perjantai 20. kesäkuuta 2014

Elstelä: "Aatamin puvussa ja vähän Eevankin" (1940)

"Aatamin puvussa ja vähän Eevankin" (1940) on Ossi Elstelän ohjaama elokuva, joka perustuu Agapetuksen romaaniin "Aatamin puvussa ja vähän Eevankin" (1928), jonka pohjalta on valmistunut neljä samannimistä elokuvaa.

Nimensä mukaisesti elokuvan juoni kulkee alastomuuden varassa. Sirkka Sipilän voimistelu alastomana herätti aikoinaan paheksuntaa mutta myös innostusta. Päärooleissa näyttelevät. Tauno Palo, Sirkka Sipilä, Leo Lähteenmäki ja Jalmari Rinne. (Wikipedia)

     *      *      *

Kotimainen komedia, joka ei ole sieltä huonoimmasta päästä, ja aivan katseltava vaikka aikaa elokuvan tekemisestä  on vierähtänyt 75 vuotta. Alastomuus ja varsinkin seksi on kristilliseksi julistautuneissa maissa ollut tabu Tuhatvuotisen valtakunnan ajoista (400-luvulta) lähtien niin kuin pyhimystarinat kertovat. Naineet naiset ovat huoria ja muut madonnia. Joten tässäkin on naimapuuhat jätetty avioliittoon.

Vuonna 1940 elettiin Talvisodan jälkeen lyhyttä rauhan jaksoa, vaikka sodan uhka oli koko ajan päällä. Tarvittiin siis jotain erityisen viihdyttävää - ja jopa sovinnaisuuden rajat ylittävää elokuvaa ja tämä komedia on nyt kai sitten sellainen. Jopa Leo Lähteenmäen (luutnantti Paavo Kehkonen) koko miehinen komistus vilahtaa valkokankaalle, mitä ei ollut tapahtunut koskaan ennen. Ja Tauno Palokin (proviisori Himanen) esittelee harvoin nähtyjä parempia puoliaan.

Jotain tavatonta on tietysti Wikipediassa mainittu Sirkka Sipilän (nimismiehen Alli-tytär) öinen voimisteluesitys ihka alastomana. Mikko Niskasen "Käpy selän alla" (1966) ja muut ns. seksuaalisen vapautumisen vuosikymmenen elokuvat jäävät yllättäen kirkkaasti tästä jälkeen. Mitähän se kertookaan suomalaisesta alastomuudesta? Vain pistin pystyssä uskalletaan tehdä jotain .. rohkeaa.

     *      *      *

Elokuvan juoni on tietysti yksinkertainen. Kaksi hyvin keskiluokkaista nuorta miestä viettää kesää ilmeisesti mökillä saaressa, mikä tapa yleistyi Suomessa vasta 1970-luvulla. Ja tässä yhteydessä on tietysti sanottava, että Agapetus sijoitti tapahtumat tuonne vähän matkan päässä pilkottavalla Vanajavedelle.

Miehillä on veneessään perämoottori, millä he liikkuvat järven selkää pitkin - ja huomaavat äkkiä, että joku heiluttaa heille rannalta. Miehet menevät katsomaan mistä on kyse.

Rannalla seisoo asemapäällikkö Viirimäki, mesoo ja valittaa sitä että myöhästyi laivasta, jolla hänen oli tarkoitus päästä saaresta maihin ja edelleen bussille. Hänen tulisi olla seuraavana päivänä taas töissä.

Nuoret miehet Himanen ja Kehkonen lupaavat ajaa höyrylaivan kiinni, mutta kesken matkaa moottori äkkiä sammuu. Kehkonen tietää,että vika on sytytystulpassa - ja hän irrottaa 'kynttilän'. Kun Viirimäki sählää veneessä ainoa tulppa putoaa Kehkosen kädestä veteen ja miehet eivät voi tehdä muuta kuin soutaa rantaan.

     *      *      *

Miehet eivät aluksi tiedä olevansa saaressa, ja he kiertävät sen ympäri - ilman että heillä on päällään rihmankiertämääkään, Viirimäkeä lukuunottamatta. Palattuaan takaisin lähtöpaikkaansa he huomaavat, että heidän veneensä on ajelehtinut kauas järvelle, niin kauas ettei sitä pysty hakemaan uimalla.

Aikansa pähkäiltyään Kehkonen päättää uida 200 metrin päässä olevaan rantaan ja hakea apua. Samaan aikaan vastarannalla liikuskelee vankilasta karannut roisto Vilho Vikström. Kehkonen kohtaa Vikströmin metsässä - ja miehet joutuvat käsiryyn keskenään, minkä seurauksena Kehkonen ottaa Vikströmin vaatteet ja jättää miehen alastomana metsään.

Huonoksi onnekseen poliisit etsivät miestä, joka on pukeutunut tietynlaisiin vaatteisiin - ja vartija Puuska pidättää Kehkosen tämän osuttua sattumalta nimismiehen virkatalolle. Kun Kehkosesta ei kuulu mitään Himanen lähtee etsimään ystäväänsä - ja lopulta joutuu vahingossa putkaan hänkin. Kolmantena saarelta maihin pääsee asemapäällikkö Viirimäki, joka onnistuu kahlaamaan suurimman osan matkaa. Viirimäenkin kohtaloksi tulee joutua putkaan.

Lopulta kaikki tietysti selviää, kun oikea roisto löytyy rannalta. Ja romanssin poikanenkin tarinaan on saatu mahdutettua, sillä Alli ja Himanen ovat yhteisen yön jälkeen rakastuneet toisiinsa - ja ovat valmiita virallistamaan naimapuuhansa yhdessä - ja samassa sängyssä - vietetyn yön jälkeen.

Silloin oltiin nopeita, sillä koskaan ei voinut tietää milloin oli oman elämän viimeinen päivä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti