tiistai 27. toukokuuta 2014

Dawkings: "Geenin itsekkyys" (1993)

Richard Dawkinsin evoluutiota käsittelevä kirja "Geenin itsekkyys" (1993) rakentuu teorialle, jonka esitti aiemmin George C. Williams kirjassaan "Adaptation and Natural Selection" (1966).

Dawkins käyttää termiä 'geenin itsekkyys' kuvaamaan geenikeskeistä evoluutionäkemystä vastakäsityksenä organismiin keskittyvälle evoluutionäkemykselle. Geenikeskeisestä näkemyksestä seuraa, että mitä läheisempää sukua kaksi yksilöä ovat toisilleen sitä järkevämpää (geenien tasolla) on käyttäytyä epäitsekkäästi. Tämän vuoksi konsepti on erityisen hyvä monien altruismin muotojen selittämisessä.

Kirjassa Dawkins esittää myös termin meemi, joka on vastaava ihmisen kulttuurievoluution yksikkö kuin geeni on eliölajien evoluution yksikkö, tosin hieman eri tavalla. Memetiikasta on tullut monien tutkimusten kohde kirjan julkaisun jälkeen.

Kirjan 30-vuotispainoksen esipuheessa Dawkins sanoi ymmärtävänsä, että kirjan nimi saattaa antaa riittämättömän kuvan sen sisällöstä ja että jälkeenpäin ajatellen hänen olisi pitänyt antaa kirjalle nimeksi "The Immortal Gene" (Kuolematon geeni). (Wikipedia)

     *     *     *

Sisällys: - Miksi on ihmisiä - Kopioitujat - Kuolemattomat kierteet - Geenikone - Aggressio: vakaus ja itsekäs kone - Geenien pelit - Perhesuunnittelu - Sukupolvien taitelu - Sukupuolten taistelu -  Jos raaputat minun selkääni, minä hyppään sinun selkääsi - Meemit: uudet kopioitujat  - Kivat kaverit voittavat - Geenin pitkä koura

      *     *      *

Kuulin tästä kirjasta 1. kerran nuorena yliopisto-opiskelijana, mutta en tullut sitä koskaan lukeneeksi kirjaa. Sen perusideat - tai ainakin jotkin niistä - tulivat kuitenkin tutuksi apulaisprofessori Tatu Vanhasen "Biopolitiikan" -luennoilla.

Silmäilin kirjan nyt läpi ja se oli hieman toisenlainen kuin olin ajatellut. Kirja sisälsi kaksi osaa, joita en kuvittelut siinä olevan. Toinen koski meemejä ja Dawkinsin hahmottelemaa teoriaa kulttuurisista geeneistä tms. Esimerkiksi Jan Harold Brunvand viittaa "The Encyclopedia of Urban Legends" (2002) kirjassa meemiteoriaan. Toinen osa joka oli yllätys, liittyi peliteoriaan, jota Dawkins käsitttelee laajasti, ennen muuta ns. vangin dilemmaan liittyvää problematiikkaaa. Mm. Robert Axelrodin 1980-luvulla järjestämät kilpailut, joilla haettiin ratkaisuja iteratiivisiin peleihin, mitä Dawkings ennen muuta käsittelee, tulivat itselleni jatko-opiskelijana tutuiksi.

     *     *     *

Meemit: uudet kopioitujat. Kulttuuri on ollut samalla tavalla evoluutiota kuin biologinen evoluutio. Ihmisen historiassa yksi keskeinen taitekohta tapahtui renenssanssin aikana 1400 -luvulla, jolloin nykyinen tiede alkoi kehittyä. Kenties voidaan sanoa, että meemi nimeltä jumala (ja kaikki mikä siihen liittyy), alkoi korvautua toisenlaisilla tavoilla selittää ihmistä, maailmaa ja universumia. - Tosin viime vuosikymmeninä ihmiskunta on ottanut monta askelta takapakkia.

Se mikä koskee yhteiskuntia ja ihmisyhteisöjä kokonaisuudessaan koskee myös yksittäisiä yksilöitä. Tarkalleen ottaen yksilöt ovat tässä kirjassa käsiteltyjä niin geenien kuin meemien kantajia, eräänlaisia ohjelmoituja geenikoneita. - Mielenkiintoisen tästä koneesta kulttuurievoluution kannalta tekee se, miksi ihmisiin kopioituvat tietyllä hetkellä tietyt meemit, jotka esimerkiksi juoruina, huhuina ja legendoina leviävät kaikkialle.

Ja miksi jotkin kulttuurituotteet ovat muita pitkäikäisempiä ja hedelmällisempiä kuin toiset sekä helpommin kopioituvia. Tietysti kyse on myös muusta kuin yksilöistä eli millaiseen kulttuuriseen liemeen meemit uppoavat ja missä ne lilluvat elämäänsä. Suurten uskontojen pyhät kirjoitukset upposivat otolliseen maaperään, koska ne olivat pitkään ainoaa präntättyä tekstiä ja säilyivät pergamenttiin ja papyrukselle kirjoitettuna vuosisatoja muuttumattomina.

Gutenbergin painokone muutti hetkessä kaiken. Yhtäkkiä mitä tahansa voitiin painaa, ja kuinka paljon tahansa. Ja nyt eletään sähköisten aineistojen aikaa, joka on mahdollistanut uudenlaisten meemien kehittymisen - ja vanhojen levittämisen entistä tehokkaammin. Esimerkiksi kaikenlaiset, hyvinkin paikalliset huijaus- tms viestit leviävät tänä päivänä hetkessä ympäri maapalloa.

Kiinnostaviksi tällaiset viestit muodostuvat siinä vaiheessa, kun ne alkavat elää omaa elämäänsä siitä huolimatta, että ne ovat osoitettu paikkansa pitämättömiksi legendoiksi. Jokin vain saa ihmiset konemaisesti toistamaan joitain meemejä, vaikka ne ovat täyttä paskaa. Ja paradoksaalisesti: ne tarinat jotka kuolevat, eivät sitten olleetkaan niin hyviä tarinoita tarinoina.

     *     *     *

Kivat kaverit voittavat. Otsikko johtaa oikeastaan harhaan. Se viittaa Anatoli Rapoportin tulkintaan ns. vangin dilemma -pelistä, joka on ei-nollasummapeli, johon ei ole  mielekästä ratkaisua tai tasapainotilaa, joka olisi vuorovaikutuksessa keskenään olevien toimijoiden etujen mukainen. (Tosin kun peliä toistetaan riittävän useasti ja kokeillaan erilaisia temppuja, on mahdollista löytää tilapäisiä tasapainotiloja. Evoluutio voidaan nähdä tällaisina vuorovaikutusten ketjuina, jossa erilaisten toimintatapojen joukosta mahdollisesti seuloutuvat muita paremmat.)

Vaikka peliin ei löydy ratkaisua, jos osapuolet valitsevat Siirto  siirrosta -strategian, niiden on mahdollista päästä tasapainotilaan, joka on kummankin kannalta edullinen. Tulos on paradoksi, mikä todellakin tarkoittaa sitä, että "kivat kaverit voittavat", mutta iloa kestää vain niin kauan, kun kaikki kaverukset haluavat olla kivoja toisiaan kohtaan. - Jos joku on kateellinen toisia kohtaan tai haluaa huijata muita, ei-kivat kaverit ovatkin voittajia riippumatta siitä, mitä kivat kaverit tekevät.

Jos pahikset rikkovat sääntöjä, kivat kaverit voivat vedota esimerkiksi lakiin ja oikeuteen, jolloin peli muuttuu ns. nolla-summa -peliksi, jossa on vain voittajia ja häviäjiä. Tällainen asetelma ei voi olla kuin hetkelliseksi kaikkien pelaajien edun mukainen - ja tällaisesta pelistä hyötyvät vain sitä pyörittävät juristit, oikeuslaitos ja vaikkapa vankilainstituutio. Pelaajilla tällainen tulee kalliiksi voittivat he sitten pelissä tai eivät. Esimerkiksi sota on myös tällainen nolla-summa -peli, jossa ei ole voittajia vaan vain häviäjiä.

Richard Dawkings ei valitettavasti mieti, mitä tällaiset pelit merkitsevät kulttuurievoluution kannalta. Ajatellaanpa esimerkiksi huhua, joka pannaan liikkeelle. Jotta kyse olisi pelistä, on siitä oltava etu jonkun kannalta. Huhunhan voi panna liikkeelle, kuka tahansa muukin kuin pelaajat tai se voi syntyä sattumalta.

Mikä tahansa tarina ei kuitenkaan voi saada siipiä alleen. Toisin sanoen huhulle täytyy olla jonkinlainen ns. sosiaalinen tilaus. Se sattuu syntymään sopivaan aikaan, sopivaan paikkaan. Esimerkiksi poikkeustilat ja sodat ovat otollisia tilanteita huhujen syntymiselle. Kun ihmisillä ei ole riittävästi tietoa, he alkavat mielessään kuvitella asioita.

     *     *     *

Edellä mainittu huhu on meemi. Se on syntynyt kulttuurisen evoluution jossain vaiheessa ja jossain historiallisessa tilanteessa johonkin tarpeeseen kuin tilauksesta. Jotkut (esim. kenraalit) haluavat, että ihmisissä syntyy tiettyjä  (kielteisiä, virheellisiä, vääriä) näkemyksiä heidän vihollisina pitämistään ihmisistä.

Huhu voi periaatteessa elää vain niin kauan kuin ihmisillä ei ole muuta tietoa kuin mitä he (sota)propagandana saavat. Silti on myös niin, ettei tällaisiin huhuihin uskota, jollei maaperä ole jo etukäteen ole ollut otollinen tällaisille huhuille. Kehityksen / taantumuksen on jo täytynyt kulkea siihen suuntaan, että tällaiset tarinat osuvat ja uppoavat kuin laivat upotuspelissä.

Toisaalta - ja tämä on tärkeää - (1) hedelmällisimmät ja (2) pitkäikäisimmät tarinat eivät ole välttämättä totta tai niiden (3) suhde siihen mikä on totta on toissijaista suhteessa niiden merkitykseen ihmiselle, jotka kertovat näitä tarinoita toisilleen.

Esimerkiksi presidentti Martti Ahtisaaren toistuvat puheet siitä, miten hän (ja esim. Kokoomus-puolue) kannattavat Nato-jäsenyyttä on EU:n / Suomen poliittisella agendalla huhuun rinnastettava meemi. Ahtisaaren puheet vahingoittavat kansojen välistä rauhanomaista yhteistyötä tai pyrkimyksiä tällaiseen yhteistyöhön. Tämä ristiriidassa myös sen kanssa, mitä etuja Suomen on mahdollista saada EU:n jäsenvaltiona. Silti tällaista meemiä pidetään yllä, koska se sopii menneisyyden eli ns. Kylmän sodan maailmaan, jossa olivat vastakkain kaksi supervaltaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti