lauantai 28. kesäkuuta 2014

Plath: "Lasikellon alla" (1975)

Esther Greenwood on lahjakas opiskelija, joka voittaa kuukauden stipendin New Yorkiin. Kaikki on hänelle siellä ilmaista: tarjolla ovat suurkaupungin ilot, mielenkiintoiset ihmiset, lounaat hienoissa ravintoloissa.

Estherin pitäisi olla ikionnellinen; ja niin hän alussa onkin. Mutta sitten Esther alkaa tuntea yhä syvenevää vierautta. Kotiin paluun jälkeen hänen otteensa kirpoaa lopullisesti. Alkaa sairaalakierre eikä paranemisesta näy aikoihin merkkiäkään.

"Lasikellon alla" (1975) pohjaa legendaarisen amerikkalaisen runoilija Sylvia Plathin omiin kokemuksiin. "Lasikellon alla" on hänen ainoa romaaninsa, vaikuttava kuvaus herkän ja kunnianhimoisen nuoren ihmisen suhtautumisesta elämään, ihmisiin ja omaan itseensä.(Takakansi)

      *      *     *

Päivittäessäni yläkoulun Lukudiplomi -listoja silmiini pisti tämä kirja, jota ei enää uudella listalla ole. Outoa että se edes oli siellä. Takakannessa kirjaa kuvataan  'vaikuttavana' kuvauksena mutta ennemmin se on masentava ja synkkä kuvaus, jossa ei näy valoa tunnelin päässä.

Toki kirja on klassikko. Yhden 1900-puolivälin kulttirunoilijan omaelämänkerrallinen romaani, jossa hän kuvaa elämäänsä n. 20-vuotiaana nuorena naisena. Sylvia Plathin alter ego Esther Greenwood oli täyden kympin oppilas koulussa ja sai kaikki mahdolliset stipendit mitä vain jaossa oli.

Opintojen jälkeen hän pääsi opintomatkalle New Yorkiin, minkä jälkeen ei mikään ollut entisellään. Esther ei löytänyt suuntaa elämälleen. Hän halusi runoilijaksi, mutta polku kirjailijuuteen oli heti alusta lähtien kivikkoinen, vaikka hänen ensimmäisiä kirjallisia tuotoksia kiiteltiinkin. Hän ei esim. päässyt opiskelemaan kirjoittamista mitä olisi halunnut.

Kenties ensimmäinen takaisku elämässä menestymään aina tottuneelle nuorella naiselle oli jo liikaa, ja hänen mielensä järkkyi pahemman kerran. Hän yritti useammankin kerran itsemurhaa, ja hänen äitinsä ei nähnyt lopulta muuta ratkaisua kuin sijoittaa tytön mielisairaalaan, jossa Esther oli ainakin pariin otteeseen lyhyen ajan kuluessa.

Estherin kuntoa saatiin parannettua sähköhoidolla, sillä vakavaan masennukseen vielä tänä päivänäkin käytetään tätä hoitoa, kun mitkään lääkkeet ja terapiat eivät auta.

Maatessaan sängyllä hieman ennen hoitoa Esther katselee pientä lasikelloa:

"Lasikellon alla olevalle ihmiselle, joka on tyhjä ja pysähtynyt kuin kuollut vauva, maailma sinänsä on paha uni.

Paha uni.

Minä muistin kaiken."

      *      *     *

Kirjan loppu on synkistäkin synkin, sillä myös Estherin hyvällä ystävällä Joanilla, joka valmistui lääkäriksi oli samanlaisia ongelmia kuin Estherillä - ja tämä tekee jopa onnistuneesti itsemurhan kirjan lopulla. (Ei tällaista kirjaa todellakaan voi luettaa tällaisessa kulttuurissa, jossa me elämme 13-15-vuotiaille nuorille!)

Toinen Estherin elämän kipukohta on seksuaalisuus, ja neitsyytensä hän menettää vasta 26-vuotiaana, kun suorastaan tyrkyttää itseään yhdelle puolitutulle matematiikan professorille, joka ilmeisesti ottaa nuoren naisen niin rajusti, että tämä on kuolla verenvuotoon.

"Neitsyys oli ollut minulle niin valtavan tärkeä asia niin kauan, että olin tottunut puolustamaan sitä mihin hintaan tahansa. Olin puolustanut sitä 5 vuotta ja olin kyllästynyt siihen.

Vasta kun Irwin nosti minut käsivarsilleen hänen asuntoonsa palattuamme ja kantoi minut, viinistä raukeana ja velttona, pikkopimeään makuuhuoneeseen, minä mutisin: 'Kuule, Irwin, minun kai pitäisi kertoa sinulle, että olen neitsyt.'

Irwin nauroi ja heitti minut vuoteelle."

      *     *      *

Estherin äiti on opettaja, ja niin pedagogi ja kasvattaja kuin onkin, ei ymmärrä tytärtään ollenkaan. Ja Esther toteaakin toisen mielisairaalareissun jälkeen vihaansa äitiään. Esther - niin kuin Sylviakin - oli isä tyttö, mutta isä kuoli tytön ollessa 11-vuotias.

Nuoren naisen vihamielisyys äitiään kohtaan tuntuu kohtuuttomalta, sillä hän  yrittää tehdä parhaansa tyttärensä eteen, mutta on selvästi avuton - ja luottaa lääkäreihin.

"- He haluavat siirtää sinut erikoisosastolle, äiti sanoi. Meidän sairaalassamme ei ole sellaista osastoa.

- Minä viihdyn siellä missä olin.

Äidin suu tiukkeni. - Siinä tapausessa sinun olisi pitänyt käyttäytyä paremmin."

- Mitä?

- Sinun ei olisi pitänyt rikkoa peiliä. Silloin he ehkä olisivat antaneet sinun jäädä.

Mutta tietenkin tiesin, että peilillä ei ollut mitään tekemistä asian kanssa."

Todennäköisesti äidin katolinen / unitaristinen tausta vaikutti siihen, että tytöllä oli paljon vaikeuksia oman naiseutensa kanssa, ja jossain vaiheessa hän päättää, ettei mene koskaan naimisiin. Silti hänellä oli hetkittäin kova vauvakuume, mikä ajoi hänet satunnaisiin suhteisiin miesten kanssa. Ja tietysti: itsemurha on kristinuskossa kuolemansynti. Esther itse oli mieleltään uskonnoton niin kuin isänsä, joka oli hyönteistutkija, eikä ymmärtänyt hömpötyksiä tuonpuoleisesta, vaikka joskus vertasikin elämäänsä maanpäälliseen helvettiin.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti