tiistai 27. toukokuuta 2014

Kotwica: "Koti-ikävä" (2005)

"Koti-ikävä" (2005) on Petri Kotwican ohjaama suomalainen draamaelokuva. (Wikipedia)

Sami on 17-vuotias lähiössä asuva helsinkiläispoika, joka tuodaan mielisairaalaan. Yksinhuoltajaäidin kanssa asuva poika ei puhu, eikä kukaan tiedä, mitä hänelle on tapahtunut. (Telvis.fi)

     *     *     *

Elokuvaa on arvioissa luonnehdittu rankaksi ja siinä on kuvattu asioita, joita ei suomalaisissa elokuvissa ole aiemmin kuvattu. Ja se mihin viitataan on mm. äidin ja pojan välinen insestisuhde.

Tasapainoton äiti (Tarja Heinula) takertuu teini-ikäiseen poikaansa (Julius Lavonen) ja - tämän tulkinnan mukaan - hänelle aiheutuu tilanteesta psyykkisiä ongelmia, jotka johtavat sairaalassa muun muassa psykoottiseen käyttäytymiseen.

Elokuvassa kuvataan ennen muuta nuorten psykiatrisen osaston toimintaa kiinnostavasti, sillä se on miljöö, josta en muista aiemmin nähneeni kuvauksia.

     *      *     *

Vähitellen Samin omahoitaja Taneli (Janne Virtanen) pääsee kontaktiin täysin umpimielisen ja puhumattoman nuoren miehen kanssa, joka oma-aloitteisesti kertoo mitä kotona oli oikein tapahtunut. Miten hän oli esimerkiksi pudonnut - tai hypännyt itsetuhoisesti viidennen kerroksen parvekkeelta.

Osaston nuoria ja heidän käyttäytymistään seuratessa mieleen tulee monia asioita. Miten hyvin tämä kuvaa osastojen todellisuutta? Suurin osa nuorista aikuisista oli kuin ketkä tahansa nuoret, mutta heillä oli vain joku ongelma, ja kynnyskysymyksenä sairaalaan tulemiselle oli selvästi ollut käyttäytymisen itsetuhoisuus.

Oliko kuvattu hoito, hoitokeskustelut ja terapia todenmukaista? Mitä siitä jäi ehkä puuttumaan? Voisiko tällaiseen ympäristöön kuvitella kirjallisuus- tai muuta taideterapiaa? Ja itse asiassa miksi sellaista ei ollut mukana. Miksi nuoret vain istuvat yhteisessä tilassa keskenään ja puhuivat omiaan. Oliko näin päädytty mahdollisimman .. helppoon ratkaisuun.

Jotkut nuorista olivat alistuneita kohtaloonsa, ja odottivat vain "joutumistaan yläkertaan", jossa oli aikuisten osasto. Sellaistako se on? Elokuvan lopussa Samin ja hänen äitinsä roolit ironisesti vaihtuvat. Samaan aikaan kun Sami kotiutetaan - hän muuttaa Ruotsissa asuvan isänsä luokse -, äiti joutuu saman sairaalan aikuisten osastolle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti