torstai 22. toukokuuta 2014

TYHJÄ PAPERI KERTOO. Osa 315: "Lomailua"

Mihin se aika oikein kuluu? Olen toukokuussa viettänyt kesän lomapäiviä, ja tuntuu että aika valuu käsistä kaikkeen pieneen puuhasteluun.

No, on tähän lomaan liittynyt joitain säänöllisiäkin aktiviteetteja (hieno sana, aktiviteetti). Tai oikeastaan vain yksi aktiviteetti: uiminen ja tarkalleen ottaen sen opettelu. Olen käynyt tähän mennessä 8 kertaa porskuttamassa Hämeenlinnan uimahallissa, tietysti siinä matalassa altaassa. Yritän hieman parannella tekniikkaani, niin uimisesta nauttii enemmän. Ainakin uskon siihen.

Viimeksi olin uimakoulussa peruskoulun alaluokilla, enkä ole sen jälkeen juurikaan harrastanut uimista. Kesäistä kastautumista veteen eivät kuntouimarit, puhumattakaan kilpauijista, pidä uimisena, lähinnä vain hymähtelevät sille, kun sanon "että olen jo käynyt pari kertaa uimassa". Ja ymmärrän sen oikein hyvin.

     *     *     *

Uimatekniikkakurssi jolla olen, on suunnattu kaupungin työntekijöille, millainen pääkirjaston kirjastonhoitajana tietysti olen. Tämän vuotinen kurssi oli niin suosittu, että kursseja on pyörinyt toukokuussa samaan aikaan kaksikin. Ja hauskaa on ollut - ja samalla on voinut tutustua ihmisiin, joita ei tavallisesti tapaa missään. Toki kahdet kasvot olivat tutut kirjaston tiskin takaa.

Ei liene yllätys, että ryhmä jossa olen, on hyvin naisvaltainen. Lisäksi ryhmässä ei ole kuin yksi toinen mies. Loput n 10 henkilön ryhmästä ovat naisia. Ja tietysti - olen ryhmän surkein uija ja ikänestori, vaikka en kyllä ihmeekseni ole (omasta mielestäni) jäänyt paljonkaan muista jälkeen.
 
     *     *     *

Edellinen kerta oli eilen keskiviikkona. Menin tapojeni mukaisesti hyvissä ajoin hallille ja uiskentelin puoli tuntia omia aikojani ja omalla tyylilläni ennen kuin muut tulivat. Vähän ennen varsinaisen uimatunnin alkua jäin juttelemaan uimaohjaajan kanssa niitä & näitä, jolloin paljastui että hän on SM-tason uimari. Suvi Pulkkinen oli viime syksynä uinut jopa Suomen ikäkausiennätyksiä 25-29-vuotiaiden sarjassa. Kevään SM-uinneissa Turussa hän oli 100 metrin vapaauinnin finaalissa - Hanna-Maria Seppälän lisäksi ainoa 80-luvulla syntynyt. Muut olivat huomattavasti heitä nuorempia!

Pulkkinen on, sen lisäksi että hän on huippu-uimari, loistava pedagogi, joten onnekseni - ja ryhmäni onneksi - olemme saaneet kenties Suomen parasta uimaopetusta. Tosin lähtötaso ainakin meikäläisellä on sen verran alhainen, etteivät tulokset muutaman kerran jälkeen vielä taida näkyä, mutta nyt ainakin tiedän, miten kaiken tulisi tapahtua. Missä asennossa käsiä, jalkoja ja koko kehoa tulisi pitää, jotta uinti sujuisi. Varsinkin hengittäminen on yllättävän hankalaa, niin ettei uuvuta itseään heti ensimmäisen 50 metrin aikana jne.
 
     *     *     *

Tämä päivä kului kaupungilla. Aamulla vein äidin keskussairaalaan kuntoutukseen. Hänen jalkansa ei vieläkään toimi keväisen selkäleikkauksen jäljiltä. Sitten kävimme hautausmaalla, jonne veimme kukkia. Ja loppu aika kului Tiiriössä. S-puutarhamyymälästä haimme taimia lähinnä äidin parvekkeelle (mansikka, paprika, tomaatti, joitain yrttejä).

Viikon ruokaostokset tuli tehtyä myös samaan syssyyn, ostoskeskuksessa kun oltiin. Ja kävin vielä pesemässä autonkin - sen pakollisen vuosittaisen pesun. Syödäkin piti jossain ... ja päädyimme paikalliseen hampurilaisravintolaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti