perjantai 16. toukokuuta 2014

Attorre & Paloschi : " Magnum - tarina valokuvan takana" (2013)

Vuonna 1947 perustettu Magnum on maailman kuuluisimpia valokuvatoimistoja. Suorastaan alansa legenda. 10-osaisessa sarjassa  "Magnum - tarina valokuvan takana" (2013) aiheena on kymmenen Magnumin kuuluisaa otosta vuosikymmenten varrelta.

Lähtökohtana ovat pinnakkaiset: kehitetystä filmistä valokuvapaperille tehdyt ensivedokset, joita suurennuslasin kanssa tutkien valokuvaaja saa ensimmäisen kunnon katsauksen ottamiinsa kuviin. Kaikkien mielestä pinnakkaiset eivät kuulu yleisön nähtäviksi, ja esimerkiksi Henri Cartier-Bresson, yksi Magnum-osuuskunnan perustajajäsenistä, ei halunnut omia pinnakkaisiaan julkistettavan. Mutta yhden kuvan valinta kymmenien joukosta on piste, jossa kuvaaja ajatuksineen ja periaatteineen kohtaa kuvattavan. Tässä sarjassa tutkitaan nimenomaan tätä valinnan hetkeä. (Yle Teema)

     *     *    *

Kuudennessa osassa iranilainen Abbas Attar esittelee oman uransa aikana ottamia kuvia. Hänelle on kertynyt Magnumin hyllyille 152 kansiota pinnakkaisvedoksi mikä on huikea määrä, mutta hän onkin kuvannut jo 50 vuotta - ja kansiot kattavat analogisen ajan ennen digikuvausta.

 Abbas tuli tunnetuksi kuvistaan Iranin vallankumouksesta vuonna 1979, jolloin ajatollah Khomeini nousi valtaan islamilaisessa vallankumouksessa.

Tapahtumat huipentuivat mielenosoituksiin USA:n lähetystön edessä Pariisissa ja Teheranissa, jolloin otettiin yli 50 panttivankia. Vallankumoukselliset yrittivät painostaa USA:a palauttamaan shaahi Reza Pahlavin maahan tuomittavaksi rikoksistaan, mutta he eivät onnistuneet siinä.

Abbasin tekee henkilö kiinnostavaksi se, että hän oli itse aluksi vallankumouksellinen ja vastusti shaamia, mutta huomasi nopeasti, että ei voi tukea Khomeinin hallintoa. Kuvassa jonka Abbas nosti esiin ohjelmassa on etualalla kaksi Khomeinin kannattajaa. Taustalla näkyy Vapaudenpatsas, joka hieman ironisesti kommentoi etualalla olevia tapahtumia.

     *     *     *

Kuvaaja korosti, ettei kuvatessa pysty kerralla hallitsemaan kaikkia yksityiskohtia. Vasta pinnakkaisia vedostettaessa vähitellen kehittyy kuvasarja, joka kertoo mitä kaikkea esimerkiksi mielenosoitusten aikana tapahtui. Yksittäinen kuva ei kerro kaikkea.

Abbasin mukaan kuvaaminen tapahtuu täysin tunnepohjalta, mihin vaikuttaa kuaajan persoonallisuus, koulutus, kulttuuritausta ym. Kuvaamisen jälkeen on editointivaihe, jossa kuvaaja tekee valintansa mahdollisesti sarjaan kuuluvista kuvista. Tärkeimpänä vaiheena hän kuitenkin pitää viimeistä vaihetta, jolloin hän järjestää valitsemansa kuvat tiettyyn järjestykseen. Kuvien paikkaa vaihtamalla koko tarina merkitys mahdollisesti muuttuu.

     *     *     *

Iranin vallankumouksen jälkeen hän kiinnostui myös muista uskonnoista kuin islamin uskosta, ja hän on kuvasarjoillaan kertonut mm. eri uskontojen edustajien suhteesta politiikkaan. Esimerkiksi vuoden 1979 mielenosoitukset olivat väkivaltaisia, eikä kukaan hänen kuvansa nähnyt voinut kiistää, etteikö ihmisten usko ruokkisi aggressioita ja väkivaltaista käyttäytymistä. Sama koskee myös muita uskontoja esimerkiksi tällä hetkellä Suomessa Kokoomuksen johtajien Nato-intoilua. Taustalla on synkkä nationalismi, jota suomalainen luterilainen kirkko hiljaisesti tukee. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin kannattajien omasta uskonkiihkosta - ja millaisen toiminnan se oikeuttaa toisia ihmisiä vastaan.

Ehkä Iranin vallankumous on varoittava esimerkki myös eurooppalaisille, sillä  Abbas Attarin mukaan islamilaisen vallankumouksen laukaisi valtion varojen käyttäminen kiihtyvään asevarusteluun, armeijaan, ja shaahin hallinnon paisuttamiseen. Tästähän EU:ssakin on ollut viime vuosina kyse.

Vuoden 1979 jälkeen hieman samanlainen toimintamalli on toistunut eri puolilla maapalloa. Kaikki se mitä tapahtuu, kapinat ja kumoukset, ovat tapahtuneet kaduilla. Sama pelko on luultavasti ajanunut mm. eurooppalaiset valtiot Suomea myöten yhä koveneviin otteisiin mitättömältäkin tuntuvia mielenosoituksia vastaan, eikä toistuvilta karkeilta ylilyönneiltä ole vältytty.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti