lauantai 31. toukokuuta 2014

Schlöndorff: "Kauppamatkustajan kuolema" (1985)

Ikääntyvä myyntimies huomaa elämänsä tyhjäksi ja yrittää tehdä sille jotain.
       *     *     *

Yli 60-vuotiaan kaupparatsun Willy Lomanin (Dustin Hoffman) elämä on suomeksi sanottuna perseellään. Hän on vaarassa menettää kokonaan työnsä mitä hän tekee enää heikolla provisiopalkalla, eikä pysty maksamaan enää edes laskujaan. 

Hänen poikansa Biff (John Malkovich) ja Happy (Stephen Lang) eivät, puheistaan huolimatta, kunnioita miestä ehkä siksi että Willyllä on ylimitoitettuja odotuksia poikiensa suhteen. Mies miettii mikä meni elämässä pieleen ja voiko sille tehdä vielä jotain. (IMDb:ta mukaillen)

       *     *     *

Elokuva perustuu Arthur Millerin klassikkonäytelmään "Kauppamatkustajan kuolema" (1949), joka on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä näytelmistä New Yorkin Broadwaylla.

Itse pitäisin tätä ajattomana porvarillisen / työläisyhteiskunnan kuvauksena siitä, miten työläispojistakin yritetään kasvattaa hienoperseitä, yrittäjiä ja äkkirikkaita. Ja pahimmillaan lopputulos on yksilöiden kannalta täysi katastrofi. Kauppamatkustaja vertaa itseään koko ajan veljeensä Beniin (Louis Zorich), joka on hänelle normi menestyjästä, jostain sellaisesta mitä hän ei itse koskaan saavuttanut.

Hyvin kuvaavaa on, että elokuvassa Willy puhuu pitkiä, yksinäisiä monologeja Benin kanssa - tai tietysti - Benin haamun kanssa. Itse miestä hän on tuskin nähnyt vuosikymmeniin. Ja kun Willy ei itse menestynyt, hän siirsi menestyksen paineet vanhimpaan poikaansa Biffiin, jossa näytti aluksi olevan aineksia vaikka mihin, mutta sitten joku meni hieman - vain hieman - pieleen.

       *     *     *

Ohjaaja Volker Schlöndorffin "Kauppamatkustajan kuolema" (1985) on kuin valkokankaalle siirretty näytelmä, sillä suurimmaksi osaksi elokuva tapahtuu Lomanien talon sisällä. Vain muutaman kerran hetkellisesti poiketaan jossain muualla, hotellihuoneessa ja työpaikalla.

Näytelmän / elokuvan tapahtumat tapahtuvat kahden päivän aikana, jolloin vanhempi poika n. 35-vuotias Biff on käymässä vanhempiensa luona. Kolmikymppinen Happy (Harold) asuu vielä kotona. Kummallakaan pojalla ei ole omaa perhettä tai elämää, mutta Happyllä on työpaikka yrityksessä, jossa hänellä on etenemismahdollisuuksia ja kohtalainen palkka. Biff on työtön, ja vähitellen paljastuu, että hän on kenties vasta vapautunut vähäisten röstöstelyiden takia vankilasta.

Perheessä on tärkeää pitää yllä kulisseja, ja varsinkin isä Willy elää loputtomien elämisvalheiden keskellä, eikä hän enää tiedä mikä on totta ja mikä kuviteltua. Kohtaaminen Biffin kanssa pakottaa hänet lopulta katsomaan totuutta suoraan silmiin.

Vaimo Linda on nähnyt merkkejä siitä, että Willy ehkä suunnittelee itsemurhaa, mistä hän kertoo pojille. Kukaan ei oikein tiedä mitä asialle tulisi tehdä, ja vaikka Biff ottaa asian riitelyn keskellä puheeksi, asia jää silleen.

Ilmeisesti korsi joka katkaisee kamelin selän on se, että Willy saa potkut töistään, joista hän ei tosin ole pitkään aikaan saanut edes palkkaa. Kun muut ovat menneet nukkumaan, Willy harhojensa keskellä lähtee ulos - ja ajaa autolla itsensä hengiltä, mikä on viimeinen hyvä teko vaimolle Lindalle. Näin hän takaa, ettei tämän tarvitse elää loppuelämäänsä tyhjätaskuna vaan saa sievoisen vakuutuskorvauksen, mikäli nyt vakuutusyhtiö suostuu korvauksen maksamaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti