lauantai 21. kesäkuuta 2014

Andrejev: "Juudas Iskariot" (1980)

"Juudas Iskariot" (1980) on syvästi vaikuttava novelli Jeesuksesta ja hänen opetuslapsistaan. Kertomuksena teemana on Juudaksen persoona ja ratkaiseva osuus Golgatan suureen draamaan ja pääsiäisen tapahtumiin. Ruma ja köyhä Juudas on Jeesuksen lumoissa, mutta toisaalta ironinen ja uhmakas ja halveksii toisten opetuslasten mielistelevää ja omaa etuaan tavoittelevaa suhtautumita Mestariin. Jeesuksen kavaltaessaankin hän katsoo tekevänsä ajat sitten ennustetun osuutensa kärsimyshistoriassa ja toimivansa vain Jeesuksen kuninkuuden kunniaksi. Vaivaiset 30 hopearahaa saadessaan hän katsoo pettäneensä ylipapit, ei Jeesusta.

Leonid Andrejev kuvaa Juudas Iskariotin tarinaa "Raamatun" (n. 314) kertomuksen perusteella. Juudaksen perusrakenteen ja kehityksen kuvaus on tietenkin hänen oman kertojakykynsä tuotetta. Sellaisena se on vaikuttava ja uskottavat ja syvästi järkyttävä kertomus kavaltajan tiestä. Nimenomaan psykologisena ihmiskuvauksena Juudaksen tarina kasvaa taiteellisesti mittavaksi suoritukseksi. (Takakansi)

     *     *     *

Mainio kirja Jeesuksen - ja Juudas Kariotilaisen - viimeisistä viikoista ja päivistä ennen kuin Jeesuksesta tuli kristinuskon 1. marttyyri - ja Juudaksesta heti perään 2. marttyyri ja pyhimys. Tätä kirjaa lukiessa tajuaa, että esimerkiksi juutalaisten toistuva vainoaminen kristityssä maailmassa - joka huipentui 2. maailmansodan massamurhiin - oli vääjäämätöntä, sillä tavalla tai toisella kristittyjen oli päästävä lopullisesti niskan päälle juutalais-kristillisessä maailmassa. Muuten kaikki, vuosisatainen, työ oman paremmuuden osoittamiseksi olisi ollut turhaa. - Kun jumalan valittu kansa tuhotttiin ja rippeet siirrettiin sivuun, ongelma näytti lopullisesti ratkaistulta. Mutta kuinkas siinä oikein kävikään?

Siinä kävi niin, että kristinusko koki kyllä täydellisen haaksirikon 1940-luvulla, mutta jostain ihmeen syystä sitä edelleenkin tekohengitetään, mikä ei ole kunniaksi eurooppalaisille kansoille. Ehkä Euroopan yhä syvenevän alamäen yhtenä keskeisenä syynä on pysyvä henkinen lamaannus, joka johtuu alunperinkin aikansa eläneestä uskonnosta josta pidetään kynsin hampain kiinni vielä 2000-luvulla. Siinä missä muu maailma porskuttaa eteenpäin, EU-maiden alamäelle ei näy loppua.

       *      *      *

Romaanissaan "Juudas Iskariot" (1980) Leonid Andrejev johdonmukaisesti korostaa Juudaksen merkitystä myöhemmin syntyvän maailmanuskonnon ensimmäisenä pyhimyksenä. Ilman häntä ei olisi Jeesus päässyt marttyyriksi. Kirjaa lukiessa syntyy pelottavia oivalluksia siitä, mitä jo ensimmäiset kristityt ajattelivat juutalaisista saddeuksista ja farisealaisista ym. Jos he olisivat pystyneet listimään toisinajattelijat, he olisivat tehneet sen.

Vaihtoehtoinen strategia oli levittää omaa uskoa ja uskontoa tuottamalla liukuhihnalta marttyyreitä ja uskonsotureita. Ja niitähän länsimaisen ihmisen historia on täynnä - eikä muuta historiaa taida juuri ollakaan, mikä on aika masentavaa.

Kirjan lopussa Juudas hirttää itsensä, mikä on varsin uskottava kuvaus tilanteesta, jossa mies sosiaalisesti oli. Hänellä ei merkityksestään huolimatta olisi ollut tulevaisuutta apostolina, sillä hänellä olisi ollut koko ajan petturin leima otsassa. - Toisten opetuslasten suhtautuminen tilanteeseen oli oireellista, ja Juudaksen oli helppo vetää johtopäätöksensä.

Tosin Juudas oli tietoinen kohtalostaan jo paljon ennen loppua. Kun opetuslapset väittelivät siitä, kuka heistä 1. istuu Jeesuksen rinnalla taivaissa, Juudaksella ei ollut epäilystäkään etteikö se olisi hän. Muut pitivät miehen käyttäytymistä röyhkeänä, mutta niin mies itse kuin Jeesuskin tiesivät, mikä rooli hänellä tulisi olemaan, mitä muut eivät sitä ymmärtäneet.

       *      *      *

Andrejev kuvaa Juudas Iskariotin koko ryhmän sosiaalisesti taitavimmaksi, mukaan lukien Jeesuksen. Hän osasi toimia uhkaavissa tilanteissa ja useasti pelasti miesjoukon ulkopuoliselta väkivallalta. Silti Juudas oli apostolien joukossa koko ajan väheksitty ja halveksittu, eikä hänen arvoaan ymmärretty ja haluttu hyväksyä.

Kriittisesti arvioituna Jeesuksen ja Juudaksen suunnitelma oman liikkeen kannatuksen lisäämiseksi Juudeassa ja muilla juutalaisalueilla ei onnistunut. Kansa saatiin tosin yllytettyä Jeesusta vastaan, mutta se ei synnyttänyt suurta kansanliikettä vaan opetuslapset joutuivat lähtemään pakolaisina muille Rooman valtakunnan alueille levittämään ilosanomaansa.

Asia jäi kristittyjen hampaankoloon, ja vasta ristiretkeläiset 1000-luvun lopulla palasivat korjaamaan tuolloin syntynyttä vahinkoa, minkä juutalaiset saivat tuntea nahoissaan. Ruotsi-Suomestakin lähti kirkasotsaisia nuoria miehiä pyhiinvaellukselle ja sotimaan pyhään maahan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti