keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Radcliffe: "Udolpho. Goottilaisen kirjallisuuden mestariteos" [1794]

Englantilaiskirjailija Ann Radcliffe oli eräs varhaisromantiikan suurista proosataitureista ja goottilaisen kirjallisuuden pioneereista. Hänen järkelemäinen mestariteoksensa "Udolpho" (1794) kertoo viattoman Emily St. Aubertin kamppailuista niin maailman pahuuden kuin oman sisimpänsäkin kanssa.

Mielikuvituksellinen juoni sijoittuu Ranskan ja Italian lyyrisiin lavasteisiin, joiden kautta nuoren naisen monivaiheinen tie kulkee sekä synkkiin linnoihin että idyllisiin maalaistaloihin. Kauhun ja ylevän tunteet vuorottelevat, eikä teos turhaan ollut niin Markiisi de Saden kuin Edgar Allan Poen suosikkeja. Mutta voittaako ihmisyys ja rakkaus vai petomainen julmuus? (Takakansi)

      *      *     *

Loistelias kirja, eikä uskoisi että englantilainen naiskirjailija on kirjoittanut sen 1700-luvun lopulla. Epäilemättä Ville-Juhani Sutisen käännös on tehnyt kirjasta luettavan 2000-luvun lukijalle. Kirja kaikkine koukeroineen on ehdottomasti maailmankirjallisuutta ja panee miettimään, miksi tällainen genrekirjallisuus vielä tänä päivänä on niin väheksyttyä.

Ann Radcliffe herkullisella tavalla, goottilaiselle kirjallisuudelle tuttuun tapaan, suomii tyylillään niin sokeaa valistususkoa ihmisen loputtomiin mahdollisuuksiin kuin romanttisia kuvitelmia ihmisen loputtomasta hyvyydestä, kun siihen vain annetaan mahdollisuus.

     *     *      *

"Udolpho" (2014) on kirja nuoresta naisesta Emilystä, Emily St. Aubertista, jonka äiti osoittautuu kirjan lopussa toiseksi kuin hän oli kuvitellut. Ja itse asiassa hän on markiisitar de Villeroin perijätär - ja tuli perimään mm. Udolphon linnan.

Emilyn vanhemmat kuolevat hänen olleessaan vielä nuori teinityttö, minkä jälkeen hänen huoltajakseen tulee tätinsä madame Cheron, joka ei ole kovin sopiva nuoren naisen kasvattajaksi. Ennen kuolemaaansa Emily ja hänen isänsä tekevät kotiseudultaan Gasconystä matkan rannikolle, jossa hän tapaa Valancourt -nimisen nuoren aatelismiehen, minkä jälkeen Emilyn ja miehen kohtalot kietoutuvat toisiinsa.

Kun madame Cheron hetken mielijohteesta menee naimisiin varakkaita naisia hyväksikäyttävän signor Montonin kanssa, Emilyn elämä mutkistuu - ja alkaa oikeastaan huikea seikkailu, joka johtaa Emilyn ensimmäisen kerran Udolphon linnaan, joka on Montonin hallussa. Täti kuolee Udolphossa, jossa hän on mm. miehensä vankina, eikä Emilyn tilanne ole paljon parempi. Montoni yrittää painostaa niin tätiä kuin Emilyä luopumaan omaisuudestaan miehen hyväksi, mihin naiset eivät suostu.

Emily joutuu myös Montonin ystävän kreivi Moranon painostuksen kohteeksi; mies haluaa naida nuoren, varakkaan naisen, sillä Emily on perinyt isänsä, jolla on - tosin rapistuva linna - Gasconyssä. Udolphon linna on Italian puolella rajaa. Kun Morano ei pääsee hyvällä tavoitteeseensa, hän yrittää kaapata Emilyn, mutta ei onnistu siinä.

     *     *    *

Emily ja Valancourt joutuivat siis erilleen, kun Emily lähti holhoojansa mukana maasta. Jossain vaiheessa uusperhe kiertää ympäri Italiaa ja viettää aikaana mm. Venetsiassa, jossa Montonilla on talo ja hämäräbisneksiä. Pysyvä tukikohta on kuitenkin Udolphon linna.

Emily onnistuu muutamien palvelijoiden Annetten ja Ludovicon sekä ihailijansa Du Pontin avulla pakenemaan linnasta, ja hän matkaa Ranskan Touloiseen edesmenneen tätinsä taloon, josta kolmikko oli lähtenyt matkaan. Ja missä hänen rakastettuna Valancourt asuu.

Emily saa palattuaan tietää, ettei miestä ole juuri näkynyt kotonaan, ja hänestä oli tullut mm. uhkapeluri Pariisissa, missä hän oli menettänyt omaisuutensa miltei kokonaan. Emily ja Valancourt kohtaavat, eikä Emily tiedä mitä hänen pitäisi ajatella miehestä. Vastaavasti Valancourt ei pidä itseään nykyisessä tilanteessaan naisen arvoisena.

Lopulta rakastavaiset kuitenkin saavat toisensa niin kuin saduissa.

       *     *     *

Montonin kohtalo on karu -  ja hän joutuu vankilaan tai jotain vielä pahempaa -, sillä lopulta Italian viranomaiset rynnäköllä pidättävät miehen, ja hajottavat hänen joukkionsa. Montoni oli ilmeisesti rikollisliigan johtaja, joka Udolphosta käsin teki ryöstöretkiä ympäröiviin linnoihin ym. Lisäksi linnan kätköihin merirosvot ja salakuljettajat piilottelevat tavaroitaan.

Emilyn elämä sen sijaan näyttää aina vain valoisammalta, sillä hän mm. tutustuu äitinsä sukulaisiin  de Villeroihin sekä kreivi de Villerfortiin ja lady Blancheen, joiden kanssa hän viettää laatuaikaa.

"He palasivat linnaan, ja lady Blanche vei Emilyn suosikkitorniinsa. Sieltä he lähtivät kuljeksimaan läpi ammoisten kamarien, joissa Blanche oli käynyt aiemmin. Emilystä oli hauskaa tarkastella näitä huoneita sekä vanhojen mutta silti loisteliaiden esineiden tyyliä. Hän myös vertaili niitä Udolphon linnan tavaroihin, jotka olivat vielä muinaisempia ja groteskimpia. " (s. 542)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti