torstai 19. kesäkuuta 2014

Ford: "Vihan hedelmät" (1940)

"Vihan hedelmät" (1939) on John Fordin ohjaama USA:lainen elokuvaklassikko vuodelta 1940. Se perustuu John Steinbeckin romaaniin "Vihan hedelmät" (1939). Se on yksi harvoja Hollywood-elokuvia, jotka mainitaan paremmiksi kuin alkuperäisteos – jopa John Steinbeck oli tätä mieltä. Sitä pidetään myös yhtenä John Fordin parhaista elokuvista ja hän saikin Oscarin parhaasta ohjauksesta. Elokuvan toinen Oscar-palkinto meni Jane Darwellille parhaasta naissivuosasta. Elokuvan pääosaa näytteli Henry Fonda.

"Vihan hedelmät" kertoo oklahomalaisesta vuokraviljelijäperheestä, joka lähtee1930-luvun suuren lamakauden aikana paremman elämän toivossa Kaliforniaan. (Wikipedia)

     *     *     *

Tämä on yksi niistä elokuvista, jotka olen nähnyt monta kertaa, mutta en ole vielä kirjoittanut siitä riviäkään .. muistaakseni. Niin vaikuttava tämä John Fordin ohjaustyö on. Monen ihmisen koko elämä puristettuna pariin tuntiin.

Tällaiset elokuvat pakottavat miettimään, mikä elämässä lopulta on tärkeää. Elämä on koko ajan vaakalaudalla, mutta jotenkin ihmiset selviävät päivästä toiseen. Riipaisevinta on huomata, että ihmiset jotka ovat huonoimmassa asemassa - heitä painetaan aina vain alemmassa. Ja ensimmäisinä heidän kimpussaan ovat poliisit ja sheriffit.

Köyhyys ja huono-osaisuus yhdistettynä työttömyyteen tuntuu olevan länsimaisen yhteiskunnan pahin rikos, vielä tänäkin päivänä.

     *     *     *

Elokuva alkaa sillä kun päähenkilö Tom Joad (Henry Fonda) saapuu monen vankilavuoden jälkeen lapsuudenkotiinsa Oklahomassa ja huomaa sen olevan tyhjillään.

Myös naapurit ovat lähteneet - ja paikalla on vain yksi mies, entinen saarnaana Jim Casy (John Carradine), jolta hän saa tietää ihmisten karusta kohtalosta. Alueelta on karkotettu sadoittain, tuhansittain ihmisiä kodeistaan, joissa he olivat asuneet usean sukupolven ajan.

Tilanteeseen on useita syitä. On 30-luvun suuri lama. Maa on vuosikymmenten eroosion jälkeen köyhtynyt, eikä tuota enää samalla tavalla omistajilleen kuin ennen. Ja omistajat hankkivat uusia, suuria koneita, joilla he pystyvät hoitelemaan suuren määrän vuokratilallisten maita. Casylle tilanne oli myös henkisesti kohtalokas: hän menetti kristillisen uskonsa - ja hänestä tuli sen sijaan lopulta kommunisti.

Casy tietää, että perhe on väliaikaisesti muuttanut Tomin sedän Johnin luokse, jota ei vielä ole karkotettu kotoaan, eikä hänen taloaan ole jyrätty caterpillarilla. Perhe on juuri lähdössä Johnin luota - myös John itse on lähdössä. He ovat myyneet irtainta omaisuuttaan, ja ostaneet sillä suuren Hudson merkkisen autonrämän, johon mahtuu koko porukka. Myös huonokuntoiset isovanhemmat ja raskaana oleva sisar 'Saaronin ruusu' avomiehineen on lastattu autoon.

Matkanpäänä on USA:n länsirannikko, Kalifornia, josta huhujen mukaan löytyy töitä ja viljelykelpoista maata. Elokuva kuvaa perheen matkaa valtatiee 66:tä pitkin kohti tuntematonta määränpäätään. Perillä he kiertelevät tiloilla sadonkorjuuaikaan keräämässä persikoita ja puuvillaa - ja lopulta löytävät itsensä taas tienpäältä.

      *      *     *

Matka alkaa toiveikkaasti, ja heillä on riittävästi rahaa ruokaan ja polttoaineeseen ja autokin pysyy kuin pysyykin kasassa. Ensimmäinen takaisku on ensin isoisän ja sitten isoäidin kuolema, jotka haudataan proosallisesti tienvarteen mukanaan lasipurkissa lappu, jossa kerrotaan heidän kohtalostaan.

Ensimmäiset epäilykset siitä, mitä heillä olisi edessä syntyvät, kun he kohtaavat kotipuolen miehen, joka kertoo, että ruusuisesti mainostetussa Kaliforniassa on sielläkin joukoittain työttömiä. Perheellä ei ole kuitenkaan muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa matkaansa.

Ennen Kaliforniaa he löytävät itsensä suurelta siirtotyöläisten tai maan sisäisten pakolaisten leiriltä, jossa ihmiset näkevät nälkää - ja joihin paikalliset asukkaat - poliiseja myöten - suhtautuvat hyvin vihamielisesti. Leirillä tapahtuu kahakka, jossa Joad joutuu tappeluun, missä poliisia pahoinpidellääm, mutta he onnistuvat livahtamaan tien päälle.

Vihdoin he saapuvat ensimmäisellä Keene Ranchin tilalle, josta saavat onnekkaasti, tosin nälkäpalkalla töitä. Ansaitut rahat he joutuvat käyttämään heti ruoan ostoon tilan omasta kaupasta. Käytännössä he siis tekevät orjatyötä, mutta välttävät sentään nälkäkuoleman.

Myös Keene Ranchilla Tom joutuu vaikeuksiin poliisien kanssa, ja hän joutuu tällä kertaa kahakkaan, jossa poliisit hyökkäävät yöaikaan maanomistajien kanssa palkkoihinsa tyytymättömien työntekijöiden kimppuun. Yksi lakkolaisista tapetaan, ja puolustaessaan muita Tom vahingossa tappaa miehen, mutta häntä ei pimeässä tunnisteta. Perhe lähtee yön pimeydessä tien päälle.

Perhettä onnestaa toistamiseen, kun he löytävät itsensä valtion ylläpitämältä maatyöläisten Wheat Patch Camp -leiriltä, joka on kuin hyvin organisoitu pieni kylä tai kaupunki, josta löytyy niin juokseva vesi, saniteettitilat kuin huvituksiakin. Työtä ihmiset kuitenkin joutuvat etsimään leirin ulkopuolelta ja asuminen leirillä on maksullista.

Verkko perheen - tai oikeastaan vain Tomin - ympärillä kiristyy, kun poliisit tutkivat autojen rekisterinumeroita, ja selvästi etsivät etsintäkuulutettuja tms ihmisiä. Hän päättää lähteä yksin tien päälle ja jättää muun perheen jatkamaan omaa matkaansa. Tom hyvästelee äitinsä ja katoaa yön pimeyteen.

Ennen lähtöä Tom ja äiti (Jane Darwell) käyvät vielä pitkän keskustelun, jossa Tom runollisesti kuvaa sitä, mitä hän ajattelee heidän tilanteestaan - ja mihin kaikki vielä johtaa. Kaikesta huolimatta Tom on toiveikas ja hän uskoo parempaan tulevaisuuteen. - Mystisesti tai myyttisesti hän kuvaa, miten hän on kaikkialla, minne perhe menee, vaikka ei olekaan fyysisesti paikalla.

Kun perhe loppukohtauksessa on taas tien päällä, myös äiti on toiveikas - ja hän sanoo uskovansa siihen, että sellaiset ihmiset kuin joita he ovat selviävät aina tavalla tai toisella ikuisesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti