torstai 1. toukokuuta 2014

Howard: "Splash" (1984)

"Splash" (1984) on romanttinen elokuva, jonka pääosissa esiintyvät Tom Hanks ja Daryl Hannah. Daryl Hannah esittää merenneitoa, johon Tom Hanksin esittämä mies rakastuu. Elokuvan ohjasi Ron Howard.

Elokuvan ansiosta Madison on yksi suosituimpia tytönnimiä Yhdysvalloissa. (Takakansi)

      *     *      *

Mieleeni tulee tästä elokuvasta eräs hämeenlinnalainen / riihimäkeläinen nuori nainen, jota en ole nähnyt moneen vuoteen. Tapasin häntä yhden vuoden aikana säännöllisen epäsäännöllisesti. Yleensä vain juttelimme ja kuuntelimme musiikkia, joskus saatoimme tehdä ruokaakin yhdessä. Opin häneltä paljon mm. buddhalaisuudesta.

Hänellä oli varsin erikoinen mielenmaisema, johon yritin päästä sisään ilmeisesti aika huonolla menestyksellä. Hän uskoi monenlaisiin ihmeellisiin asioihin, mutta keskimäärin hän oli uskoakseni varsin tavallinen silloin 24-vuotias nainen, joka asui yksin, työttömänä eikä aktiivisesti hakenut sen kummemmin töitä kuin opiskelupaikkaakaan.

Elokuva "Splash" (1984) oli yksi niitä, joita ehdotin katseltavaksi. Olin kirpputorilta ostanut elokuvan ja katsellut sen toisella silmällä. Oletin että hän olisi ollut kiinnostunut siitä - edes vähän - , mutta hän piti elokuvaa ihan naurettavana nähtyään elokuvan kummallisen nimen, surkean kannen ja ohjaajan Ron Howardin nimen. Häntä eivät lisäksi tällaiset taruolennot kiinnostaneet ollenkaan, mutta kaikenlaisista UFO-jutuista hän kyllä oli kiinnostunut ja puhui paljon varsinkin "Urantia" -kirjasta, josta kuulin monta iltaa esitelmiä. Ihan mielelläni, sillä hänellä oli puhujan lahjoja sen lisäksi että hän oli kohtalaisen hyvä, itseoppinut piirtäjä-maalaaja.

     *     *     *

Ron Howard on se sama "Onnen päivien"  (-1984) perhepoika Richie, joka oli sen toisen paljon suositumman Fonzien kaveri. Joten näyttelijänuran jatkoksi hän alkoi tehdä elokuvia, joista "Splash" on niitä ensimmäisiä. Tunnetumpia ovat elokuvat Dan Brownin menestyskirjoista.

Elokuva oli ainakin USA:ssa suosittu niin kuin Wikipedian lyhyestä esittelystä kävi ilmi. Madison-merenneito (Hannah Daryl) oli varsin viehättävä roolissaan ja varmaan miellytti niin perheen naisväkeä kuin miehiäkin pelkällä ulkonäöllään. Tämän päivän katsojien silmin 1980-luvun lookki on tietysti häiritsevän tunnistettavaa.

Itse pidän jo pelkkää tarinaa viehättävänä, siis ajatellen elokuvaa pelkkänä tekstinä. Ja parasta on, että se pitää yllä uskomusta vuosituhantisiin taruolentoihin, joilla on takanaan oma pitkä historiansa ihmisten mielissä. Merenneidot eivät ole keksittyjä olentoja, vaikka ihmisen mieli on ne tietysti tuottanut ja uusintanut sukupolvelta toiselle.

     *     *     *

Elokuvan prologi on onnistunut, ja se alkaa tunnelmallisesti läheltä New Yorkia Cope Codista, jossa Allen Bauer (Tom Hanks) on lomailemassa yhdessä perheensä kanssa, johon kuuluu isän ja äidin lisäksi vanhempi veli Freddie (John Candy). Freddie on riehakas ja tekee kaikkea ilkikurista kuten katselee laivalla naisten hameiden alle heidän ihaillessaan merta.

Allen on aivan toisenlainen kuin veljensä, ja uppoutuu omaan mielikuvitusmaailmaansa. Jonkinlaisessa flow-tilassa hän saa päähänsä, että hän haluaa hypätä laivalta mereen. Ja hän hyppääkin. Kestää aikansa ennen kuin miehistö ja varsinkaan vanhemmat tajuavat mistä on kyse. Veden alla Allen kohtaa ensimmäisen kerran - silloin tietysti vielä nuoren - merenneidon, joka auttaa Allenia hengittämään veden alla.

Elokuva kulkee kaaren tästä tapahtumasta loppukohtaukseen, jossa Allen tekee päätöksen lähteä Madisonin matkaan merelle - ja viettää elämänsä mieluummin rakastamansa naisen - tai merenneidon - kanssa veden alla sen sijaan, että hän jää ihmisten joukkoon.

Ihmettelen jos tarina ei saa ihmisiä miettimään valintoja omassa elämässään. Miten houkuttelevaa on elämä, johon esimerkiksi Madison joutui vain muutamaksi päiväksi osalliseksi? Se ei ollut millään tavoin ihmistä lajina mairittelevaa.

Madison joutui samanlaiseen vankilaan kuin Guantanamo Bayn vangit vain siksi, että hänen vainoharhaisesti uskottiin uhkaan jotain jollain tavalla. Merenneito oli kuitenkin harmittomampi kuin harmittomin ihminen, joka kuitenkin nopeasti omaksui ihmisten tapoja selviytyäkseen New Yorkin kaaoksesta.

Mielenkiintoinen oli Allenin ja Madisonin suhteen kuvaus. Merenneidolla kesti pitkään ennen kuin hän uskalsi kertoa kuka tai mikä oli. Eikä hän oikeastaan uskaltanutkaan vaan totuus paljastui kunnianhimoisen meribiologin tms Walter Kornblutin (Eugene Levy) takia, joka alkoi vainota rakastunutta paria osoittaakseen, että nainen oli merenneito, mitä vakavat tutkijat pitivät tietysti ihan UFO-juttuna. Lopulta samainen tutkija on myös se, joka auttaa Allenia ja Freddia vapauttamaan Madisonin FBI:n salaisesta vankilasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti