sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Giedroyc : "Humiseva harju" (2009)

Orpo Heathcliff nostetaan katuojasta varakkaaseen Earnshaw'n perheeseen Yorkshiressä, mutta myöhemmin hän kostaa perheelle huonon kohtelunsa. (IMDb)

"Humiseva harju" (2009) on 2-osainen TV-elokuva, joka perustuu 
Emily Brontë ainoaan romaaniin. Elokuva-adaptaation on käsikirjoittanut Peter Bowker ja ohjannut Coky Giedroyc. (Wikipedia)

     *     *     *

10 vuotta vanhempi David Skynnerin "Humiseva harju" poikkeaa ulkoisesti melko paljon tästä Coky Giedroycin versiosta. Niin Rastaslaakson kartano kuin Humisevan harju tila ovat nyt ulkoisesti paljon näyttävämpiä paikkoja. 

Kamera seuraa tällä kertaa enemmän Cathyä kuin Heathcliffiä. Myös Heathcliffin vaimo Isabella on enemmän esillä samoin Catherine junior (Edgarin ja Catherinen tytär). Humisevan harjun Mr Earnshaw'lta perinyt Hindsley on taka-alalla, ja hänen kohdallaan korostuu hänen rappionsa kuvaaminen vaimon Francesin kuoleman jälkeen, ei niinkään se miten hän nöyryytti ja oli katkera Heathcliffille siksi, että tämä sai hänen isältään  enemmän huomiota ja rakkautta osakseen.

Elokuva ei ole uskollinen Emily Brontën romaanille, sillä se ei ole samalla tavalla kauhuromanttinen kuin kirja vaan entistä realistisempi kuvaus kahden ihmisen ja heidän jälkeläistensä kohtaloiden kietoutumisesta toisiinsa. Ihmiset nousevat esiin yksilöinä erilaisine luonteineen ja temperamentteineen. Ryhmädynamiikkaan vaikutti se, miten Mr Earnshaw toi erään kerran markkinamatkalta kotiinsa pienen, tumman pojan Heathcliffin, ja kasvatti tätä kuin omaa poikaansa. Poika, Heathcliff poikkesi niin ulkoisesti kuin myös psyykkisiltä ominaisuuksiltaan hänen biologisesta pojastaan Hindleystä.

Esimerkiksi elokuvan alkukohtaus on tyyliltelty, ja siinä - kirjasta poiketen - Catherinen haamu (tai joku muu) työntää kätensä ikkunan läpi. Toisella puolen on Heathcliff, eikä tilan vuokraviljelijä Lockwood. Heathcliffistä on tehty tilanteessa demoninen, paholaismainen hahmo ja elokuvassa tunkee muutenkin läpi enemmän kristinuskon maailmankuva kuin aiemmin, mikä ei sovi kovin hyvin goottilaisen romaanin adaptaatioon.

     *     *     *

Tässä versiossa Cathy ei ääneen pohdi, meneekö hän Edgar Lintonin kanssa naimisiin vai ei. Se on itsestään selvä vaihtoehto. Mitään romanttista ristiriitaa ei ole, vaikka hän tunnetasolla onkin kiintynyt  Heathcliffiin. Kun Heathcliff vuosien jälkeen palaa takaisin, ja tulee käymään Rastaslaaksossa, Cathy on yllättänyt. Hän ei uskonut romanttisesti syvällä mielessään Heathcliffin enää palaavan, vaikka olikin vilpittömän iloinen tästä tapahtumasta.  

Heathcliff puolestaan on avoimen kostonhimoinen ja hän haluaa nöyryyttää ennen muuta Cathyn veljeä Hindleyä, mitä kuvataan paljon enemmän tässä elokuvassa kuin aiemmassa. Ja lopulta hän sitten tunnetulla tavalla saa Humisevan harjun haltuunsa.

Heathcliff ei ole poikansa Lintonin ja Catherine-juniorin välisestä suhteesta ainakaan ulkoisesti kovin kiinnostunut. Hän ei ole goottilaisen romaanin tyranni vaan ennemmin porvarillinen, salliva isä, joka toki kannustaa suhteen kehitystä ja näkee, mitä hyötyä siitä on saatavissa hänelle itselleen. Nuorten avioliiton kautta Heathcliff siis saa vähitellen myös Lintonien kartanon Rastaslaakson hallintaansa ja omistukseensa.

Suhde Hindleyn poikaan Haretoniin on samalla tavalla välipitämätön kuin edellisessä elokuvaversiossa. Haretoninhan hän kasvatti tilalla Francesin ja Hindleyn kuoleman jälkeen kuin omana poikanaan. Tosin kasvattamatta ja kouluttamatta mitenkään. Hareton oli hieman samanlainen renki tai maanviljelijän poika kuin hän itse oli ollut Hindleylle ja Mr Earnshaw'lle. 

Lintonin siskon Isabellan ja Heathcliffin avioliittoon ei kuluteta paljon aikaa. Se oli lyhyt avioliitto joka tuli ja meni. Isabella ja Heathcliff kuvataan pohjimmiltaan samanlaisina, heidän on helppo ymmärtää toisiaan - ja he vastustavat Edgar Lintonin edustamaa viktoriaanista isännän valtaa. Tässä tulkinnassa Isabella saa vapautensa Heathcliffin avulla, ei niin että Heathcliff olisi käyttänyt naista hyväkseen. Suhde oli tasavertainen.

     *     *     *

Tarinan ytimessä ilman muuta on kuitenkin Catherinen ja Heathcliffin ongelmallinen suhde, syvä läheisriippuvuus - vai miksi sitä voisi kutsua. He ovat pienestä pitäen kasvaneeet kiinni toisiinsa. Heidän suhteensa on juuri sellainen kuin mitä pidetään kristillisen, ikuisen avioliiton ihanteena.

Paradoksaalista, romanttista on se, etteivät he kuitenkaan koskaan saaneet toisiaan. Tosin ohjaaja Coky Giedroyc  on sallinut sen, että he ovat harrastaneet ainakin kerran seksiä, sillä nykyihmiselle olisi ollut liian julmaa, jos niin ei olisi päässyt käymään.

Kenties tässä elokuvassa ohjaaja menee vielä pidemmälle kuin edellisessä sen kuvaamisessa, miten syvä  Heathcliffin suru oli. Ja se saa hieman sairaalloisia piirteitä. Tälläkin kertaa hän kaivaa Catherinen ruumiin haudasta, eivätkä ajatukset nekrofiliasta ole kaukana.

Joka tapauksessa niin Catherine kuin Heathcliff kumpikin tunsivat, että jotain heistä itsestään oli poissa, hävinnyt ikuisesti, kun toinen oli poissa. Catherine koki tämän 'sielun osittaisen kuoleman' aiemmin kuin Heathcliff - ja tämä tapahtui silloin, kun Heathcliff eräänä yönä lähti Humisevasta harjusta ja oli vuosikausia poissa. Tämä kohtaus korostui Giedroycin elokuvassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti