tiistai 6. toukokuuta 2014

Jaffé: "Jung - unia, ajatuksia, muistikuvia" (1985)

C.G. Jung suhtautui yleensä varsin pidättyvästi haastatteluihin ja henkilökohtaisiin kyselyihin. Mutta keväällä 1957, 81-vuotiaana, hän suostui kertomaan elämänvaiheistaan, kehityksestään, työstään, ajatuksistaan, unistaan ja unelmistaan ystävälleen ja työtoverilleen Aniela Jaffélle. Neljä vuotta, aina Jungin kuolemaan 1961 jatkuneen yhteistyön tuloksena syntyi tämä kirja "Unia, ajatuksia, muistikuvia" (1985), joka on yhtä aikaa elämänkertateos ja johdatus Jungin teorioihin ja ajatusmaailmaan ja antoisa dokumentti kaikille Jungista, jungilaisuudesta ja analyyttisestä psykologiasta kiinnostuneille. (Takakansi)

     *     *      *

Tämä on kirja, joka on ollut muutamia viikkoja lukulistallani, mutta en ole sitä lukenut. Hieman selaillut ja tänään joudun palauttamaan kirjan, sillä se on menossa seuraavalla asiakkaalle. Joten joudun odottamaan ainakin kuukauden saadakseni teoksen uudelleen itselleni.

Päivä päivältä ole vakuuttuneempi piilotajunnan prosessien ja kuvien tutkimisesta. Oli kyse sitten unikuvista tai mistä tahansa muista mielikuvista tai mielen kuvista. Kuvat ovat kietoutuneet ihmisen tunteisiin ja tietoihin, joita hän on saanut aistiensa ja ajattelunsa välityksellä.

Ajatellaanpa vaikka edelllisissä blogikirjoituksissani käsittelemiäni  suurten uskontojen superprofeettoja. Onko kukaan uskaltanut vielä tutkia tarkkaan, mitä näiden jumaliksi tai jumalansa kuvaksi itsensä kuvittelevien miesten päässä oikein on tapahtunut. Jotain sellaista jonka he ovat tulkinneet vähintäinkin omituisella tavalla. Ja kaiken kukkuraksi he ovat saaneet massoittain ihmisiä mukaan harhoihinsa - samalla tavalla kuin modernissa yhteiskunnassa ihmiset ovat hurahtaneet poliittisiin ideologioihin: liberalismi, sosialismi, kommunissi, anarkismi, kansallissosialismi...

Toki on niin - uskon siihen - että suurin osa ihmisistä haluaa jäädä, jättäytyä kaiken tämän massoittumisen ja mössöittymisen ulkopuolelle kansoiksi, heimoiksi, suvuiksi, perheiksi, yksilöiksi. Suuret uskonnot ovat ehkä hieman paradoksaalisesti ruokkineet maallista, valtiollista valtaa ja sen ihmistä alistavien koneistojen kehittymistä.

       *     *     *

Voidaan kysyä, miten ihmiset voivat hallita asioita, jos he eivät hallitse mielessään liikkuvia kuvia, ajatuksia ja tunteita? Yhä absurdimpi gallup-demokratia ruokkii monenlaisia sairaita ilmiötä politiikassa ja taloudessa. Yksittäisen ihmisen arvo on aina vain vähäisempi, eikä massoittuneessa yhteiskunnassa hänellä ole enää turvana sellaisia verkostoja kuin menneinä aikoina, enkä tarkoita nyt kliseisesti ajateltua maatalousyhteiskuntaa.

Asiat alkoivat mennä vinoon jo silloin, kun luovuttiin vainajauskosta (joka ei ole oikeastaan usko[nto]a ollenkaan) - ja alettiin kuvitella, että vainajien takana tai yläpuolella oli jumalia ja kaikkien jumalien ja taruolentojen takana on jokin Ukko ylijumala, joka jotenkin mystisesti vaikuttaa ihmisten elämään. Näin luotiin pohjaa ihmisistä etääntyneille koneistoille, kirkoille ja valtioille, jotka irtautuivat ihmisten enemmistöjen tahdosta ja antoivat pienille vallanhimoisille eliiteille oikeuden kohdella toisia ihmisiä miten tahtoivat lakeineen ja sääntöineen.

Ja tämä kaikki vain siksi, etteivät ihmiset ymmärrä itseään ja sitä miten heidän oma mielensä toimii.

JATKUU...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti