maanantai 23. kesäkuuta 2014

Dick: "Hämärän vartija" (1990)

"Selviytyäkseen tässä fasistisessa poliisivaltiossa pitää aina osata esittää nimi, oma nimi. Ihan aina. Se on ensimmäinen merkki josta ne katsovat että olet kamoissa, kun et saa päähäsi kuka helvetti olet."

"Hämärän vartija" (1990) on amerikkalaisen tieteiskirjailijan Philip K. Dickin tuotannon keskeisiä teoksia. Vuonna 2006 ilmestyi kirjan pohjalta tehty filmatisointi, jossa näyttelivät mm. Keanu Reeves ja Winona Ryder. Elokuva herätti paljon huomiota ja nosti kirjan entistäkin ajankohtaisemmaksi. (Takakansi)

     *      *      *

Tämä kirja on yhtä ajankohtainen kuin Helsingin huumepoliisin päällikön Jari Aarnion oikeusprosessi, joten siksi se voisi olla terveellistä lukea. Päähenkilö Bob Arctor on vaarallisen synteettisen huumeen jota kutsutaan D-aineeksi välittäjä - ja käyttäjä. Sen lisäksi hän on huumepoliisi Fred, joka 'hämärän vartijana' vartioi myös omia tekemisiään. Ihmisten vastakkaiset roolit ovat muutoinkin kietoutuneet toisiinsa.

Viimeistään tämän kirjan luettuaan ymmärtää, miksi mielisairaanhoitajat elämänsä jossain vaiheessa löytävät itsensä potilaina, eikä vankien ja heidän vartijoidensa välillä ole suurtakaan eroa. Jokainen sosiaalipsykologi / sosiologi Erwin Goffmanin totaaliseksi instituutioksi kutsuma paikka on samanlainen. Tämä koskee yhtä hyvin armeijaa kuin kirkkoakin.

Moraalinvartijoina pidetyt papit ovat käyttäneet katolisen kirkon perustamisesta lähtien poikia seksuaalisesti hyväkseen, mikä on loogista, sillä kyse on totaalisesta instituutiosta, jossa vastakohdat kohtaavat toisensa; äärimmäinen moraali ja moraalittomuus. Kiltit, nössöt äidin pikkupojat ovat tilaisuuden tullen hillittömiä murhaajia ja raiskaajia, sillä sellaisiksi heidät on koulutettu miesten koulussa.

     *      *      *

Robert (Bob) Arctorin kohtalo on surullinen. Noin 35-vuotiaana hän joutuu eräänlaiseen loppusijoituspaikkaan liittovaltion klinikalle, jota kutsutaan Uudeksi tieksi. Sitä ennen hän eli 2-elämää S.A. Fredin / Robert Arctorin nimillä. Pukiessaan 'sekopuvun' päälleen hän muuttui huumepoliisiksi muutoin hän tunsi nimen Bob Arctor.

Bobin tilanne ei ole alussakaan kovin hyvä. Hän on pahasti koukussa synteettiseen D-huumeeseen, jota USA:ssa pidetään uhkana koko kansakunnan olemassaololle. Kukaan ei tarkalleen tiedä, mistä huume tulee ja ketkä sitä välittävät. Tosin Bob on itse osa tätä ketjua sen viimeisenä lenkkinä, hän sekä ostaa että myy ainetta, mutta vain pieniä määriä.

Vähitellen syntyy vaikutelma, ettei mitään hierarkista ketjua ole edes olemassa. D-huumeen komponentteja ja itse ainetta valmistetaan sadoissa ja tuhansissa paikoissa - ja se leviää kuin huhu kädestä käteen. D-huumeessa on jotain samaa kuin esimerkiksi internetissä. Yhden palvelimen kaatuminen ei kaada koko verkkoa.

Kun Bobin toinen aivopuolisko on käytännöllisesti katsoen tuhoutunut, eikä hän hallitse enää toista minäänsä, hänen esimiehensä ja tyttöystävänsä Donna vievät ja jättävät hänet klinikalle, missä hän seniilinä kuolee luultavasti varsin pian.

Kaikki henkilöt ja tapahtumat kummallisella tavalla kietoutuvat toisiinsa, eikä todellisuus ole enää USA:ssa mikään yksiselitteinen asia. Samoin roolit ovat aina vain hämärämpiä. Esimerkiksi S.E. Fredin keskeinen tehtävä huumepoliisina oli valvoa itseään - ja yrittää paljastaa millaisiin verkkoihin Bob Arctor oikein oli kietoutunut.

Myös ihmisten parisuhteet ovat yhtä hämäriä. Esimerkiksi Donna Hawthorne on rikollisen tyttöystävä ja itsekin huumediileri. Kun Bob sitten menettää työkykynsä, paljastuu, että Donna on ollut itseasiassa poliisin vasikka. Hän on siis samalla tavalla kuin S.E. Fred yrittänyt päässä selvyyteen D-huumeen alkuperästä.

Bobin tyttöystävänä Donna kuitenkin vie tämän liittovaltion klinikalle ja jättää sinne - ja käy tapaamassa häntä, ilmeisesti niin pitkään kuin Bobissa ymmärrystä riittää. Lopussa vihjataan, että Donnan omakin kunto oli heikentymässä, ja jotkut väittävät nähneensä hänet klinikalla potilaana / asiakkaana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti