee kaikkialla, kaikissa esineissä seksiä ympärillään.)

- Kypärä? Joo-o. Joo-o.
- Hanska? Joo-o. Joo.o.

(Mikä tahansa peniksen muotoinen uloke synnyttää intohimon puuskan, joka kestää useita sekunteja.)

- Voi perse! Tätä levyä mä olen pyörittänyt jo kohta viisi vuotta. Tulis joku jo ja ottais mut, niin ei tarviis kärsiä tätä elämättömän elämän tuskaa!!