sunnuntai 4. toukokuuta 2014

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 308: "Tyhjän paperin nautinto..."

Tänään, ja oikeastaan koko viikonvaihteen, sain kokea hetkittäin tyhjän paperin nautintoa. Sillä olin muutaman muun kirjoittajaopiskelijan kanssa Hämeenlinnan Verkatehtaalla pohtimassa kirjoittamisen opettamista - ja opettamiseen liittyviä tehtäviä. Ja kun tehtävistä on puhe, niitä täytyy myös tehdä ja testata käytännössä. 

Viimeinen tehtävä koski kahden oppitunnin suunnittelua 10-12-vuotiaiden lasten sainataideryhmälle. 

    *     *      *

Viimeinen itsenäisesti tehty tehtävä puolestaan liittyi kaikille kirjoittajille tuttuun bloki-ongelmaan, tilanteeseen jossa ei synny tekstiä, vaikka kuinka yrittäisi. Tehtävää ei tarvinnut jakaa muiden kanssa, joten en jakanut sitä. En edes kertonut, mikä oli kirjoittamisen kohteena. Kerroin vain yleisesti mistä kirjoitin eli kirjoitin aiheista tai aiheesta, josta ei saisi kaunokirjallisesti jostain syystä kertoa - ei ainakaan kovin yksityiskohtaisesti ilman että teksti menettää kaunokirjallisen arvonsa muiden silmissä.

Jumiutunutta kirjoittamista oli tarkoitus purkaa sisäisellä dialogilla sisäisen sensorin ja  luovan minän välillä. Tästä siis oli tehtävässä kyse. Aikaa oli 5 minuuttia, ja aloin heti kirjoittaa mitä tuli ensimmäisenä mieleeni. Kirjoittamisen jälkeen sai halutessaan lukea oman tuotoksensa, mistä käytiin tällöin lyhyt keskustelu.

     *      *     *

No, lukijana tietysti arvaat, että rusautan päivällä parissa minuutissa kirjoittamani tekstin tähän. Keskustelun aloittaa luova minä:

Haluaisin kirjoittaa seksistä. Tai sanotaan niin orgastisesti kuin suinkin.

- Mitä? Seksistä. Sehän on pornoa. Eivät pornosta kirjoita kuin aikuisviihdettä tekevät. Ei se ole sanataidetta tai vakavasti otettavaa kirjoittamista.

Vakavasti otettavaa kirjoittamista? Mikä sitten on vakavasti otettavaa jos ei seksi. Tässä kulttuurissa.

- Rajansa kaikella. Ei kaikesta voi ja saa kirjoittaa. Tärkeää on tarina ja miten se on kerrottu. Seksissä mennään tarinan kannalta merkityksettömiin yksityiskohtiin

Kuka sanoo ja kelle mikä on merkityksellistä.

- Minä. Sinun sisäinen sensorisi. Sitä paitsi mitä muut ajattelevat, jos alat kirjoittaa vain seksistä, seksikohtauksia.

Enhän sanonut että alan kirjoittaa vain seksistä, mutta miksei sitä voisi ottaa myös - aiheena kirjoittamisen ytimeen.

- Voihan sen tietysti ottaa kohteeksi. Minkä tahansa voi ottaa. Aidan seipäästäkin voi kirjoittaa ja aidalla istuvasta variksesta, vaikka romaanin ja toisenkin. Vaikka koko elämänsä ajan.

Niin, yksi kirjoittaa yhdestä aiheesta toinen toisesta. Jopa koko elämänsä.

- Keskittyisit olennaiseen. Olennaista on ihmisen elämä ja mikä sen kokonaisuuden kannalta on merkityksellistä?
 

Entä jos elämässäni seksillä - niin kuin muuten muidenkin elämässä - seksillä on keskeinen merkitys?

- Nyt olet hakoteilla. Seksi on vain väline muiden arvojen ja nautintojen saavuttamisessa, ei sillä itsellään ole mitään itseisarvoa.

Eikö. Ajattelepa elämää ilman seksiä?

- Voin hyvinkin ajatella. Ei se ole monellekaan ihmiselle suuri ongelma. Varsinkaan silloin kun sitä ei ole.

Niin, mutta saattaa olla ongelma, silloin kun sitä haluaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti