perjantai 2. toukokuuta 2014

Leikas: "Melominen" (2011)

Yksi päivä. Perheellisen Jaakkolan tavallinen, arkinen työpäivä toimistolla yllätyksettömien työkavereiden kanssa… tai pinnalta katsoen voisi ehkä niin luulla, mutta riemastuttavan omapäinen esikoiskirjailija Leikas vie meidät uupuneen ja univelkaisen perheenisän pään sisään tavalla, jonka jälkeen ei mikään ole enää ennallaan.

Yhden normipäivän aikana Jaakkola ehtii keskellä palavereita ja liikelounaita meloa ajatuksiensa virrassa suuntaan jos toiseenkin ja tarjota siinä sivussa lukijalle viehättävän vinksahtaneita universaaleja totuuksia, filosofisia pohdintoja mitä moninaisimmista aiheista, sympatiaa ja suurta myötätuntoa herättävän kuvan lapsiperheen arjesta – ja monet hyvät naurut.
(Takakansi)


     *     *     *

Antti Leikaksen esikoiskirja "Melominen" (2011) on sujuvasti kirjoitettu kisällityö, jonka avulla Leikas osoittaa, että hänessä on ainesta kirjailijaksi. Sisälöllisesti kirja on ohut, ja nautittavaa siinä on ennen muuta kirjoittajan rikas ja taiturimainen kieli ja huumori. Leikas on kielellisesti lahjakas, jopa virtuoosimainen sanankäyttäjä, jollaisia ei yhden sukupolven kirjailijoissa montaa ole. Kenties kirjan lopulla tehdyt viittaukset Veikko Huoviseen ja Jaroslav Hašekiin kertovat paljon Leikaksen mielenlaadusta kirjoittajana.

Päähenkilö on suuren yrityksen yhden viiden hengen myyntiryhmän työntekijä, yhteyspäällkkö  Arto Jaakkola. Huvittavaa ryhmässä on, että kaikki työntekijät ovat päällliköitä - ja heidän esimiehensä on myyntijohtaja Sampo Asikainen. Kirja alkaa kokouksella, jossa on läsnäkoko ryhmä sekä lisäksi tuotekehitysryhmästä tuotepäällikkö Ahti Surakka.

Syntyy vaikutelma että erilaiset kokoukset ja palaverit ovat työyhteisön arkipäivää, ja ainakin Jaakkola ilmeisen tylsiä ja vastenmielisiä tapahtumia. Hän on kehittänytkin mielikuvatekniikan, jonka avulla hän koko ajan kuvittelee mielessään kaikenlaisia asioita ilmeisesti viihdyttäkseen itseään. - Kirjan ensimmäinen osa on rakentunut siten, että vuorotellen kuvataan sitä, mitä työpaikalla tapahtuu ja mitä samaan aikaan liikkuu tajunnanvirtamaisesti Arto Jaakkolan pään sisällä.

Kirjan toinen osa kertoo arkisesta elämästä Jaakkolan kotona illasta seuraavaan aamuun asti. Ja kysehän on ns. yhden päivän romaanista.

     *     *     *

Kirjan kiinnostavimat osuudet ovat kirjan 1. osan yhteyspäällikkö Arto Jaakkolan toistuvat mielen sisältöjen kuvailut. Hänen mieleensä juolahtaa eri tilanteista milloin mitäkin. Mieleen tulee, että Jaakkolan maailma on aika lapsellinen tai ehkä pitäisi sanoa lapsenomainen, mikä selittyy sillä, että hänen kotonaan on viisi pientä lasta Vuokko ja Taisto sekä Aino, Veikko ja Lotta, joka on aivan pieni vauva.

Oman jännitteensä kirjaan tuo se, että vanhimmat lapset Vuokko ja Taisto ovat itse asiassa hänen esimiehensä Sampo Asikaisen lapsia  - ja siten  Jaakkolan vaimo Hannele on hänen esimiehensä ex-vaimo. Leimallista perheen elämässä on se, että Arto on se, joka tuntuu pitävän perhettä pystyssä. Hän hakee ja vielä lapset päiväkotiin ja kouluun. Hän tekee kotona ruokaa ja on lasten kanssa. Yöllä hän vaihtaa vauvan vaipat ym.
 
     *     *     *

Kuvattu päivä ei ole ihan tavanomainen, sillä työpaikan paikoitusalueella tapahtuu onnettomuus, kun Jaakkola ajaa vahingossa Asikaisen päälle niin, että tältä murtuu jalka - ja hän joutuu operoitavaksi sairaalaan. Hän on kuitenkin jo seuraavana aamuna taas työpaikalla, eikä tapaus ole selvästi vaikuttanut mm. miesten väliseen suhteeseen.

Päivän toinen suuri-pieni tapahtuma on se, että paljastuu, että Asikainen on lähettänyt seksistisia viestejä toiselle yhteyspäällikölle, Jaakkolan kollegalle Marjo Kukkoaholle. Ja viestit hän on lähettänyt Jaakkolan koneelta, kun tämä on unohtanut lukivat tietokoneensa. Kukkoaho on luullut Jaakkolan lähettäneen viestit, mutta ei ole noteerannut niitä vaan on ymmärtänyt, että ukkomiehellä, jolla on paljon lapsia voi olla paineita.

Ehkä yllättäen Asikainen itse kertoo viestien lähettelystä ohimennen Jaakkolalle, ja asia tulee päivän aikana Kukkoahonkin tietoon, mikä tuohtuu esimiehensä käytöksestä. Marjo Kukkoaholla itsellään on viatonta vispilänkauppa Ahti Surakan kanssa, ja syntyy vaikutelma, että niin Asikainen, Jaakkola kuin muutkin miehet ovat jossian määrin kiinnostuneita naisesta ja hieman kateellisia Surakan saamasta huomiosta.

     *     *     *

JATKUU...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti