lauantai 28. kesäkuuta 2014

Oja: "Suomen kansan pyhimyskalenteri" (2011)

Suomalaisilla on vain kaksi omaa pyhimystä, Pyhä Henrik ja Autuas Hemming. Mutta Suomen kansa on tuntenut myös Kunigundan, Hieronymuksen, Petronellan, Franciscuksen ja monet muut. Pyhimykset ovat jääneet elämään suomalaisessa nimistössä ja kansanperinteessä. 

Helsingin yliopiston almanakkatoimistossa on käyty läpi vanhat messukirjat, almanakat ja virsikirjojen kalenterit 1400-1800-luvuilta ja tutkittu, mitä pyhimysnimiä niistä löytyy. Nimistä on koottu yleistajuinen teos, "Suomen kansan pyhimyskalenteri" (2011), jonka sivuilla voi tavata lähes 500 marttyyria, kirkonmiestä, hurskasta hallitsijaa, pyhää neitsyttä ja "Raamatun" henkilöä. 

Mukana ovat miltei kaikki Suomen kansan vuosisatojen saatossa kunnioittamat pyhät tammikuun alun Abelista joulukuun lopun Sylvesteriin. Kiehtovaa tekstiä täydentävät sadat historialliset piirrokset ja maalaukset, joukossa maailmantaiteen mestariteoksia. (Takakansi)

     *      *      *

"Suomen kansan pyhimyskalenteri" (2011) tuo esiin mielenkiintoisen piirteen suomalaisten uskonnollisuudesta. Täällä nimittäin luterilaisuuden sisällä katolilaiset pyhimykset elivät pitkään ja voivat hyvin aina 1800-luvun lopulle asti.

Vasta uudet poliittiset ideologiat liberalismi ja sosialismi sekä ennen muuta nationalismi syrjäyttivät lopulta pyhimysuskon. Sitä ennen pyhimykset olivat syrjäyttäneet Suomen kansan "Kalevalasta" tutut vanhat jumalat, jotka puolestaan olivat korvanneet kaikkein vanhimmat kansan uskomuksissa liikkuneet taruolennot (haltiat, peikot, menninkäiset ym.).

Historiallisesti kohtalokkainta Euroopan kansojen kannalta on ollut totalistarisiin järjestelmiin johtanut nationalismi, jota Suomessa edusti mm. J.V. Snellman. Nykyinen kansallisvaltioajattelu juontaa saksalaisesta idealistisesta filosofiasta 1800-luvulta, mikä jostain ihmeen syystä elää vielä 2000-luvulla hyvin ja voi paksusti. EU:n voi katsoa tähtäävän 'rauhanomaisesti' siihen mihin Adolf Hitler liittolaisineen tähtäsi hieman sotaisammin. Tavoite on kuitenkin sama eli 1 000-vuotinen valtakunta ja eurooppalainen supervalta.

Jos kahdesta pahasta tulisi valita pienempi, ne varmasti olisivat pyhimykset. Nationalismi johtaa hämäriin ajatuksiin mm. kansansielusta, suomalaisten heimojen luonteista ja viime kädessä ajatukseen valitusta kansasta, mitä uskoa esim. maailmansotien aikana lietsottiin Suomessa. Jumalan nähtiin olevan oman kansan puolella, mikä on absurdi ajatus.

     *      *      *

Suomessa ennen muuta saamelaiset ovat saaneet tuntea nahoissaan sen, mihin umpimielinen suomalaistaminen pahimmillaan voi johtaa. Samalla tavalla kuin USA:n ja Kanadan intiaanit saamelaiset menettivät niin kielensä, kulttuurinsa kuin omat uskomuksensa fennomaanien ja suomenmielisten ansiosta, puhumattakaan siitä, että alkuperäiskansa menetti suomalaisille käytännöllisesti katsoen lähes kaiken maansa, joka historiallisesti olisi kuulunut heille.

On mielenkiintoista pohtia vaihtoehtoisia tulevaisuusvisioita maailmassa, jossa vaihtoehdoton eurooppalainen visio Euroopan suuruudesta jyrää kaikki muut alleen. Olisiko jonkinlainen kansojen Eurooppa mahdollinen - tai ennemmin kansojen maailma? Vain armeijathan tarvitsevat valtioiden rajoja oikeuttaakseen oman olemassaolonsa, ja sotakoneistot luovat maailmaan turvattomuutta ja nielevät yhteisöjen kehittämiseltä voimavaroja kaikkeen turhaan.

Liikkeelle voisi lähteä esimerkiksi Suomessa pienesti. Miten olisi saada maahan tukku tuoreita pyhimyksiä, jotka olisivat todellisia fyysisiä jumalallisia hahmoja ihmisten ja jumalan välissä? Tämä voisi tervehdyttää tai antaa nykyiselle kristinuskolle sen kaipaaman viimeisen kuoliniskun ja synnyttää "Raamatun" raunioilta jotain uutta ja parempaa.

Tapahtui niin tai näin - nykyiset poliittiset puolueet johtajineen tarvitsevat haastajan, ja ennenkin historian aikana kansa taruolentoineen on haastanut kyvyttömät ja omaa etuaan ajavat vallanpitäjät. Tällä kertaa tavoitteena voisi olla mm. elähtäneiden ja mielivaltaisten demokratia-käsitysten uudistaminen ja uskottavien kansalaisyhteiskuntien rakentaminen - ja näivettää kansallisvaltiot omaan mahdottomuuteensa. 

     *      *      *

Suomessa on katolisen historian aikana ollut "Suomen kansan pyhimyskalenterin" mukaan tähän mennessä vain kaksi omaa pyhimystä eli Pyhä Henrik ja Autuas Hemming, molemmat kirkon miehiä. Etelä-Amerikassa vielä viime vuosikymmeninä 70-luvulta lähtien on kansa itse nostanut keskuudestaan koko joukon uusia pyhimyksiä, joita Vatikaani ei ole välttämättä virallistanut.

Katolisen kirkon sisällä on jopa syntynyt aivan uusia teologisen ajattelun suuntauksia kuten alistettujen kansojen vapautuksen teologia, feministinen teologia ym. Siinäkö myös lähitulevaisuuden eurooppalaisuuden pelastus tai ainakin vaihtoehto protestanttisia kansansieluja vaaliville EU-byrokraateille? Onko enteellistä tai oireellista että esimerkiksi Suomessa perussuomalaisten johtaja Timo Soini on katolilainen. Populistiset joukkoliikkeetkö kääntävät lopulta Euroopan suunnan johonkin vielä tuntemattomaan?

Jotta nykyisillä puolueilla (Suomessa Kokoomus, Keskusta ja Sdp) olisi tulevaisuutta, niiden täytyy paljon uudistua. Pystyvätkö ne siihen. Pystyvätkö eurooppalaiset puolueet purkamaan itse luomansa ei-ketään-palvelevat koneistot? Ja ennen muuta itsensä koneistoina.

     *      *      *

Ai, että mitäkö uutta uudet pyhimykset toisivat nykyiseen päättäjien palettiin? Ainakin sen että nykyiset naurettavat kuningashuoneet ja presidentti-instituutiot saisivat haastajan. Kansankunnan symboleina eivät enää olisi pellet, jotka pitävät nykyistä systeemiä yllä vaan haastajat tulevat valtiokoneistojen ulkopuolelta haastamaan nykyiset suuret organisaatiot - ja he edustavat suoraan ihmisiä ja saavat heiltä (ja tietysti jumalalta, mitä sillä sitten tarkoitetaankaan) valtansa.

Ideana on että kuka tahansa voi nostaa kenet tahansa pyhimykseksi, joka on sen arvoinen, että hänet kannattaa pyhimykseksi nostaa. Tälle toiminnalle ei (välttämättä) tarvita minkään kirkon tukea, vaikka ei siitä (kirkkojenkaan kannalta) luulisi olevan mitään haittaakaan.

Suomessa kenties on jo ihmisiä, jotka pitävät itseään (jos muuta niin pylväs)pyhimyksinä. Esimerkiksi nuoret naiset voisivat keskuudestaan nostaa jonkun pyhimykseksi. Sellaisen henkilön joka on valmis koko sielullaan ja voimallaan panostamaan juuri nuorten naisten tilanteeseen Suomessa - ja maailmassa.

Pyhimyksen ei tarvitsisi sitoutua mihinkään uskontoon ja ideologiaan, mutta hän voi sen halutessaan tehdä, mutta silloin hän panee itsensä alttiiksi kritiikille, eikä luultavasti tule menestymään kovin hyvin tehtävässään.

Pyhimyksellä täytyy olla hirvittävän suuri ego, niin suuri että psykiatrit ehkä leimaisivat hänet vähintään nyt ainakin pahimmanlaatuiseksi narsistiksi. Hän ei pelkää mitään eikä ketään, eikä pelkää haastaa ketään eikä mitään missään asiassa. Hän on kaikkien alojen asiantuntija, mutta ei tietysti aina oikeassa kaikissa asioissa paitsi tietysti jumalansa armosta (voi tehdä emämunauksiakin).

Tehtävä on elinikäinen eikä vaadi neitsyyttä eikä selibaattia. Pyhimyksen ei tarvitse myöskään olla Pyhimys, joskus hän voi olla rappiollakin, mutta ei tietysti koko aikaa jollei hän sitten ole esimerkiksi nistien tai juoppojen suojelupyhimys.

     *      *      *

Eilen perjantaina oli "Pyhimyskalenterin" mukaan Unikeon päivä. Tosin vuoden 1720 jälkeen Unikeon päivä on siirretty heinäkuulle, kuukautta myöhäisempään ajankohtaan.

Elämme siis huomaamattamme ja tietämättämme pyhimyskultin keskellä. Unikeko on eräällä tavalla tilapäinen pyhimys, mutta pyhmimys kuitenkin. Ja samanlaisia otuksia tietysti voisi olla paljon, paljon enemmänkin.

Unikeon päivän takana on tietysti kristillinen legenda, ja yllättäen, seitsemästä marttyyristä, jotka nukkuiat tosi, tosi pitkään. Peräti 100 vuotta eli yhtä pitkään kuin  Prinsessa Ruusunen.  Seitsemän miestä meni legendan mukaan vainojiaan piiloon luolaan, ja reppanat uskalsvat tulla ulos vasta 100 vuotta myöhemmin. Tällaisia raukkiksia ei tietysti pyhimyksiksi toivoisi kovin paljon lisää, sillä heitä varmasti löytyy paljon tämänkin päivän maailmasta. Tosin joidenkin toivoisi lopullisesti vetäytyvän pimeisiin luoliin ja kellareihin loppuikäkseen esim. EU-komissaarien. Luolissa he voisivat sitten johtaa itseään ja toisiaan - ja vaikka tehdä toisilleen mitä haluavat ilman että siitä on muille mitään haittaa.

Tänään 28.6. on Leo-paavin päivä. Tällainen päivä oli kalenterissa peräti 1000 vuotta yhtä soittoa. Suomalaiset nationalistit veivät Suomen kansalta Leon päivän 1800-luvun lopulla. 1600-luvulla Leon päivän paikka kalenterissa tosin siirrettiin heinäkuulle, ja tämä päivä muutettiin Israelin päiväksi.

Leo oli kotoisin Sisiliasta ja hän eli 600-luvulla. Hän diggasi musiikkia ja korjautti kirkkoja eli eivät olleet hääppöiset ansiot miehelle, mutta pyhimykseksi pääsi hänkin, joten vielä on toivoa sinullakin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti