keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Hietala: "Käsipohjaa" (2014)

Sintin isä muutti asumaan kylpyhuoneeseen. Oven läpi se sanoi, ettei tarvinnut huolestua, äiti kyllä keksisi jotain. Äidin mielestä lautaset syötiin tyhjiksi, perunat pilkottiin siististi, eikä ruokapöydille saanut kiivetä, jos oli juuri pyydystänyt kaloja mutalikossa. Isosiskon mielestä seksi oli hauskaa ja yksinkertaista, vähän niin kuin pojat. Sintti tekee parhaansa totellakseen äitiä, piristääkseen isää, päästäkseen isosiskonsa suosioon ja saadakseen kiinni ovelimmat kalat.

Nelli Hietalan "Käsipohjaa" (2014) on romaani identiteetin etsimisestä, perhesiteistä ja tytöstä, joka ei halunnut olla vaivaksi. Kuinka kasvaa naiseksi kodissa, jossa vaikeimmista asioista vaietaan ja ongelmat lakaistaan maton alle? "Käsipohjaa" on kiehtova kasvukertomus, jossa kaikki hakevat paikkaansa. Sen kivuliaimpiakin hetkiä sävyttää ymmärtävä huumori. (Takakansi)

     *     *     *

Nelli Hietalan toinen romaani "Käsipohjaa" (2014) on nuoren naisen kehityskertomus perheessä, joka ei ehkä ole niin epätavallinen millaiselta se aluksi vaikuttaa. Vilinan, jota kotona kutsutaan Sintiksi, elämää hallitsee siinä vaiheessa, kun hän on lähdössä 1. luokalle kouluun vanhempien huonot välit.

Kahdessa kirja-arviossa, jota kirjasta on tehty, perheen tilannetta luonnehditaan absurdiksi. Perheen isä Ilmari nimittäin vanhempien välien huonontuessa muuttaa asumaan kylpyhuoneeseen, missä hän asuu vuosikausia. Kaikki  muu osa asunnosta on äidin valtakuntaa.

Sintti jopa tuo isälleen ruo'an kylpyhuoneen oven taakse, mistä tämä sen sitten vaivihkaa hakee. Koska kertojana kirjan 1. osassa on lähinnä 6-7-vuotias pikkutyttö, jolla on vilkas mielikuvitus lukuisine mielikuvitusolioineen, häntä ei voi pitää erityisen luotettavana kertojana. Lukija ei voi ollakaan aivan varma, mistä kaikessa kerrotussa on kyse.

     *     *     *

Perheen vanhempi tytär Valpuri tai Valpu, miksi Sintti häntä kutsuu, on Sinttiä puolet vanhempi ja luonteeltaan aivan erilainen kuin siskonsa. Siinä missä Valpu on koulun jakorasia ja kaiken huomion keskipisteenä, Vilina samanikäisenä on hänen vastakohtansa. Hänen paras kaverinsa 14-vuotiaana on päätä muita pidempi maahanmuuttajatyttö Alma, joka on luokkatovereitaan 3 vuotta vanhempi ja ulkoisesti täysi nainen.

2. osassa kerrotaan niin Alman kuin Vilinan tarinaa, kun he ovat teini-iässä. Sen sijaan että Vilina olisi löytänyt itselleen poikaystävän, hän löysi rakkauden ruo'asta ja ennen muuta sen tekemisestä. Käänne perheen tilanteessa tapahtui kuvattuna kesänä, jolloin Vilina kirjoitti isälleen kirjeen ja sanoi, ettei jaksa enää. Jonkin ajan päästä isä tuli kylpyhuoneesta, jossa hän oli ollut 8 vuotta.

Viimeisessä osassa Vilina on hieman yli 20-vuotias nuori aikuinen, ja eronnut avopuolisostaan Juhasta. Hänelle kävi lopulta tietyllä tavalla samalla tavalla kuin vanhemmilleen, jotka olivat myös eronneet, minkä pystyy epäsuorasti päättelemään tekstistä.

Vilina joka oli ollut lapsena isän tyttö oli sitä myös oman eronsa jälkeen, ja kirja päättyy isän ja tyttären väliseen puhelinkeskusteluun.

     *     *     *

Hietala ei päästä lukijaansa helpolla vaan hän joutuu pohtimaan lukemaansa eri suunnista. Aivan alussa äänessä on lähinnä Valpu; aina välillä ääni muuttuu äidin ääneksi, joka tarkastelee mennyttä aikaa vanhojen valokuvien kautta ja sitten on Sintin vilkas lapsen mielikuvitus. Vähitellen näkökulma kääntyy yhä enemmän Sintin / Vilinan näkökulmaksi.

Kirjoittaja on taitavasti rytmittänyt moniäänisen kerrontansa. Suurimmaksi osaksi äänessä on joka tapauksessa kertoja, joka tarkastelee tapahtumia kuitenkin aivan läheltä (Sinttiä), ei mitenkään ulkokohtaisesti.

Kaiken vakavuuden keskellä kerronnassa on mukana koko ajan Nelli Hietalan omalaatuinen hienovarainen huumori, kertojien itseironia ja hahmojen taipuminen omaan kohtaloonsa.

Nelli Hietala on kirja toisensa jälkeen - tämä on jo kolmas kirja - kehittynyt kirjoittajana ja kertojana - ja tämän luettuaan jää sama tunne kuin edellisen kirja jälkeen: odotan innolla  jo seuraavaa! Nellillä on taito yllättää lukijansa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti