lauantai 21. kesäkuuta 2014

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 94 -

CC by  Mimmi Lithen - Carpe Diem
Silmäilen silloin tällöin Yle Areenan ohjelmia löytääkseni jotain kiinnostavaa - ja mitä minulta on jäänyt näkemättä. Katson TV:tä hyvin satunnaisesti ja jaksoittain. Toisinaan kuluu viikkoja, etten katso mitään.

Tällä kertaa silmäni osuivat laulaja Annie Lennoxin juontamaan 7-osaiseen dokumenttisarjaan  "Naisten kokemaa" (Women on the Frontline), jonka oli tuottanut UNIFEM eli YK:n Naisten kehitysrahasto, joka on tehnyt hyvää työtä mm. Afrikassa naisten työllisyyden edistämiseksi. Ohjelmasarja muuten löytyy myös YouTubesta, sillä Yle Areenasta ne vähitellen poistuvat.

     *     *     *

Katsoin läpi 1. osan vain todetakseni, että se sopii hyvin Juhannusiltaan, sillä Joulu ja Juhannus ovat  suomalaisissa turvakodeissa kaikkein kiireisimpiä - ja niitä on tarpeeseen nähden liian vähän.

Haastattelin vuosia sitten kahta naista, jotka pitävät turvakotia ja he kertoivat yksityiskohtaisesti siitä, mikä on tilanne Suomessa, eikä se ole siitä muuttunut mihinkään. Esimerkiksi Juhannuksena turvakotien kaikki paikat ovat ruuhkaksi asti täynnä.

Naiset olivat osallistuneet myös Suomen mittakaavassa merkittävään pilottihankkeeseen, sosiaalityöntekijöinä, missä kotihälytyksen tullessa, poliisin mukaan lähti perheväkivaltatapauksiin perehtynyt sosiaalialan ammattilainen.

Samalla tavoin kuin tässä Annie Lennoxin dokumentissa "Naisten kokemaa", jossa puhuttiin Itävallasta, myös Suomessa poliisit ovat autuaan ymmärtämättömiä tällaisista asioista. Poliisien ymmärrys väkivallasta, kun on syntynyt itse harjoitetun väkivallan ja aggressiivisen käyttäytymisen kautta mitä koko kulttuuri ruokkii.

Käsittämätöntä on, että esimerkiksi poliisien koulutukseen hakeuduttaessa saa lisäpisteitä armeijakokemuksesta. Siitä että on opetellut systemaattisesti tappamaan ja raiskaamaan naisia sekä kokemaan vihantunteita itselle täysin tuntemattomia ihmisiä kohtaan, sillä siitähän sodassa pohjimmiltaan on kyse.

     *     *     *

Itävalta, jossa dokumettisarjan 1-osassa kerrottiin, on väkivallan suhteen tyypillinen EU-maa eli hyvin väkivaltainen. Maassa on 1990-luvun lopulla kehitetty lainsäädäntöä siihen suuntaan, että perheväkivaltaan on ollut helpompi puuttua ja saada pysyviä muutoksia perheiden tilanteeseen. Ja kokeilu on osoittautunut onnistuneeksi.

Silmiinpistävää kuitenkin on, että itse väkivallankulttuuri on jätetty koskemattomaksi, sillä toimet ovat kohdistuneet vain siihen, että olemassaoleva väkivalta on saatu jotenkin hallintaan.

Miehinen katolinen kulttuuri ruokkii väkivaltaa, samoin eurooppalaisten valtioiden kansallismielisyys ja armeijoiden ylläpitäminen. Muka tasa-arvon nimissä esimerkiksi Suomessa naisia vedetään yhä tiiviimmin mukaan tähän väkivallan kulttuuriin, mikä on vakava yhteiskunnallinen sairaus, epidemia, johon siihenkin tulisi puuttua.

Kaikkein näkyvintä väkivalta on joka ilta eurooppalaisten perheiden olohuoneessa. Väkivalta- ja poliisisarjoja on TV:ssa yhä enemmän, eikä niitä voi mitenkään järkevällä tavalla välttää. Huolestuttavinta ovat kuitenkin pelien maailma, sillä käytännöllisesti katsoen lähes kaikki suosituimmat pelit ruokkivat jopa äärimmäistä väkivaltaa toisia ihmisiä kohtaan.

     *     *     *

Yksi asia hyökkäsi "Naisten kokemaa" -ohjelmassa (1/7) erityisesti silmille, ja se oli se, että väkivaltaisimmiksi tapauksiksi leimattiin tai nostettiin Itävallan maahanmuuttajien, turkkilaisten harjoittama väkivalta. Uudet lakiin perustuvat menettelytavat kun kävivät toisesta kulttuurista tulleiden miesten kunnian päälle, näin väitettiin. Miehille oli nöyryyttävää se, että heidät saatettiin tuosta vaan naapurin ilmiannon tms. jälkeen eristää kodistaan 10 päiväksi - tai pidemmäksikin aikaa, mikä itseasiassa vain ruokki väkivaltaista käytöstä. Kunnian takia kun voitiin tehdä vaikka murhia.

Asia esitettiin ohjelmassa ikään kuin muslimimiesten käytös tekisi katolisten miesten harjoittaman  väkivallan hieman oikeutetummaksi. Varsin alhainen ja rasistinen veto kesken ohjelmaa, jota ei mitenkään kommentoitu, mutta mistä katselijat saivat varmasti kiksejä.

Ohjelma jätti myös paljon kysymysmerkkejä. Väkivaltaan suhtauduttiin loppujen lopuksi aika mekaanisesti, eikä perheväkivallan erityispiirteisiin juuri puututtu - ja perheen sisäiseen dynamiikkaan. Ja ennen muuta naisten omaan osuuteen siinä, mitä perheen sisällä tapahtuu. Kysehän on loppujen lopuksi ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, joka eskaloituu väkivaltaisiksi teoiksi.

Naisilla, jotka ovat sosiaalisesti taitavia, on aina myös itsellään käytettävissä keinot tilanteeseen puuttumiseen. Siihen ei tarvita mitään lainsäädäntöjä vaan ihmisten välisten vuorovaikutussuhteiden ja pelien ymmärrystä. Väkivalta on AINA vältettävissä myös itse tilanteessa tavalla tai toisella, eikä siihen tarvita ulkopuolista ja väkivaltaista interventiota.

Ja kyse on loppupeleissä siitä että esimerkiksi kouluissa ei kerrota siitä, millä tavoin ihmisten välisiä ongelmia voi  ratkoa. Sen sijaan kouluissa hakataan lapsia ja nuoria "Raamatulla" päähän, mistä ei opi mitään. Uskontotunnit voisi perustellusti korvata kulttuuri- ja vuorovaikutustaidoilla, jossa opetellaan toimimaan taitavasti ja rauhanomaisesti muiden ihmisten kanssa.

Onhan niin, että jos jumala olisi olemassa, hän auttaisi väkivallan kohteeksi (toistuvasti) joutuneita kuten esimerkiksi Itävallassa ja Saksassa keskitysleireihin joutuneita ja joukkomurhattuja juutalaisia, romaneja ja muita tänäkin päivänä syrjittyjä ryhmiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti