sunnuntai 25. toukokuuta 2014

NOVELLI ON TULLUT TAKAISIN. Osa 21: "Elämän mielettömyys osa 2"


Se oli aivan tavallinen aurinkoinen päivä, kello 12.47, kun 19-vuotias nuorimies ajoi huomattavaa ylinopeutta pitkää suoraa tietä pitkin. Joka suuntaan oli näkyvyyttä satoja metrejä. Tie kuitenkin kaarsi voimakkaasti niin, että tiessä oli sokeita pisteitä, jotka näki vasta melkein kohdalla. Nopeusrajoitus paikalla oli 60 kilometriä tunnissa.

Tie nousi kaupunkiin tullessa ensin loivahkosti mäen päälle, minkä jälkeen alkoi alamäki. Heti mäen huipun jälkeen, keskussairaalan kohdalla, oli suojatie, joka oli merkitty selvästi. Paikka oli myös tunnetusti vaarallinen, sillä edellisenä vuonna nuori nainen oli jäänyt rekan alle ja kuollut.

Tällä kertaa äiti oli kahden pienen lapsen kanssa ylittämässä kävelyvauhtia suojatietä. Toinen lapsista oli vaunuissa, toinen käveli äidin rinnalla tai hieman hänen takanaan. Kun auto yllättäen ilmestyi kummun takaa lähes äänettömästi, äiti ei ehtinyt tehdä paljon. Vaunuissa ollut lapsi selvisi vahingoittumattomana, mutta takana ollut 4-vuotias lapsi kuoli välittömästi. Äiti loukkaantui pahoin, ja kuoli myöhemmin sairaalassa.

Istuin hammaslääkärin vastaanottohuoneessa 100 metrin päässä, kun kolari tapahtui. Olisin saattanut kuulla kopsahduksen, jos ikkuna olisi ollut auki. Samaan aikaan kun nousin mennäkseni hoitohuoneeseen, se tapahtui. Lähdettyäni terveysasemalta kuljin samaa reittiä, kun nainen oli kulkenut.

Nainen ja lapset olivat kuljetettu pois - ja paikka oli jopa ehditty siivota niin ettei suojatiellä näkynyt enää mitään. Vain lyhyet jarrutusjäljet, joita ei huomannut jos ei osannut katsoa oikein ja tiennyt mitä paikalla oli puoli tuntia aiemmin tapahtunut. Verijäljet oli pesty pois.

Myöhemmin mietin elämän mielettömyyttä. Miten helposti ja nopeasti ihminen vastoin tahtoaan, yllättäen, voi päästä hengestään. Jopa paikassa joka on merkitty turvalliseksi. Sääntöjen mukaan auton on tietysti pysähdyttävä suojatien taakse, jos joku kävelee tai pyöräilee valkoisilla viivoilla merkityllä alueella.

Aurinko oli tapahtumapaikalla häikäissyt kuljettajaa, mitä pidettiin lieventävänä asianhaarana. Järkevä kuljettaja hiljentää vauhtia kun ei näe eteensä ja noudattaa tilannenopeutta. Nuori mies otti riskin tai unohti että paikalla oli suojatie jolla saattoi kulkea joku. Tai oli yksinkertaisesti täysin piittaamaton muista tiellä kulkijoista. Luultavasti niin, ja sai lievän tuomion kuolemantuottamuksesta.

Sanomattakin on selvää, että omat ongelmat tuntuivat hetkellisesti mitättömiltä tämän massamurhaamisen keskellä. Toisen maailman jälkeen Euroopan liikenteessä on kuollut kaksi kertaa niin paljon ihmisiä kuin mitä sodassa kuoli, keskitysleirit mukaan lukien; ja tuskin kukaan pitää tavallisia henkilöautojen kuljettajia murhaajina ja autoja välineinä tässä murhaamisessa.

Outoa oloa tehosti se,että en pystynyt puhumaan tuona päivänä juuri ollenkaan, sillä suuni oli täynnä hammaslääkärin määräämien antibioottien aiheuttamaa sienikasvustoa. Kieleni oli aivan tönkkö - ja pelkäsin, että kasvusto leviää nieluuni. Ongelma poistui, kun minulle määrättiin toista antibioottia poistamaan toisen antibiootin haittavaikutuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti