torstai 19. kesäkuuta 2014

Jansson: "Reilua peliä" (1990)

Jonna ja Mari ovat kuvataiteilijoita, jotka asuvat saman vuokratalon eri rapuissa. Iloitaan, riidellään, jaetaan pelot ja ahdistukset - eletään koko lailla riemukasta elämää.

He ovat hyvin erilaisia, mutta ehkä juuri siksi he voivat pelata reilua peliä. Tarvitaan vain kärsivällisyyttä ja tietysti paljon rakkautta. (Takakansi)

     *     *     *

Jonna ja Mari ovat tunnistettavasti Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä, joten kirja on hyvin omaelämänkerrallinen lähtien siitä, että naiset asuvat samassa kerrostalossa ja viereisissä rapuissa ja ovat molemmat kuvataiteilijoita.

"Reilua peliä" (1990) on kirjana suorastaan lattea ja mitäänsanomaton, ja vähintäin yhtä kiinnostavaa kuin semistä Jansson kertoo on se, mitä hän jättää kertomatta. Hän ei paljasta mitään naisten keskisestä intiimistä suhteesta. He ovat aina kosketusetäisyyden ulkopuolella toisistaan.

Kirjasta tulee mieleen Eric Bernen kirja "Kanssakäymisen kuviot" (1981), jossa hän kuvaa erilaisia pelejä, joita ihmiset keskenään pelaavat. Silloin kun parisuhteessa kaikki toimii ihanteellisesti ei mitään pelejä itseasiassa tarvita vaan elämä on juuri niin harmonista ja tasapainoista kuin millaisena Tove Jansson sen kirjassaan kuvaa.

Kääntöpuoli on tietysti siinä, että elämä alkaa näyttää - ainakin ulkopuolisen silmi - aika tylsältä. Kyse on hieman samasta asiata kuin jos länsimaisen ihmisen historiasta poistettaisiin kaikki kähinät ja sodat. Tai oletetaan että mitään sellaista ei olisi ollut. Mistä ihmiset silloin kirjoittaisivat historiankirjoissaan? - Mitä suomalaiset jauhaisivat, jos he eivät jauhaisi Venäjän vastaista propagandaansa loputtomiin?  Tosin tylsää ja mielikuvituksetonta sekin on.

     *     *     *

Novelli- tai kertomuskokoelman tekstit ovat kaikki aikalailla samanlaisia. Niissä ei oli suuria nousuja eikä laskuja, puhumattakaan novelleille tyypillisistä käänteitä tms. Jotta teksteistä saisi jonkinlaisen käsityksen, otan yhden esimerkin.

'Kerran kesäkuussa' ei ole dramaattisuutensa takia tyypillinen kirjan kertomus. Tosin dramatiikka ei tule siitä, mitä Jonna tai Mari tekevät vaan mitä ympärillä tapahtuu. Sama kertomus sisältää kolmekin tasapainoa järkyttävää tekijää. Yksi niistä on Marille ja Jonnalle tuntematon nainen Helga, joka yllättäen pöllähtää heidän arkensa keskellä saarelle, jossa elävät omaa rauhallista elämäänsä.

Helga tuo mukanaan muistoja Marin äidin menneisyydestä Ruotsista. Hän on kirjoittanut äidin elämänkerran, mikä saa Marin hetkeksi pois tolaltaan. Hän haluaa rauhassa perehtyä siihen, mitä Helga on kirjoittanut ja vetäytyy yksinäisyyteen lukemaan.

Samaan aikaan Helga ja Jonna jäävät kaksikseen tupaan. Helgalla on mukana muitakin yllätyksiä Marille kuin elämänkerta. Hän on ostanut Marin äidin nuoruuden teoksia, äiti oli kuvataiteilija niin kuin Marikin. Nämäkin ovat Marille entuudestaan tuntemattomia, eikä hän tiedä oikein mitä hänen pitäisi ajatella koko asiasta. Hänelle täysin tuntematon ihminen pöllähtää paikalle, ja tuntee hänen äitinsä paremmin kuin hän itse...

Mari toipuu vähitellen Jonnan avulla tilanteesta, mutta sitten alkaa ympärillä räjähdellä. Puolustuvoimilla on alueella maaliammuntoja kovilla panoksilla, eikä heidän ilmeisesti saisi olla koko alueella tuohon aikaan. Varsinkin Helga on pois tolaltaan räjähtelevien ammusten takia, mutta Mari rauhoittelee häntä. Vielä vaikeammaksi tilanne menee, ammuntojen loputtua, sillä alkaa kaikkien aikojen ukonilma. Eikä Helga pelkää mitään niin paljon kuin salamia, minkä hän oli kirjoittanut kirjaankin. Helga näet oli tutustunut Marin äitiin partiossa - ja äiti oli mm. rauhoitellut nuorta tyttöä myrskyn aikana samalla tavalla kuin nyt tyttärensä.

Eikä siinä sitten sen kummempaa. Lopulta Helga lähtee saarelta - ja rauha maassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti