lauantai 7. kesäkuuta 2014

Roeg: "Kauhunkierre" (1973)

Brittiläinen aviopari suree kuollutta pientä tytärtään Venetsiassa, jossa mies on restauroimassa kirkkoa. Täälä he kohtaavat kaksi ikäneitoa, joista toinen on selvännäkijä ja tuo viestin kuolleelta tyttäreltä. (IMDb)

Nicolas Jack Roegin elokuville on tunnusomaista niin sanottu Cut-up tekniikka. Hänen filminsä "Kauhunkierre - Don't Look Now" (1973) äänestettiin ykköseksi vuonna 2011 Time Out -lehden 150:lle elokuva-alan ammattilaiselle tekemässä kyselyssä kaikkien aikojen sadasta parhaasta brittielokuvasta. (Wikipedia)

     *     *     *

Niin ylistetty kuin tämä elokuva onkin, minuun se ei tehnyt vaikutusta. Kauhuelokuvana se jää jälkeen jopa toisesta yliarvostetusta mutta menestyksekkäästä  William Friedkinin kauhuelokuvasta "Manaaja" (1973), joka sattumalta ilmestyi kaiken lisäksi vielä samana vuonna. Puhumattakaan esimerkiksi Alfred Hitchcockin psykologisista trillereistä. - Käytetty leikkaustekniikka on lähinnä ärsyttävä ja häiritsevä tarinankerronnan kannalta.

Ohjelmatiedoissa elokuvan sanotaan perustuvan Daphne Du Maurierin tarinaan, novelliin, joka on ilmestynyt "Kauhunkierre" (1976) nimisessä kokoelmassa. Kokoelmassa on kaikkiaan viisi kertomusta.

     *     *     *

Tarina alkaa sillä kun Laura  (Julie Christie) ja John Baxterin (Donald Sutherland) pikkutyttö Christine hukkuu kodin lähellä olevaan lampeen jossain päin Englannin maaseutua.

Pariskunta lähtee Venetsiaan, jossa John vastaa vanhan katolisen kirkon restauroinnista, ja he tekevät samalla surutyötään. Laura ja John viettävät paljon aikaa yhdessä, rakastelevat, kävelevät Venetsian kapeilla kujilla, syövät ja juovat hyvin. Erään kerran he kohtaavat ravintolassa kaksi iäkästä sisarusta Heatherin ja Wendyn, joista toinen on sokea. Ravintolan toiletissa Wendy sanoo näkevänsä, että Laura suree jotain - ja sitten hän näkee pienen tytön punaisessa sadetakissa. Christinellä oli päällään punainen sadetakki, kun hän kuoli.

Naisten kohtaaminen järkyttää Lauran mieltä ja tullessaan takaisin pöytään hän pyörtyy ja joutuu käymään sairaalassa. Jälkikäteen hän pitää tapausta lohdullisena - ja alkaa uskoa, että hänellä on naisten kautta yhteys kuolleeseen tyttäreensä. John suhtautuu asiaa siten, että hänen vaimonsa mieli on järkkynyt. Laura on syönyt jo aiemmin rauhoittavia tms mutta jättänyt lääkkeiden käytön. Nyt mies kehottaa Lauraa taas ottamaan lääkkeensä.

Laura tapaa myöhemmin naiset uudelleen, ja Wendy varoittaa Lauraa nyt, että Johnille saattaa tapahtua jotain ikävää, ja heidän olisi ehkä hyvä lähteä Venetsiasta. Johnille tapahtuukin onnettomuus työmaalla mistä hän nipin napin selviää.

Selvännäkijä näkee myös kotiin jääneen pojan Johnin sairastumisen, ainakin Laura tulkitsee Wendyn puheet niin. Yhtenä aamuna Laura lähteekin yksin takaisin kotiin - ja aikoo palata myöhemmin takaisin Venetsiaan, kun poika on kunnossa. Seuraavana päivänä John kuitenkin näkee Lauran yllättäen naisten kanssa hautajaisveneessä - ja yrittää ottaa veneen kiinni siinä onnistumatta.

John menee myös poliisiasemalle, jossa kertoo tapauksesta. Poliisi on yhteydessä naisiin, mutta Laurasta ei näy jälkeäkään. Vihdoin John saa Lauran kiinni puhelimella Lontoosta, jonne vaimo on kuin onkin päässyt. Poika ei ollutkaan niin sairas kuin oli oletettu, joten Laura pääsee palaamaan heti takaisin.

Tapahtumat Venetsiassa menevät aina vain oudommiksi, kun John kuvittelee näkevänsä Christinen punaisessa sadetakissa - samoihin aikoihin kun Laura palaa Venetsiaan. John lähtee seuraamaan punatakkista pitkin katuja. Lopulta John kohtaa hahmon, joka onkin pienikokoinen mies, joka on ilmeisesti kaupungissa tuolloin liikkunut sarjamurhaaja, joka tappaa Johnin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti