perjantai 20. kesäkuuta 2014

Heinimäki: "Pyhiä naisia ja muita pyhimysesseitä" (1995)

"Pyhiä naisia ja muita pyhimysesseitä" (1995) on pastori Jaakko Heinämäen 2. pyhimyksiä käsittelevä kirja. Teos jatkaa siitä, mihin kiitetty ja suosittu "Pieni mies jalustalla" jäi.

Heimäen tarinoinnin päähuomio on tällä kertaa naisissa. Oman jaksonsa saavat kirkon opettajat eli Avilan Teresa, Sienan Katariina ja Hildegard Bingeniläinen. Itseoikeutettuna 4. pääpyhimyksenä on Neitsyt Maria. Näiden pyhien naisten ja mm. Simone Weilin elämän kautta Heinimäki kuvaa varsin kouriintuntuvasti mitä pyhyys voi ihmisen elämässä tarkoittaa. (Takakansi)

      *      *      *

On valitettavaa, ettei esim. Suomen kouluissa kerrota enemmän kansantarinoita ja (kristillisiä) legendoja, sillä nämä tarinat ovat paljon opettavaisempia kuin opettajien siloittelemat ja mielenkiinnottomasti luennoimat historialliset katsaukset kirkkohistoriaan.

Pyhimystarinat - ja varsinkin niiden kriittinen pohdinta - pudottaa lukijan nopeasti maanpinnalla havaitsemaan, miten sairas ja kieroutunut mm. tässä kirjassa kerrottujen naispyhimysten maailma on, nimenomaan uskonnon takia.

      *      *      *

Ja esimerkiksi Pyhän Helenan legenda paljastaa - ainakin tämän kirjan perusteella arvioituna - sen helpeäsalpaavan seikan, että ilman yhtä naista, kristinuskon kannalta oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa, ei tämän päivän Euroopassa ja USA:ssa kenties kristinusko olisi valtauskonto - kenties millään uskonnolla ei olisi niin häiritsevää ylivalta-asemaa kuin mitä tällä hetkellä on.

Toisin sanoen Rooman valtakunnan valtauskonnoksi kristinusko tuli viimeisen 'pakanakeisarin' puolison ansiosta, joka aivopesi poikansa Konstantinus Suuren tähän oppiin, mistä alkoi vuosituhantinen ristiretkien tie ja eurooppalaisten kansojen alistus ja niiden kulttuurien järjestelmällinen tuhoaminen.

      *      *      *

Pyhimyskyltti syntyi 400-luvulla Efeson kirkolliskokouksessa, kun Neitsyt Mariasta sai erityisen aseman pyhien joukossa, olihan hän elävän jumalan äiti - ja samaa lihaa ja verta kuin itse Jeesus.

Kultissa seurasi se, että ihmiset alkoivat nähdä Mariaa milloin missäkin. Eli uskonvahvistukseksi tulivat näyt, jotka ovat katolisessa maailmassa jatkuneet tähän päivään asti.

 Pyhimyksiksi julistamista ruokki kristilliseen uskontoon ujuttautunut fanatismi eli se, että ihmiset ehdoin tahdoin heittäytyivät marttyyreiksi, ja osoittivat sillä tavoin arrogantisti uskonnollisen paremmuutensa pakanallisiksi pitämiinsä uskontoihin ja moraaliin nähden, mikä oli tietysti silkkaa harhaa ja kuvitelmaa.

Mielenkiintoisella tavalla Jaakko Heinimäki nostaa Juudas Iskariotin, sen Jeesuksen kavaltajan ja kristinuskon mahdollistajan, pyhimysten joukkoon.

"Juudasta oitaisiin pitää niiden suojeluspyhimyksenä, jotka joutuvat vasten tahtoaan tekemään toisia koskevia ikäviä ratkaisuja."(s. 44)

Joten Juudas sopisi esimerkiksi Suomen kansaa valtiollisesta itsenäistymisestä lähtien pettäneiden poliitikkojen, kirkonmiesten ja sotilaiden suojeluspyhimykseksi. Tänä päivänä pääministeri Alexander Stubb ennen muuta tarvitsee oman juudaansa. Onhan hän hallituksessa heittelemässä ensimmäisiä kiviä yli 300 000 työtöntä vastaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti