lauantai 28. kesäkuuta 2014

Haavio (toim.): "Suomalaisia legendoja" (1949)

Tämän teoksen "Suomalaisia legendoja" (1949) ensimmäisenä tarkoituksena on esitellä suomalaisten kansanlegendojen maailma. Pääasiassa on rajoitettu vain niihin legendoihin, jotka valaisevat Vapahtajan elämää ja legendoiksi on luettu myös ne pyhät kertomukset, jotka jossakin vaiheessa ovat irrottautuneet ns. Jeesuksen lapsuuden kirjoista ja muodostuneet kansanomaisiksi. Mukaan on otettu sekä suorasanaisia että runoasuisia kertomuksia, ja ne on järjestetty Jeesuken elämänvaiheita seuraillen kronologisesti. (Alkusanat)

     *     *      *

Suomalaisessa - ja miksei myös eurooppalaisessa - folkloressa legendoilla on oma erityinen asemansa ja kiinnostavuutensa, sillä ne ovat kertomuksia siitä, millä tavalla kansa on ymmärtänyt sen, mihin heitä on aivopesty kirkon  taholta, oli kyse sitten katolisesta, luterilaisesta tai ortodoksisesta kirkosta.

Itse asiassa ilman tällaisia tarinoita uskonto ei olisi koskaan juurtunut kansan keskuuteen, sillä keskiaikana ei ollut kansankielistä kirjallisuutta ja saarnatkin olivat latinankielellä. Kansa sai uskonnollisen tietämyksensä aluksi lähinnä kirkkojen freskoista ja kuvakertomuksista.

Toinen tärkeä tiedonlähde olivat kiertelevät fransiskaani- ja dominikaanimunkit, jotka osasivat kansankieltä, ja heidän kauttaan lähtivät liikkeelle tarinat, jotka kansan suussa muotoutuivat vähitellen erilaisiksi legendoiksi.

Kirjallisuudeksi legendat muotoutuivat, kun niitä alettiin kerätä samalla tavalla kuin muitakin kansantarinoita ja julkaista tämänkaltaisissa kirjoissa.  - Kirkon oppien mukaisia tarinat eivät sen sijaan suinkaan useinkaan olleet ja mm. Martti Luther vastusti esimerkiksi tarinoita Jeesuksen lapsuudesta kiihkeästi.

     *     *      *

Legendat jakaantuvat: 1) syntytarinoihin, 2) opetuskertomuksiin ja 3) apokryfisiin kertomuksiin, jotka perustuvat "Raamattuun", mutta mukana on monenlaisia rönsyjä. Raja pakanallisina pidettyihin uskomuksiin on veteenpiirretty. Lisäksi kansanomaisissa rukouksissa rukoukset ja loitsut sekoittuvat herttaisesti.

Tavanomaisimmin rukousten ja pyyntöjen kohteena on ollut Neitsyt Maria, mutta myös pyhimyksiksi muuntuneet omat entiset luonnonjumalat. Rukoukset alkavat sillä että ensin kohde nimetään.

"Neitsyt Maaria emoinen,
pyhä piika taivahinen"

Sitten häntä kutsutaan.

"tule tänne tarvittaissa,
näille töille työntyessä,
yhdeksän meren ylitse,
puoli merta kymmenettä."

Ja lopulta esitetään varsinainen pyyntö.

"Tuopa vettä tullessasi
vaskisella vakakasella,
kultaisella kuppisella!"

 Yksinkertaista ja kaunista.

     *     *      *

Monet legendoista ovat jopa hämmästyttävän lyhyitä proosallisia fragmentteja, joissa kerrotaan voi jokin yksi asia.

Satunnainen esimerkki Jeesuksen lapsuuteen liittyvistä tarinoista.

"Kun vainoojat ajoivat takaa Jeesusta, niin oli tämä pieni lapsi, jota hänen äitinsä Maaria kantoi sylissään esiliinaansa käärittynä. Kun vainoojat kohtasivat Maarian, he tiedustelivat häneltä, mitä on hänen sylissään. "Sylissäni on vain lemmikki-kukkasia!" Ja kun vainoojat tarkastivat Maarian kantamuksen, niin he huomasivat esiliinan olevan täynnä lemmikki-kukkasia. Tästä ovat lemmikit saaneet nimensä."

Ja juuri tällaiset tarinat uskonpuhdistaja Lutheriä ärsyttivät. Ihmiset kun keksivät omiaan, eivät perustaneet oikeaoppisuudesta ja "Raamatun" alkuperäisistä (tosin käytännössä 400-luvulla toimitetuista eli kanonisoiduista) tarinoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti