perjantai 9. toukokuuta 2014

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 309: "Tämä on nykyperinnettä -"

- tai jos ollaan tarkkoja: tämä muuttuu nykyperinteeksi, jos joku alkaa tutkia tätä. Jos alan tutkia edellistä lausetta, edellistä blogikirjoitusta, blogia, tämä muuttuu maagisesti nykyperinteeksi.

Ennen vanhaan perinnettä oli se, mitä kerättiin suullisena perinteenä, mutta vähitellen viimeisen 40-50 vuoden aikana käsitykset tästä asiasta ovat muuttuneet, maailma on muuttunut. Enää kansa ei ole luku- ja kirjoitustaidotonta - ja tarinat eivät välity toiselta toiselle vain 'suusta suuhun' -menetelmällä.

Ja folkloristit ajattelevat jopa niin, että blogin kirjoittaja voi tulla tietoiseksi siitä, että se mitä hän tekee, on nykyperinnettä eikä vain tavanomaista bloggaamista. Tietysti nyt herää kysymys, milloin tavanomainen blogikirjoitus oikeasti muuttuu nykyperinteeksi ja voidaanko mitä tahansa tutkia perinteenä? Menettääkö nykyperinne merkityksensä, jos mikä tahansa mielenilmaisu on mahdollinen tutkimuksen kohde?

    *     *      *

No, oikeasti tämä ei ole nykyperinnettä, mutta voisi olla. Jos 100 000 ihmistä seuraisi blogia, ja kommentoisi tekstejä, asiasta tuskin tarvitsisi enää keskustella. Toisaalta Islannissa tai Fär-saarilla tuskin olisi tällöin tällaista kansanperinnettä ollenkaan...

Eli kuinka paljon on paljon? Kuinka laajalle, oikeasti, tarinan täytyy levitä, että siitä tulee perinnettä? ... onko uutinen perinnettä? Onko uutinen, siitä että ex-pääministeri ja eduskunnan puhemies Paavo Lipponen pitää nykyistä pääministeriä röyhkeänä paskiaisena, nykyperinnettä?

Perjantaina kahvihuoneessa luultavasti keskustellaan, kuinka röyhkeä ja törkyinen poliitikko voi olla ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä, ja tyhmä, ilman että häntä voi pitää esimerkiksi maanpetturina ja syyttää valtakunnanoikeudessa? Ja mitä on EU-aikana isänmaallisuus, jolloin isänmaana on koko Eurooppa jne. Tällaista kahvihuoneissa työpaikoilla saatetaan huomenna keskustella ja keskustellaankin

     *     *      *

Jos puheet joista uutisissa on kerrottu ovat vain huhuja ja juoruja tai disinformaatiota  (= tarkoituksellisesti harhaanjohtavaa tietoa), ne ilmeisesti muuttuvat nykyperinteeksi. Ihmiset uskovat siihen, mitä lehdissä, televisiossa ja radiossa kerrotaan ja tästä uskomuksesta tulee perinnettä. Suomalaisilla on tapana uskoa siihen, mikä mediassa kerrotaan totuutena kyseenalaistamatta sitä.

Tieto siitä, että Venäjä/Neuvostoliitto on Suomen perivihollinen, ei ole kansanperinnettä,mutta tieto siitä että suomalaiset uskovat perivihollisen olemassaoloon, on perinnettä.Tieto siitä, että suomalaiset kuvittelevat jonkun uhkaavan heitä, on perinnettä. Tarinat siitä, miten suomalaiset varusmiehet aivopestään uskomaan mitä tahansa pahaa Venäjästä ja venäläisistä, ovat nykyperinnettä. Vastaavasti perinnettä ovat myös harhaluulot omasta paremmuudesta. Suomalainen tappaja on maailman paras tappaja. Ei siis tietysti tappajana vaan suomalainen tappaa vain silloin, kun hänen on ihan pakko. Muut tappavat silloin kuin heitä huvittaa tms.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti