sunnuntai 25. toukokuuta 2014

* P-RUNOJA * P-RUNOJA * P-RUNOJA * (2014)

-- SIKERMÄ P-RUNOJA --


Panda style

Näen silmissäni
perseesi

Istut kyykyssä 
paskalla puun alla
Päästät nautinnollisen 
ähkäisyn, pitkän pierun jälkeen

Et tiedä että katselen sinua,
mielessäni

Kiskot housut jalkaan
    mutta tulen salaa
    puun takaa

Ja saan sinut
paskomaan aina vaan
uudestaan 


Pieru pimeässä - Fart in the Dark

(Alkuun voimakasta, vapautunutta naisen pierun ääntä hyvään seksiin liittyvän voihkinan keskeltä.)

Sanoja ei tähän (p-)runoon
tarvita.

Teot puhukoot puolestaan.

(Loppuun vielä pieni, haiseva törähdys.)


Morsian - Brud

- Paska juttu joutua elävältä haudatuksi.
Tosi, tosi paska juttu,
ajatteli Cecilia
tajuttuaan, että
hänellä
ei
ole
montaa
minuuttia
elinaikaa jäljellä.
- Paska juttu tulla löydetyksi tällä tavalla -
elävältä haudattuna.
Tosi, tosi paska juttu.

Tosi paska juttu kuolla paskoihinsa
täysin terveenä ja vasta vihittynä morsiamena.
Tosi paska juttu kuolla heti häiden jälkeen.
Tosi, tosi paska juttu.


Virtuaalinen vibraattori - Virtual Vibrator

Vivian istuutui yön läpi jatkuneesta sekopäisestä tanssimisesta väsähtäneenä Austin Allegron etupenkille yhtä tyytymättömän näköisenä kuin aina. - Taas pitkä tylsä matka etelään edessä. Olisipa tässä autossa edes vibraattori niin matkan aikana voisi pitää edes vähän hauskaa. Kuljettaja oli hetken aikaa hiljaa ja nostamatta katsettaan tiestä hän totesi yhtä nokkelasti kuin aina, sillä hän oli erityisen nokkela kuljettaja, vaikka perusolemukseltaan poikkeuksellisen tyhmä ja suomea huonosti puhuva suomalainen. - Jaa-jaa. Eikö, eikö tämä auto ole vibraattori. Jag tror det. Moottorin jylinä kuului ja tuntui persauksiin asti, ja se sai housut ja pakarat tutisemaan muhkuraisella istuimella - niin että jos se ei kiihottanut niin ei sitten mikään. Eikä Vivianilla ollut tähän täydelliseen tilanteen tulkintaan mitään lisättävää ja hetken päästä hän jo tunsikin jotain limaista juoksevan reisiään pitkin. - Miten paskamaista... Miten vitun paskamaista... Eikä aikaakaan kun Vivian odotusten mukaisesti ärähti, etteikö tälle tärinälle voi tehdä mitään. - Ei, ei voi. Inte.


Fuck you = I won = Pluck Yew

Hän (she) näyttää etusormeaan
hän (she) näyttää keskisormeaan

Molemmilla käsillään ja
samaan aikaan

Sanoo silmillään:
"Katso minua!

Fuck you!
I won!"

(Se siitä sitten.)

Jos hän olisi hävinnyt,
       hän olisi näyttänyt vain
       keskisormeaan

(Tai sillä mitä siitä on jäljellä.)

Etusormi osoittaa voittajan,
keskisormi häviäjän.

Minä näytän vain etusormea, mutta voiko pelkkiin sanoihini luottaa?


Kylän isoin ...

(Vivian on tutustunut netloreen - ja päättää kokeilla terapiamielessä ruokaan runkkausta. Vivian seisoo 4-kanttisen valkoisen lautasen yläpuolella revat levällään. Hän on nostanut hameen korviin. Housuja hänellä ei ole. Katse on suuntautunut kohti lautasta, joka on siis jalkojen välissä lattialla. Vivian näyttää sihtaavan suoraan keskelle lautasta, mutta hän on hieman epätietoisen näköinen.)

- Mitenhän tämä sama homma onnistuisi naiselta?
- Jaa-a. Jaa-a. Vet inte. 
- Fak. Fak-fak-fak. Fak.

(Vivianilla on nyt sitten ne-päivät kuukaudesta siis kuukautiset, jolloin hän ei haluaisi seksiä. Mutta juuri silloin Se haluaa sitä. Hänellä kun on Sen mielestä kylän suurin v***u ja vain niinä päivinä seksistä saa kunnolla nautintoa. Niin Se kerran sanoisuutuksissaan.) 

- Keksinpä sittenkin. Jag vet va...
- Tänään onkin ruokana veriohukaisia Sille saatanalle.

(Vivian oli tehnyt kotitekoisia verilättyjä, ja kuinka hyviltä ne Siitä maistuivatkaan. Ja sen jälkeen seksi tuntui kummastakin paremmalta kuin koskaan.)

- Tiedätkö, Vivian kysyi, tiedätkö muuten mitä soit päivälliseksi?
- Tiedän, sanoi Armas. Mutta tiesitkö sinä, Vivian, että minä tiesin?


Pallopäät pallopäiden kimpussa?

- Voi, paska. Paska, paska, paska. Paska.
- On ihan hirveetä, miten noita Calderon-delfiinejä kohdellaan täällä meidän Pohjolassa.

(Katselee Fär-saarelaisten ottamia kuvia pallopäiden tappamisesta.)

- Mä en ikinä... En ikinä söis mitään tuollaista. Se on niin moraalitonta. Se on, se on ... vähän niinku söis ihmisen lihaa.Kannibalismia. Joo, sitä se on.

- Vaan on ne, on ne söpöjä ne delfiinit, kun ne sillain seurailee veneitä ja laivoja... 
- No, onhan niitä delfiineitä täällä meillä Suomessakin tietysti. Särkänniemen delfinaariossa.
- Siellä ne nököttää vankilassa, vähän niin kuin ne delfiinit siellä Fär-saarilla ahdistettuna meren lahteen, mutta näitä meidän delfiinejä ei sentään tapeta. Ne saa pitää henkensä. Niin, ja lisääntyäkin.
- Eikä niitä edes ajatella syötävän. Pois se meistä! Ei tulisi mieleenkään. Joo.

(On vähän aikaa hiljaa ja tuijottaa kuvia. Katselee yksityiskohtia.)

- Vaan ei se tietysti ole oikein pitää ketään vankilassakaan... Jos tietäisi joutuvansa eliniäksi vankilaan, voisi olla parempi kuolla... Ainakin mä ajattelen niin.
- No, joo. Vain siinä mielessä, siinä mielessä, ehkä, vois olla hyväksyttävää se lahtaaminen. Jos se olis vaihtoehto vankeudelle.
- Näin ainakin mä ajattelen. Jokanen saa tietysti pitää mielipiteensä.

(Alkaa lukea sarjakuvaa Hämähäkkimiehestä. Ja unohtaa delfiinit ja valaat.)


Tanssiva typerys...

Oot sexi-gööl
Oot sexi-gööl
Oot sexi-gööl 
Ou, jee 

Sä kuuma oot
Sä kuuma oot
Sä kuuma oot 
Hot, hot

Saat housus palamaan
mut palaamaan
mut palamaan 
Ou, jee

Sä tulessa oot
Sä tulessa oot
Sä liekeissä oot
Oot, oot

Mä sammutan sut
Mä sammutan sut
Mä vaahdotin sut
Joo, joo.

Sä twerkkasit niin
Sä twerkkasit niin
Sä twerkkasit niin
Et', voi.

Ilman housuja oot
Nyt housuitta oot
Sä housuitta oot
Hah! Haa


Jäätelö...

Vivian istuu ja tuijottaa haltioituneena styroksista tekemäänsä valtavan suurta jäätelötuuttia.

Päässä soi jäätelömainos 90-luvulta.

"Ou beibe,
ou beibe."

(Vivian sulkee silmänsä.) 

Silmiensä edessä hän näkee elämänsä miehen pyytämässä häneltä jotain suurta ja kuulia. 

- Antakaa  mulle yksi iso super-jäätelö. Kiitos!

"Ou beibe,
ou beibe." 

(Sinä kesänä Vivian myi Valion jäätelöitä Turun torilla ensimmäisen ja viimeisen kerran. Ainakin sanoi myyneensä, jäätelöä.) 


Päätön runo

- Kulta, näytät tänään jotenkin .. erilaiselta kuin ennen?
- Niinkö? Ehkä se johtuu tästä uudesta päähineestä.
- Päähineestä? Niin aivan .. aika erikoinen päähine. Itsekö sen teit?
- Ihan itse. Kierrätysmateriaalia.
- Niin, tuo näyttää ihan sen purkin kannelta, jonka viime kesänä jätin varastoon.. Vihreää maalia.
- Olet tarkkasilmäinen, armaani.

(Kevyitä suukkoja poskelle, otsaan, suulle. Hetken aikaa on ihan hiljaista.)

- Kulta, mistä tuo punainen maali, väri on lähtöisin? Eihän siellä varastossa ollut muuta kuin sitä vihreää maalia?
- Totta puhut. Se on tietysti verta.

(Hetken aikaa on taas hiljaista.)

- Sanoitko verta? Verta! Miten niin verta?
- Katsoisit tarkemmin niin näkisit, että minussa on muutakin uutta kuin hattu!!

(Sanoo sanat melkein vihaisena, ainakin ärsyyntyneenä. Katsoo tarkemmin ja on yhä hämmästyneemmän näköinen.)

- Kulta, sinulla ei ole päätä. Mitä olet tehnyt päällesi?! 

(Pitkä hiljaisuus... Hermostunutta puhetta, korottaa ääntään.)

- Kulta. Missä sinun pääsi on?
- Kumpaa päätä tarkoitat? Ai, tätä. 

(Näyttää sormella hattuaan.)

- Niin, niin...
- ... jos ollaan rehellisiä, en tiedä. Kävin päivällä kaupungilla. Hampurilaisravintolassa. Luulen että sillä on jotain tekemistä sen kanssa. Katsos, eräs mies sanoi, että "sinä olet varsinainen kanan aivo", minkä jälkeen painuin jotenkin kokoon. Annoksessani jostain syystä ollut kananpää kai jotenkin siirtyi oman pääni paikalle ja ne vaihtoivat paikkaa... Niin ainakin luulen?
- Kulta, sinä näytät ihan hyvältä, ihan omana itsenäsi, sellaisena minä olet.
- Kiitos!

(Aurinkoista hymyilyä, puolin ja toisin.)

- Niin, ja onhan minulla sentään tämä uusi hattu.
- Niin on. Se on .. ihan hyvännäköinen niin kuin sinä itsekin.


Led Zeppelin: Stairway to Heaven

          Hän sängyssään makaa ja unta armaastaan näkee 
     Matkalla taivaaseen on
Kaasua lisää, kiitos!

Run, run...

Ja sanasta perille saapuu.
     Vaan onko vessaa täällä, kysyy hän?
          Eikö täällä taivaassa paskotakaan, vaan kaikki
               kultaa on? Kultaa kaikki muukin kuin vain se mikä kiiltää?


Keskiaikaista, niin keskiaikaista...

- Jos minä olen minä ja sinä olet sinä, niin mitä olemme me?
- Jos minä olen minä tässä-ja-nyt, niin mitä olen minä vuodessa 2079 - 65 vuoden kuluttua?

(Tällaisia asioita pohdiskeli hän yhtenä perjantai-iltapäivänä. Ehkä tänään.)

- Jos sinä kuolet nyt, niin mitä minusta silloin jäljelle jää? Mitä minusta silloin jää!  Mitä?
- Mitä jää jäljellä meistä?
- Sillä minä en ole me?

- Sinä olet minä ja minä olen sinä.

- ... myös kuoleman jälkeen ... 

- Jos sinä olet minä ja minä olen sinä, niin on myös kuoleman jälkeen!!
- Mutta mitä olemme me... Nyt ja tulevaisuudessa. Sano mitä? 

(Miettii käsi poskella epätoivoisen näköisenä.)

- Sinä kuolet joka tapauksessa ennen minua, ihan varmasti. Mihin joudut silloin sinä?
- Keskiaikana oli kolme vaihtoehtoa: pyhät pääsivät suoraan taivaaseen ja pahimmista pahimmat joutuivat helvettiin. Eri tavoin syntiset joutuivat kiirastuleen. 
- Nykyihminen ajattelee vielä aika keskiaikaisesti... 
- ... vaikka helvettiin ei ehkä uskota, tuonpuoleiseen uskotaan.
- Tuonpuoleiseen... Taivas vai kiirastuli, taivas ja kiirastuli... noilla sanoilla ei kai enää ole paljon merkitystä.
- Mutta idea, idea on edelleen sama. On olemassa paikka, johon kuoleman jälkeen mennään -
ja ehkä tullaan takaisin. Oli se sitten kiirastuli, taivas tai mikä hyvänsä toinen maailmaa, 
toinen ulottuvuus.

(Hän ponkaisee pystyyn - ja repii hiuksiaan ja melkein huutaa.) 

- Ei tästä mitään tule, ei minusta ole - ei kenestäkään ole - ajattelemaan tällaisia!
- Mutta silti ajatellaan; ja kuvitellaan että tuonpuoleinen on jopa parempi paikka
kuin se missä nyt ollaan. Entä jos ei olekaan niin? Entä jos sielu löytää kodin ... päätäistä tai suolistoloisena jonkun peräsuolesta?

(Ajattelee mielessään ettei tällaisia kerettiläisiä sielunvaellusajatuksia pitäisi ajatella. Ja palaa miettimään meitä.)

- Viheliäinen paradoksi! Ja niin tosi. Kuin Russellin paradoksi. Kuuluu ja ei kuulu joukkoon. Kuka sanoo mikä on mitäkin milloinkin? 

- Kun... kun sinä olet kuollut, haluan, että jäät tänne. Tänne minun luokseni. Et saa mennä minnekään... muualle. 

- Keskiaikana, keskiaikana tänne jääneitä tai tänne palaavia sanottiin kummituksiksi. Vainajat näyttäytyivät eläville. Olivat siis jonkinlaisia ... zombeja.

- Mutta älä tule PAHANA henkenä, tule hyvänä henkenä. Vaikka en ole ollut aina hyvä sinua kohtaan, älä rankaise minua siitä. Älä, älä tule pahalla. Älä pelottele minua tai saa sietämättömän kauhun valtaan. Tule, tule varovasti, hellästi hyväillen. Kuiskaa korvaani: tässä minä nyt olen. Mitä sinä minusta haluat?

- Eniten pelkään, että olet DEMONI. Että sinä näytät sinulta, mutta et olekaan sinä vaan jokin paholaisen inkarnaatio suoraan helvetistä tai mikä se paikka sitten onkaan, mistä pahimmat tulevat. 

- Pyhimykseksi sinusta ei ole, siitä minä olen sinun eläessäsi pitänyt huolen. 

(Nukahtaa väsyneenä perjantai-iltana, ehkä humalaansa, ehkä TV:n ääreen.)


Seksin jatkumo

(Vivian herää aamulla, jollei ole mitään syytä herätä johonkin muuhun aikaan, klo 12 - reikä reikä. Ensimmäinen ajatus hänen mielessään on aina hyvä aamuseksi. Ja harvoin sitä on tarjolla, jos koskaan.)

- Paska...

(Päivän aikana Vivianin on yleensä täysin mahdotonta ajatella muuta kuin itseään ja libinaalisia, seksuaalisia tuntemuksiaan. Vivian ajattelee seksiä 5-6 kertaa minuutissa, mikä häiritsee hänen normaalia elämäänsä, joka pakkomielteisten ajatusten takia on ennemmin abnormaalia kuin normaalia nuoren naisen elämää. Hän näkee kaikkialla, kaikissa esineissä seksiä ympärillään.)

- Kypärä? Joo-o. Joo-o.
- Hanska? Joo-o. Joo.o.

(Mikä tahansa peniksen muotoinen uloke synnyttää intohimon puuskan, joka kestää useita sekunteja.)

- Voi perse! Tätä levyä mä olen pyörittänyt jo kohta viisi vuotta. Tulis joku jo ja ottais mut, niin ei tarviis kärsiä tätä elämättömän elämän tuskaa!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti