maanantai 30. kesäkuuta 2014

- CARPE DIEM - Tartu hetkeen - 95 -

CC by  Mimmi Lithen - Carpe Diem
Irakissa kuohuu jälleen. En ole seurannut kovin tarkkaan viimeaikaisia tapahtumia, mutta Irak on joka tapauksessa ihimiskunnan kulttuurin kehto, jossa keksittiin kirjoitustaito ja kirjoitettiin ensimmäiset kirjat.

Vanhin suomeksikin vihdoin käännetty kirja "Gilgames. Kertomus ikuisen elämän etsimisestä." (3 000 eaa) on tuosta legendaarisesta Kaksoisvirran maasta, jossa syntyivät kertomukset, jotka lopulta löysivät tiensä niin Tooraan, Vanhaan testamenttiin kuin Koraaniinkin. Suurten uskontojen vanhimmat tarinat ovat yhtä ja samaa juurta, mikä panee tietysti miettimään...

Vuonna 2003 USA:n täsmäpommittaessa Bagdadin lähialueita osa tästä maailmanperinnöstä tuhoutui lopullisesti. USA siis teki samaa kuin taliban-sissit muutamaa vuotta ennen heitä räjäytellessään Afganistanissa valtavia, tuhansia vuosia vanhoja Buddhan patsaita.

       *     *     *

USA:n hyökkäys Irakiin vuonna 2003 valheellisin ja väärennetyin perustein ja  kansainvälisen yhteisön (YK) tahdon vastaisesti on 2000-luvun tähän asti häpeällisin ja moukkamaisin teko, jolla USA ainoastaan takasi omat taloudelliset intressinsä alueella.

Eikä kansainvälisen yhteisön normien ja sopimusten rikkomisesta aiheutunut supervallalle minkäänlaisia taloudellisia tai muita pakotteita. Esimerkiksi YK, kun on taloudellisesti täysin riippuvainen USA:n maksuosuuksista ja koko järjestö kaatuisi, mikäli USA jättäisi jäsenmaksunsa maksamatta.

Presidentti George Bushin lähipiirin tilejä ei jäädytetty tms, eikä julkisuudessa alettu käydä keskustelua armeijan saati sitten NATO:n purkamisesta. Suomessa ulkoministeri Erkki Tuomioja ei noussut barrikadeille niin kuin Vietnamin sodan aikaan 1970-luvulla ja vaatinut sodasta vastuussa olevien päitä vadille. Hän oli huolissaan Kokoomuksen painostuksen edessä vain siitä, että hyvät suhteet USA:han vain säilyvät oli tilanne sitten mikä hyvänsä.

       *     *     *

Bagdadin taistelussa
kaatunut
Vuoden 2003 propagandasota Suomen tiedotusvälineissä ja kansainvälisessä mediassa nousi mieleeni katsellessani viimeistä 10. osaa dokumenttisarjasta  "Magnum - tarina valokuvan takana" (2013), jossa on kerrottu miten maailman kuuluisimmat lehtikuvat ovat syntyneet. Viimeisessä jaksossa kuvaaja Alex Majoli kertoo omasta toiminnastaan Irakissa sodan aikana.

Yhdessä ehkä eniten käytetyssä lehtikuvassa kannetaan kaatunutta amerikkalaissotilasta paareilla helikopteriin. Paarien takana oleva mies kurkottaa tarkoituksenaan vetää lippua miehen kasvoille, jotka ovat hieman näkyvissä lipun alta.

Alex Majoli kertoo, että tilanteessa kaikki olivat hiljaa, tunnelma oli rituaalimaisen hiljainen, ja mies vain nostettiin koneeseen. Sitä ennen hänet oli tuotu ambulanssilla noin 10 kilometrin päästä läheltä Bagdadia, jossa oli yhteenottoja Husseinin joukkojen kanssa.

     *     *     *

Italialainen Majoli ei uskonut, että hänen kuvistaan oltaisiin kovin kiinnostuneita, mutta USA:ssa ne otettiin innostuneita vastaan. Juuri tällaisia kuvia, joissa amerikkalainen sotilas on antanut henkensä isänmaan puolesta, kuitenkin haluttiin, sillä se tuki sotapropagandaa. Sota oli siitä poikkeuksellinen, että amerikkalaisia sotilaita kuoli vain muutamia kymmeniä. Irakilaisia vastaavasti tuhansia, joiden joukossa oli paljon siviilejä. Myös aineelliset vahingot olivat mittaamattomat.

Jälkikäteen Alex Majoli sai tietää, kuka kuollut kersantti oli - ja hän lähetti kuvan perheelle. Vastalahjana hän sai T-paidan, jossa oli kuva miehestä.

Amerikkalaisten sotilaiden asenteesta sotaa kohtaan kertoo paljon se, miten he kertoivat omaisille tapahtumasta ja omista tuntemuksistaan. Kersantin sanottiin kuolleen nopeasti ja tuskattomasti ja häntä autettiin se mitä pystyttiin. Mutta lopulta he huomasit miehen olevan "Jumalan käsissä", minkä jälkeen mies peitettiin paareilla USA:n lipulla.

Koossa ovat kaikki vaadittavat sodan sairaan nationalistiset elementit. Sotaa käydään kristittyjen Jumalan (vastustajat olivat muslimeja) ja isänmaan nimissä (isänmaata tosin ei uhannut mikään) persoonallista pahaa vastaan. Ja tietysti demokratian edistämiseksi (mitä sota ei kuitenkaan edistänyt ainakaan tavallisen kansalaisen kannalta katsottuna).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti